Ei kesää ilman päivää huvipuistossa

Vietimme perinteisen Särkänniemi-päivän tänä vuonna edellisistä vuosista poiketen jo elokuun alkupuolella, kun siihen sattui sellainen päivä että pääosa porukastamme oli lomalla tai muuten vapaalla. Olimme murun kanssa karauttaneet prätkillä Akkikin hoiviin edellisenä iltana, joten aamulla ei tarvinnut matkustaa muuta kuin Särkänniemen portille. Ei me aamulla tosin mitään hirmuista hoppua pidetty, sillä sisko puoliskoineen ehti juosta laitteissa tunnin verran ennen kuin me pääsimme paikalle.

Uutta niemessä oli maailman ensimmäinen Angry Birds Land. Vanha (ja hivenen tylsä) kummitusjuna oli poissa ja tilalle oli rakennettu peliä muistuttava alue lintuineen, possuineen, palikoineen ja jopa katukivetyksineen. Seikkailuradan portaat, liukumäet ym. ovat varmasti lapsille varsin mieluisa ja kun ei missään mitään yläikärajaa lukenut, kävimme myös Felinen kanssa tutustumassa rakennelmaan. Hyvin mahtui menemään, mitä nyt tunneleissa oli pakko kontata ja liukumäestä tuli turhan kova vauhti. :)

Akkiki & Onni kiertelivät lapsille suunnattuja juttuja sillä välin kun me muut painelimme laitteesta toiseen. Sitten taas osuttiin vastakkain ja hengähdettiin hetki, jossain välissä syötiinkin vähän jotain. Iltapäivällä Akkikin mies P selviytyi töistä paikalle, sen jälkeen mentiin kiertämään Lasten eläintarha.

Eläintarhassa mun odotus vihdoin palkittiin: mikropossuja! ♥ Pieniä olivat kuin mitkä, sellaisia hivenen kissasta isompia. Maisa ja Pipsa ovat syntyneet keväällä, joten vielä ei voi sanoa minkä kokoiseksi nasut kasvavat. Aikuisen mikropossun sanotaan kasvavan jopa 35-kiloiseksi, mutta ilmeisesti välillä käy niin että kokoa tuleekin rutkasti enemmän. Jos meillä joskus on omakotitalo, haluan kyllä pari mikropossua pihalle röhkimään..!

Mikropossuja ihastellessa aurinko katosi pilvien taakse ja vähän koitti ripsottaa vettä taivaalta. Mä jäin vähän jälkeen kun jumituin possuaitaukselle, mutta löysin sentään Akkikin ja Onnin suht nopeasti ja menin seuraksi Delfinaarioon, jossa kolme delfiiniä kouluttajiensa kera esitteli taitojaan. Käsittämättömiä temppuja osaavatkin! Ja uusia juttuja on keksittävä jatkuvasti, etteivät kaverit aivan tylsisty.

Delfiinien jälkeen spottasimme taas loppuporukan, siitä aika pian Feline & T lähtivätkin ajelemaan Jyväskylään päin. Kävimme vielä muutamassa laitteessa ja pojat pelasivat jotain, siinä vaiheessa yltynyt sade alkoi jo vähän ärsyttää. Suunniteltiin lähtöä kun tajusin etten ollut käynyt keinukarusellissa – ilman sitä ei vaan voi lähteä Särkänniemestä pois! Siispä houkuttelin rakkaani tulemaan mun kanssa keinumaan, vettä tuli kuin aisaa ja olimme ainoat keinujat. Oot ihan hullu, sanoi mies useampaan otteeseen ja mä vaan nauroin. Kokemus sekin istua läpimärkänä karusellissa.

Särkänniemestä siirryimme kaupan kautta isäntäväen luokse, päivän touhuista väsyneinä ilta meni jokseenkin reporankana. Illalla täytettiin vatsat “kevyellä” iltamätöllä, sen jälkeen olinkin aika valmista kauraa kaatumaan petiin.

Ei ollut ihan niin hyvä Särkkis-päivä kuin edellisinä vuosina, alkuillan epävakainen sää vaikutti paljon fiilikseen. Itsellä tuntuu jääneen monta hurvittelukierrosta tekemättä, useimmissa laitteissa kävin vain kerran vaikka yleensä parhaissa tulee pyörittyä ainakin viidesti. Taisin tänä vuonna olla vain vähän laiska (vai nössö?). No, ensi vuonna sitten taas uudella innolla!