Miten koko ajan tuntuukin olevan maanantai? Menin pitkästä aikaa polkupyörällä töihin, aamusumu kostutti kasvot ja olo oli yllättävän virkeä työpaikalle selviydyttyäni. Ei se kyllä mitään herkkua ole tämä marraskuinen pyöräily, aamulla mennessä pimeää ja iltapäivällä tullessa hämärää. Onneksi iskä luovutti käyttööni neonkeltaisen heijastinliivin, se päällä on hivenen turvallisempi olo pimeälläkin (vaan liian varovainen ei kaupunkifillaroija voi koskaan olla).

Taidan silti kohta hylätä pyöräilyn talven ajaksi ja siirtyä bussimatkustajaksi.

Syysaamu I
Syysaamu II
Syysaamu III
Syysaamu IV
Syysaamu V

Kuvasarja eräältä lokakuiselta aamulta, kun aurinko heräili sumun keskellä ja ensilumi oli peittänyt maan. Nämä(kin) kuvat saavat kaipaamaan maaseudun rauhaan – voi kunpa omastakin kotikolosta olisi tällaiset maisemat aamuisin! Oma piha, ei naapureita heti parin metrin päässä… No, ehkä vielä joskus.

Lopuksi Peetan inspiroimana kolme hyvää asiaa tässä päivässä:

  1. Työpäivä tuntui kerrankin menevän älyttömän nopeasti.
  2. Sain roudattua hanurini Elixiaan tauon jälkeen ja TerveSelkä-tunti oli parasta hetkeen. Siellä a) niskajumit sai kyytiä niin että rutisi ja b) yhtenä biisinä soi Viikatetta! Tämä onneton niska/hartia/selkäongelmainen kiittää inspiraatiosta.
  3. Tein iltapalaksi helppoa & hyvää ruokaa eikä edes kovin epäterveellistä.

Tämän voisi muuten ottaa tavaksi, koska jokaisessa päivässä on taatusti edes jokin pieni positiivinen asia. Siispä loin tunnisteen Päivän parhaat, jota koitan muistaa päivittää aina silloin tällöin. Ja oman listansa voi toki jättää kommenttilaatikon puolelle, niitä luetaan enemmän kuin mielellään!