Pitsilauantai

Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna saimme pitkästä aikaa K-serkun vierailulle Turkuun. Olen koko kesän miettinyt, että olisi hauska käydä Raumalla vuosien (tarkalleen ottaen noin 16 vuoden) tauon jälkeen, joten tuona heinäkuisena lauantaina pakkauduimme naisvoimin Kotteroon ja suuntasimme nokan kasitietä pohjoiseen.

Viimeisin muistikuvani Raumasta on armeija-ajalta, kun eksyttiin pasikurssin tieajokerralla raumalaisen kerrostalolähiön pihalle – ja sitä ennen muistivälähdykset ovat jostain 90-luvun puolivälistä. Oli siis todellakin aika tutustua kaupunkiin uudemman kerran.

Auto jäi Vanhan Rauman liepeille ja siitä lähdimme seikkailemaan kohti Kuninkaankatua, jossa olin katsonut lähes kaikki suunnitelmissa olevat kohteet sijaitsevan. Kävelimme pitkin kapoisia kujia mitä kauniimpien puutalojen keskellä, aivan mieletöntä että tuollaiset talot ovat edelleen pystyssä ja voivat hyvin! Kaikki ne ihanat ikkunat ja koristeelliset ikkunanpielet, kattava värien kirjo ja sympaattiset pihat portteineen.

Kyseisenä viikkona Raumalla vietettiin järjestyksessään 41. Pitsiviikkoa. Mustan pitsin yö oli harmiksi ollut jo perjantaina, mutta ohjelmaa oli toki pitsilauantainakin. Lisäksi vastaan tuli vähän väliä pihakirppiksiä, joihin piti tietysti mielenkiinnosta kurkistaa. Saatoin ihan vähän kadehtia kaikkia niitä ihania pihoja – voi että jotkut ovat kyllä onnellisessa asemassa, kun saavat asua sellaisissa taloissa ja sellaisessa miljöössä!

Lopulta selvisimme Kuninkaankadulle saakka, jossa talot jatkuivat samanlaiseen herttaiseen puutalotyyliin mutta olivat täynnä erilaisia pikkuputiikkeja. Eläinkaupasta ostin Dharmalle tuliaisiksi punkkipannan, oli meinaan kissaneidiltä juuri ennen lähtöämme löytynyt kesän ensimmäinen punkki. Vastaan tuli myös mm. yksi ihanimmista kaupoista, jossa olen käynyt:

K26 lifestyle store on laaja kattaus niin kansainvälisen kuin suomalaisen pukeutumisen parhaimmistoa – ja sopivasti oli kesän alet vielä täydessä vauhdissa! Varsinkin kenkähyllyyn isketty houkutus Kaikki kengät -40 % aiheutti hihkuntaa, Tomseja en muistanut edes vilkuilla kun Vansit hurmasivat niin totaalisesti. Pari Vanseja mukanani kaupasta sitten lähdinkin ja lisäksi ostin jotain pientä possuaiheista… Ei auttanut enää mikään sen jälkeen kun sisko huikkasi maagiset sanat pussaavat possut.

Loistavan valikoiman lisäksi liikkeessä oli ystävälliset ja asiakaspalveluhenkiset myyjät, mikä ei todellakaan enää nykyään ole oletusarvo pienissäkään putiikeissa. Raumalla homma toimi just niin kuin pitääkin. Iso peukku K26 lifestyle storelle!

Maha oli sopivasti alkanut kurnia siinä kohtaa, kun olimme Café Salin kohdalla. Täydellinen lounassalaatti maksoi vaivaiset 6,50e ja siihen sai valita yhden päälisukkeen sekä kaksi pienempää lisuketta. Oma valintani salaatin, kurkun ja tomaatin kylkeen oli chilikana, aurajuusto ja cashew-pähkinät sekä kastikkeeksi olikohan se nyt makeasipuli tai joku vastaava. Annos oli iso ja aivan järjettömän herkullinen! Mikä suuri vääryys onkaan, ettei mun työpaikan lähistöllä ole mitään vastaavaa ruokapaikkaa – söisin salaattilounaan vähintään joka toinen päivä.

Aina välillä poikkesimme random sisäpihoille, kun näkyi jotain kiinnostavaa. Tämä kuva on Benettonin pihaoutletista, jossa äiti hypisteli vaatteita ja me hypittiin ruutua sekä Feline jätti kädenjälkensä lasten katupiirrosten joukkoon.

Tässä kohtaa olimme myös käyneet toisessakin ihanassa vaateliikkeessä, Busstop Clothing nimeltänsä. Kesäalennusmyyntien loppurysäys oli sielläkin menossa ja sain vaivoin pidettyä itseni kurissa Nudien -50% alelätkällä varustettujen farkkujen ääressä (no okei, tummemmasta pesusta ei ollut enää kokoja). Sen sijaan mukaan lähti Cheap Mondayta: itselle harmaa collegepaita (ajattelin elää sellaisissa tulevan syksyn) ja avoäijelille musta pääkallopaita, jotka kumpikin irtosivat kympillä.

Melkein kuin Ajastaika!

Ennen takaisin autolle lähtöä poikkesimme vielä Nyplääjät ry:n järjestämässä pitsinäyttelyssä. En ole koskaan ajatellut sen kummemmin miten pitsi syntyy, mutta oli jänskä nähdä keskeneräiset nypläykset – ei ole helpointa tai nopeinta hommaa se! Mä menisin taatusti ihan sekaisin lankojen ja palikoiden kanssa eikä pitsistä tulisi muuta kuin epämääräinen läjä… Meidän äiti taitaa pitsinnypläyksen, joskaan ei ole kuulemma koskenut niihin välineisiin sen jälkeen kun nypläsi häihinsä itselleen morsiuskruunun vuonna ’81.

Auto melkein oli jo näkyvissä, kun satuimme bongaamaan yhdellä sisäpihalla pienen ulkorakennuksessa sijaitsevan puhelinmuseon. Puhelimet ovat kiinnostaneet aina ja varsinkin puhelinhenkisessä ympäristössä työskentely on innostanut vain lisää. Rakastan muistella sitä aikaa, kun kännykät olivat vielä harvinaisuuksia ja puhelut tehtiin vanhalla kunnon lankapuhelimella. Eikä tarvinnut olla tavoitettavissa kellon ympäri! Välillä mietin miten kamalaa olisi, jos olisi aina elänyt kännykkäaikakaudella kuten nykylapset tekevät…

Museota pitävä (tai ainakin vahtiva) mies oli ystävällinen ja jutusteli kaikenlaista puhelimiin liittyen, jotain uuttakin tuli opittua siltä vielä vanhemmalta aikakaudelta kuin oma lapsuus. ;) Ja voi elämä, miten siisti tuollainen Ericofone olisi sisustuksessa!

Tavallaan olin hieman yllättynyt siitä, miten syvästi Rauma onnistui mut hurmaamaan. Siellä oli paitsi nättiä myös hyvä tunnelma noin yleisesti, aivan erilainen kuin esimerkiksi Turussa. Hurmaavuutta lisäsi toki myös raumalaisten murre, joka on paljon lähempänä omaa alkuperäistä murrettani kuin turkulaisten puhetapa. Raumalla olo oli heti kotoisa! Ehkä siinä on varteenotettava vaihtoehto eläkepäivien asuinpaikaksi..?

Scars On Broadway – Scars On Broadway [2008]