Tajusin yhtenä päivänä, että jäi muuten tekemättä perinteiset kuva- ja tyylikatsaukset viime vuodelta, mutta ajattelin ettei sillä niin väliä. Nyt kuitenkin sekasorron keskellä kieriskellessäni tulin siihen tulokseen, että ehkäpä tätä aihetta pitäisi sittenkin hieman pohdiskella. Jos vaikka kokisin jonkun ahaa-elämyksen, edes pienen sellaisen.
Vuosi 2015 oli asukuvien suhteen surkein ikinä, jopa surkeampi kuin sinä vuonna kun keksin kesällä ruveta kuvaamaan asujani säännöllisesti. Vietin tosin koko viime vuoden vanhempainvapaalla ja pääasiassa kotiympyröissä pyörien, eikä musta näköjään vieläkään kuoriutunut ihmistä, joka jaksaisi panostaa itseensä vain kotona ollessaan. Lisäksi on pakko myöntää, että monesti ulos lähtiessäkin laiskuus saa vallan… Vaatteet sentään vaihdan, mutta meikkaaminen on kyllä viimeisen puolitoista vuotta ollut aika sivuseikka – jopa huolimatta ihon huonosta kunnosta. Nyt olen vähän alkanut tsempata asian suhteen, kun ei se nassu kuitenkaan äidiksi tulemisen myötä muuttunut mitenkään enemmän luonnonkauniiksi tai mitään.
Pari kuukautta esikoisen syntymän jälkeen mietin vuoden 2015 tyyliäni näin:
1) Oman tyylin yhdistäminen imetykseen tulee epäilemättä olemaan haaste.
2) Pyrin pääsemään raskauden jälkeisestä maharöllöstä eroon, jotta saan loputkin garderobini antimet taas käyttöön.
3) Edelliseen liittyen: hankin mahdollisimman vähän uutta täytettä vaatekaappiin. Jos sinne jotain tulee, pitää sen oikeasti osoittaa tarpeellisuutensa.
4) Garderobin selkeytysprojekti jatkukoon. Suurin ongelma on edelleen se, että mulla on paljon kivoja vaatteita – jotka eivät sovi keskenään yhteen.
5) Muistan pukeutumisessa myös värit enkä jämähdä mustaan.
Imetys tosiaan rajoitti pukeutumista aika tavalla, mutta kiitos Nelliinan loistavien vinkkien homma toimi ihan kivasti. Yksinkertaisin kombo oli mikä tahansa alaosa yhdistettynä löysähköön yläosaan ja sinne alle sitten vain yläosastaan venyvä alustoppi, itse koin naruolkaimiset parhaiksi. Mekkojen mahdottomuus imetyksen kanssa vähän harmitti, mutta onneksi välillä pääsin lähtemään myös ilman vauvaa ja silloin monesti kiskaisinkin mekon niskaani.
» Tarkemmat tiedot asuista: 29/3, 22/5 ja 1/9.
Raskauden jälkeinen vatsa aiheutti yllättävän vähän ongelmia, ehkä enemmän hanttiin pisti levinnyt takapuoli sekä reidet eikä näin ollen housujemmasta oikein ollut iloa. Onneksi sukkahousut ja leggingsit mahtuivat, hameetkin antoivat kivasti anteeksi. Väljän malliset mekot olisivat olleet erinomaisia tässä, mutta siinä kohtaa tietysti tuli taas eteen se imetysnäkökulma…
» Tarkemmat tiedot asuista: 17/3, 12/6 ja 13/6.
Männävuosien sekavärisyydestä olen ilmeisesti siirtynyt lopullisesti eteenpäin, koska musta ja harmaa ovat nykyään ne, jotka tuntuvat turvallisimmilta. En mä värejä ole täysin hylännyt, ovat vaan muuttuneet enemmänkin väriläiskiksi juurikin sen mustan kaverina. Keltainen taitaa olla suosikki ja esim. tuon Coston Nisa-hatun halusin ihan ehdottomasti keltaisena. Yllättäjäksi voisin sanoa korallin, tykkään ekan kuvasarjan alelöytösukkiksista tosi paljon ja viime kesänä ostamissani ns. kauppakelpoisissa kotipökissä on niissäkin korallia. Uusia vaatekappaleita ei garderobiin tullut montaa viime vuonna, ja osa on itse asiassa alkuvuoden konmarituksen jälkeen päätynyt kuitenkin kiertoon. Esimerkiksi kahden alimmaisen sarjan ekoissa kuvissa oleva musta Sanna Hopiavuoren mekko: aivan ihanaa materiaalia ja sinänsä kiva leikkaus, mutta kaula-aukon takia jäi toivottua vähemmälle käytölle.
» Tarkemmat tiedot asuista: 18/4, 11/9 ja 31/10.
Mitenkäs tyylimietteet toteutuivat 2015? Imetyspukeutuminen (1.) oli suhteellisen helppo nakki, maharöllö (2.) ei sekään lopulta aiheuttanut sen enempää harmaita hiuksia. Vaatekaapin täydennykset (3.) pysyivät minimissä, mutta ehkä vielä inan tarkemmin olisi voinut niitäkin pähkäillä. Vaikka toisaalta, kaikkea ei voi ennakoida ja joskus pitää kokeilla ennen kuin voi sanoa varmaksi. Ainakin ajatus jos epäröin, jätän hankkimatta kulkee nykyään aika hyvin mukana, mikä varmasti auttaa vaatekaapin selkeyttämisessä (4.) jatkossakin. Jotkut asut olivat varsin värittömiä, mutta värit (5.) eivät missään nimessä ole kokonaan kadonneet pukeutumisestani. Kaikkiaan meni siis kivasti, vaikkakin kuvamateriaalia olisi voinut tallentaa huomattavasti enemmän.
Odotettavissa vuonna 2016:
Kuten on varmasti jo käynyt ilmi, se täydellisen vaatekaapin metsästys jatkuu edelleen. Seuraavaksi otan työn alle kysymyksen miltä toivoisin näyttäväni, koitan löytää jonkun sortin punaisen langan ja peilaan olemassa olevaa vaatekaappiani heränneisiin ajatuksiin. Joitakin pointteja on jo mielessä, niiden kera on hyvä lähteä liikkeelle.
- Vähemmän on enemmän, mieluummin kotimaista ja laadukasta kuin halpaa ketjuliikekamaa. Näyttää joo kivalta, mutta laatuun joutuu lähes poikkeuksetta pettymään.
- Perusvaatetta lisää: musta ja/tai harmaa t-paita, musta pitkähihainen paita. Joku pidempi, leggareiden kanssa sopiva paita/tunika olisi myös tarpeen. Ja takki! Olen varmaan vuoden yrittänyt löytää sellaista jokapaikan kevät/syksytakkia, mutta ei vaan löyty oikeanlaista… Pitäisiköhän etsiä käsiin vihdoinkin se täydellinen nahkatakki?
- Kengissä ykkösasia on mukavuus! Veikkaan lenkkareiden olevan iso osa tyyliäni jatkossa, koska ne vain ovat niiiiin hyvät jalassa. Niissäkin toki on tarkkaa mitkä sopivat jalkaan, omissa koivissa parhailta ovat tuntuneet Niken Free 5.0:t.
- Hanurin levahdettua leggingsit ovat nousseet arvoon arvaamattomaan, mutta kivoja sellaisia ei tunnu löytyvän. Kaksille ainakin olisi tarvetta, toiset mustana ja toiset jossain kivassa kuosissa, ei kuitenkaan ihan samantyyppisiä kuin alkuvuodesta hankkimani Papun leggarit.
- Edellisellä kohdalla on toki kääntöpuolensa: mitäs jos sitä hanuria koittaisi saada hieman pienemmäksi? Tai ainakin rauhottaisi selkeästi herkuttelua, jottei kohta tarvitse hylätä koko vaatekaapin sisältöä… Samalla saattaisi myös ihon kunto ottaa askeleen parempaan, tyyliseikka omalla tavallaan sekin.
