Tunnelmia pääsiäiseltä

Ihana puolentoista viikon loma on muisto vain ja olen palannut arkirutiinien pariin. Onneksi työelämään tuli piristävä (ja odotettu) lisä: saimme vihdoin liukuvan työajan! Aivan eri fiilis lähteä aamulla töihin, kun ei toimiston ovea avatessa ole niin minuutin päälle näyttääkö kello kahdeksaa vai ehkä varttia vaille tai yli. Tällä viikolla aloitin myös pyöräilykauden, aamu lähtee käyntiin mukavasti viiden kilometrin fillaroinnilla. Voin vain kuvitella miten ihanaa jokirantaa on polkea kesäaamujen auringossa!

Pidennetty pääsiäisviikonloppu meni oikeastaan tekemättä mitään sen ihmeempää. Perjantaina nukuttiin Lemmenlautan univelkoja pois, iltapäivällä kävin kahvakuulassa (kyllä tuntui kropassa seuraavana päivänä!) ja sitten haettiinkin jo K-serkku rautatieasemalta. Illalla tehtiin K:n ja Felinen kanssa yli tunnin kävelylenkki jokirannassa, asteita ei tainnut olla paljonkaan yli nollan ja teekupponen oli poikaa kävelyn jälkeen.

Lauantaina pyörähdettiin kaupungilla, Feline karkasi omille teilleen eikä meillä K:n kanssakaan ollut lopulta suurta hinkua pyöriä kaupoilla – oli meinaan muutama muukin silloin liikenteessä. Käppäiltiin siis Puolalanpuiston läpi lounaalle Kerttuun, josta on kovaa vauhtia tulossa yksi ehdoton suosikkini mitä tulee Turun ruokapaikkoihin. Tällä kertaa lautaseltani katosi herkullinen Tuhtikerttu, joka oli nimestään huolimatta ihan passeli kooltaan. Sipulirenkaat, ah!

Illaksi suunnattiin maalle, jossa oli ohjelmassa mm. synttärikakkua, kuohujuomaa sekä tietysti saunomista. Jäätiin lopulta kolmestaan K:n ja äipän kanssa viettämään “tyttöjen iltaa”, kun muilla oli kaikilla jotain menoa. Saunottiin siis oikein antaumuksella yrttisen jalkakylvyn kera, kälätettiin kaikesta mahdollisesta ja loppuilta lojuttiin sohvalla.

Kissoille näytin kummallekin furminatoria pihalla, huhheijaa miten taas lähtikin karvaa! Kevään karvatupoista saisi aika äkkiä tehtyä kivan pienen koristetyynyn, jos niitä ottaisi talteen. Pääsiäinen ei ollut yhtä lämmin kuin viime vuonna Tampereella (toki on otettava huomioon että pääsiäinen oli silloin huhtikuun loppupuolella), mutta auringosta onneksi päästiin nauttimaan. Ja kovasti näyttää kukkaa puskevan esiin! Ei enää kauan niin ruoho alkaa jo vihertää ja puihin tulee silmuja.

Kuka uskoisi tätä kissaneitiä 11-vuotiaaksi??!

Sunnuntaina hurautettiin letkeän iltapäivän jälkeen taas Turkuun, vastapuunattu auto oli vähintäänkin yhtä kiva kuin putipuhdas koti (jota meillä ei ole näkynyt kuukausiin). Sunnuntai-illan keikkatunnelmista lisää myöhemmin, nyt lopettelen lounastaukoni ja jatkan loppumattomalta tuntuvan työlistan purkamista.