{ Arkisto } Syyskuu 2011

Hurvittelujen jälkeen uni maistui ja kunnon yöunien jälkeen lauantaiaamu Tampereella valkeni huomattavasti pirteämpänä. Aamupalan jälkeen me naisväki jätimme miehet viettämään laatuaikaa keskenänsä ja lähdimme kaupungille. Lähtiessä aurinko paistoi lämpimästi, mutta kaupungilla kävellessä tuuli olikin aika viileä ja ilmassa oli vähän syksyn tuntua. Aloitettiin kierros Koskikeskuksesta, joka oli jokseenkin sekava ja sokkeloinen parhaillaan menossa olevan remontin takia.

Satuttiinpa osumaan kaupunkiin koskenpuhdistusaikana, pakko myöntää että mä en edes tiennyt että Tammerkoskesta lasketaan välillä vedet pois puhdistusta varten. Aika hurjalta näytti koski tuollaisena kuivana, ja vielä hassummalta tuntui kun katsoi ihmisten kävelevän kosken pohjassa. Kaikenlaista tavaraa veteen heitelläänkin, aina pulloista polkupyöriin ja terassikalusteisiin. o_O

Pääsin vihdoin käymään paljon hehkutetussa Vohvelikahvilassa! Ylemmässä kuvassa tilaamani Jäätelövohveli ja alemmassa Akkikin Omenavohveli, vaihdettiin lautasia puolivälissä ja voin sanoa että herkkua oli kumpikin annos. Jätskiversio oli taivaallisen hyvää mutta kokonainen lautasellinen olisi saattanut jo aiheuttaa kunnon sokeriöverit, omppuversio ei onneksi ollut aivan niin makeaa. Täytyy joskus itsekin testata tuota, että leipaisee omenanpaloja vohvelin (tai lätyn) sisälle! Taustalla näkyy pöytämme ainoa suolainen pala, Felinen Kinkkuvohveli.

Viereisen pöydän tyhjennyttyä paikalle suhahti tsirppajoukkio tutkimaan jäikö mitään jäljelle…

Yllättävän kauan jaksettiin poukkoilla pitkin kaupunkia, kello lähenteli jo kuutta kun saavuttiin takaisin Akkikille. Miehet siellä olivat leikanneet nurmikkoa ja tehneet superhyvää lasagnea ja ties mitä vielä. Kummasti nälkä vähän yrittikin siinä vaiheessa kurnia vatsassa, kun iltapäivän vohveleista oli useampi tunti aikaa.

Meillä oli alun perin ajatuksena lähteä lauantai-illalla ajamaan takaisin Turkuun, mutta isäntäväki houkutteli meidät jäämään vielä toiseksikin illaksi. Kukaan meistä kolmesta ei pistänyt pahakseen, vaan lauantain loppuilta lötköteltiin letkeästi pelaten ja syöden ja pälisten.

Sunnuntaiaamu oli harmaampi ja lämpötilakin oli pudonnut edellispäivästä. Onnin kanssa kuitenkin pyörittiin pihalla hyvä tovi, kunnes tuli nuoren herran aika mennä päiväunille ja meidän lähteä kohti kotia. Napattiin tosin vielä Akkiki mukaan ja käytiin American Dinerissa pikkupurtavalla, ts. kotimatka meni aika lailla mahat ähkyn partaalla. Päätin kokeilla jotain uutta ja valitsin listalta Hawaii Chicken Burgerin ristikkoperunoilla. Onnistunut valinta, hyvää oli!

Sellainen Tampereen reissu tällä kertaa. Mahtavaa oli, kiitosta vaan Akkikille miehineen! Pitäisi kyllä käydä useammin moikkaamassa rakkaita ystäviä, kun ei Tampereelle kuitenkaan ole kuin se 150 kilometriä… Pohjoisessa jos oltaisiin niin meidäthän laskettaisiin melkein naapureiksi!

Tampere on niin okei, että Taiteiden yön jälkeisenä perjantaina pakkauduimme avopuoliskon ja Felinen kanssa autoon ja käänsimme nokan kohti Pirkanmaata. Reissun pointtina oli, melkein voitaisiin jo sanoa perinteiseen tapaan, päivä hurvittelua Särkänniemessä. Säätiedotus oli uhkaillut sadepilvillä koko viikon, mutta kuin ihmeen kaupalla perjantai oli aurinkoa täynnä eikä vettä tullut niskaan muuta kuin Tukkijoessa ja Koskiseikkailussa. Jo kolmas vuosi ja joka kerta yhtä täydellinen elokuun sää auringonpaisteen kera!

Päästiin lähtemään matkaan vasta yhdentoista pintaan, joten saavuttuamme Tampereelle kello näytti jo yhtä. Rannekkeet oli hankittu aiemmin viikolla meidän lähi-Siwasta, joten perillä vain iskettiin ne ranteisiin ja käveltiin lippujonon ohi portille. Ah miten kätevää! Ja pari euroa sai hinnastakin pois, kun osti ennakkoon.

Feline olisi halunnut aloittaa heti Half Pipe -kieputtelulla, mutta sain sentään puhuttua kevyemmän aloituksen Tornadossa. Huh, miten tuntuikaan taas kamalalta alkuun istua laitteissa – Tyrskyssä kiljuin ensimmäisellä kierroksella joka kerta kun jouduin sinne ylimpään kohtaan. Vaan siitä se sitten lähti, toinen kerta Tyrskyä heti perään tuntui jo huomattavasti iisimmältä ja sen jälkeen ainoa kauhistuksen hetki tuli juurikin Half Pipessä. Siinä istuessani vannoin, että siihen laitteeseen en mene toiste, mutta kas kummaa ei se niin paha ollutkaan ja jäin heti perään toisenkin kerran kiljahtelemaan.

Kummitusjuna jouduttiin jättämään väliin sen ollessa korjauksessa (ei kovin suuri menetys), linnan ulkopuolella nököttänyt yksinäinen vaunu kylläkin bongattiin. Tornado ja Tyrsky olivat mielestäni parhaita laitteita ja niissä taidettiin ahkerimmin käydäkin. Trombissa taas olin jotenkin niin väärän mittainen, että koko vemputuksen ajan vain lähinnä teki kipeää johonkin kohtaan kroppaa, ja TakeOffin pyörityksessä mahan sisältö tuntui kääntyvän ympäri. Joka vuosi silti on käytävä suunnilleen kaikki laitteet läpi…

Iltapäivällä seuraamme liittyi Akkikin miehet ja töistä päästyään myös Akkiki itse. Tankattiin makkaraperunoilla (muuta ei oikein ollut tarjolla kun about kaikki kioskit olivat kiinni), käytiin Lasten Eläintarhassa ja kieputeltiin vielä suosikkilaitteissa. Jaksettiin sulkemisaikaan asti hurvietella eli seitsemältä vasta astuttiin porteista ulos. Siinä kohtaa päivää olo oli kieltämättä jo aika väsähtänyt ja pää tietysti aivan pyörällä.

Alpakkavauva oli tasan kuukauden ikäinen. Voi söpöliiniä!

Särkänniemestä otimme koko porukka suunnan Akkikin luokse, jossa loppuilta kului löhöillen, syöden ja Onnin kanssa leikkiessä. Puoliltaöin väsymys oli jo sitä luokkaa, ettei auttanut muuta kuin painua pehkuihin kun muuten olisi taatusti nukahtanut pystyyn. Kaiken kaikkiaan aivan loistava elämäni ensimmäinen palkallinen lomapäivä!

P.S. Kollaasit saa klikkaamalla hippasen suuremmaksi.

Humane – Welcome to this Wonderland [2005]

Taiteiden yön loppuillaksi siirryimme tosiaan sateensuojaan Klubille, jossa oli Tampere on okei -ilta erikoisteemalla CIRCUS MEETS BURLESQUE to town! – siis sirkusta ja burleskia yhdistettynä. Vaikka tapahtumaan oli vapaa pääsy, yleisöä ei paikalle ollut eksynyt mitään älyttömästi vaan lavan edustalla sai suht väljästi seisoskella (mikä toki on hyvin positiivista). Liekö sitten arki-illalla ollut vaikutusta ihmisten uteliaisuuteen tulla paikan päälle katsomaan.

Burleskitarjonnasta vastasi niinkin kuumia nimiä kuin mm. Lou Lou D’vil (kuvassa) ja Olivia Rouge. Olen muutamaan otteeseen erilaisia burleskiesityksiä nähnyt, mutta Klubilla esitetyt ohjelmanumerot olivat onneksi mulle uusia. Sirkusosastolta nähtiin jonglöörausta ja huikeaa käsilläseisontaa, olipa joukossa myös sirkuksen JA burleskin yhdistävä ohjelmanumero.

The Buldig Brothers jonglöörasi taidokkaasti.

Uskomatonta käsilläseisontaa taituroi Jukka Grönfors.

Honey Pomelo ja illan parhaat ilmeet.

Illan juonsi Monsieur Mystere, hänen apurinaan Sophie le Sucré.

Ananasfani Kiki Hawaiji; ananakselle ei tosin käynyt hyvin.

Sirkusta ja burleskia yhdisti taidokkaasti Miss Acrolicious.

Illan päätösnumerosta huolehti Lou Lou D’vil.

Tunnin kestänyt show oli ehdottomasti mielenkiintoista katsottavaa, ihan mahtavaa että tällaisia tapahtumia on tarjolla myös ilman järjettömiä lippuhintoja. Puolenyön jälkeen vaan alkoi väsymys painaa sen verran paljon että oli parempi lähteä kotiin nukkumaan, hyvä valinta tietysti sitä ajatellen että perjantaina piti lomapäivästä huolimatta herätä ajoissa.

…ja sitten toivotaan, että sain arvottua kaikki nuo nimet kuvien alle oikein. :)

(Kolmanneksi viimeinen sekä viimeinen kuva Felinen kamerasta, muut omastani.)

Taiteiden yötä vietettiin Turussa tänä vuonna 18. elokuuta. Sää oli sateinen ja ehkä jopa hieman viileä, vaihtelua hellekeleihin siis. Kyseinen torstai oli mukavasti oman viikkoni viimeinen työpäivä ennen hurjaa neljän päivän kesälomaa, joten työasiat sai työntää luvan kanssa mielestä ja keskittyä illan taidetarjontaan. Lähdin liikenteeseen meiltä siskon ja äiskän kanssa, aloitettiin Hansatorilta katsastamalla Designmyyjäiset.

Myyntipöydillä oli jälleen kerran kaikkea ihanaa: koruja, vaatteita, sisustusjuttuja. Kuvasarjan ylimpänä Omstartin herttaisia klipsuja, keskimmäisenä Koruharakan mahtava korukehys (tuon tapaista olen itsekin suunnitellut koruilleni – kun vain löytäisi jostain sopivat kehykset) ja alimpana kiinnostava mulle uusi tuttavuus Running Koala. Tällä kertaa en tehnyt hankintoja, vaikka kaikkea houkuttelevaa olikin tarjolla.

Turun Sarjakuvakaupalla pyörähdimme katsomassa ullakon näyttely eli Mummo-sarjiksen originaaleja. Mikäli joku on elänyt pussissa eikä ole kuullut tästä Anni Nykäsen luomasta teräksisestä hahmosta, nyt ehdottomasti klikkaamaan tuota linkkiä ja tutustumaan! Kaupan ovella vartioi mummoksi naamioitunut viittasankari, joka sekin oli saanut hieman vettä niskaansa.

Äiti lähti etsimään töistään kaupunkiin ehtinyttä iskää, mä houkutt huijasin Felinen mukaani hylkeitä bongaamaan. Kolme kappaletta löytyi Koulun pihalta, hienoissa puitteissa saivat siellä möllöttää – ja suojassa ilkivallalta öisin Koulun porttien suojissa.

Tajusimme onneksi katsoa kelloa ja ehdimme ajoissa takaisin Hansaan pyytämään Jubalta signeerausta. Taiteiden yön kirjahankintoihin kuului uusin Viivi ja Wagner, jonka signeeraus omistettiin tällä kertaa kullalle (meiltä löytyy siis sarjakuvakirjoja vähän jokaiselle vuorotellen signeerattuna). Kansilehdeltä löytyi Wagner käsi ojossa ja toivotuksena Sikaa A:lle.

Treffattiin sekä porukat että Desthea kävelykadulla ja siirryttiin taltuttamaan nälkää Red Hot Chilisiin. Sapuskaa odotellessa Feline ja iskä kävivät hakemassa signeerauksen Pertti Jarlalta, kuvaan pääsi yksi loistavimmista Fingerpori-vitseistä: emokarhu.

Valitsin listalta “vähän jotain pientä”, kanafileitä ja ristikkoperunoita, mutta totuus oli että olin jokseenkin ähky jo noiden jälkeen. Jälkiruuaksi oli silti otettava se alkujaan himoittu The Cake, onneksi oli useampi suu syömässä kun myös M ja A liittyivät seuraamme. Oli kyllä hauska istuskella isommalla porukalla!

Mahat täynnä jatkoimme sitten kukin minnekin, porukat lähtivät kotiin, Desthea tapaamaan kaveria ja me muut suuntasimme Klubille – vaan se onkin sitten oma tarinansa.

(Kuvat © Jose ja Feline.)

Madonna – Hard Candy [2008]

Jälleen olisi sopiva hetki purkaa julkaisematonta kuvamateriaalia. Elokuu oli kai aika tapahtumien täyteinen, kun en ole oikein mistään ehtinyt bloggailla. Elokuussa…

…juhlittiin siskon läksiäisiä Salossa. Tuo sininen hiuslisäke, samoin kuin Felinen luurankokäsipinnit, kiersivät suunnilleen jokaisen juhlijan päässä illan aikana.

…sain em. läksiäisissä maistaakseni Pikkukakkonen-drinkkiä, hämmentävää miten paljon shotti voi maistua ihan vaan karkilta!

…nautin elokuun pimenevistä illoista. Vuodenajan vaihtuminen on ihanaa, sateineen kaikkineen! ♥

…ihastelin matkalla töihin aamu-usvaa Aurajoella.

…kiertelin ympäri kaupunkia kuvaamassa hylkeitä, samoilla reissuilla kameraan tallentui paljon kaikkea muutakin kaunista. Hylkeistä puhutaan taatusti vielä myöhemmin! :)

(Ensimmäisen kuvan otti A, loput ovat itse kuvattuja.)