Tasan kolme vuotta sitten Ajastaika näki päivänvalon. Toki arkistoa edellisen blogin puolelta on siihen pari vuotta päälle, mutta blogilapseni tällaisenaan ja tässä muodossaan on tänään 3-vuotias. Olen ollut välillä ahkerampi ja välillä laiskempi bloggaaja, kirjoittanut edelleen juuri siitä mistä tahdon. Yhteistyöehdotuksia on alkanut ilmestyä sähköpostiin yllättävänkin paljon, mutta toistaiseksi olen lähtenyt mukaan hyvin pienimuotoisesti. En oikein osaa ajatella bloggaavani niin, että joku muu “laittaisi sanat suuhuni”, enkä myöskään kaipaa testattavia tuotteita tulvimaan ovista ja ikkunoista. Koti on jo nyt ihan liian täynnä tavaraa, josta varmaan puolesta ainakin voisi ihan hyvin luopua.

Omakuva 2010
Naamakuvaa huhtikuussa 2010.

Vaikka oma bloggaaminen ei ole muuttunut kovinkaan paljoa, blogimaailma yleisesti ottaen on kokenut aikamoisen muutoksen näiden kolmen vuoden aikana. On perustettu blogiportaaleita, yhä useampi bloggaaja saa naputtelemistaan postauksista silkkaa kahisevaa, monet blogit ovat muuttuneet kaupalliseksi hötöksi loputtomine Nelly-kollaaseineen ja mainoslinkkeineen. Netti on niin täynnä erilaisia blogeja, että aika riittää vain murto-osan seuraamiseen. Itse koen blogien seuraamisen olevan kätevintä Bloglovinissa, järjestelmällinen perfektionisti arvostaa mahdollisuutta jakaa blogit ryhmiin, jolloin kiireessä on helppo tsekata vain lemppariblogien päivitykset ja jättää loput myöhemmäksi. Omalla seurauslistallani on siis se about 100 blogia… Mutta kun se vaan on niin mielenkiintoista lukea erilaisista ihmisistä, erilaisista näkökulmista, erilaisista elämistä. Blogien kautta saa ammennettua ihan älyttömästi inspiraatiota!

Omakuva 2011
Kotikotona Dharman kanssa huhtikuussa 2011.

Mulle blogin kirjoittaminen on tavallaan kuin päiväkirjaan raapustaisi, vaikka toki kaikkein henkilökohtaisimmat asiat jätän suosiolla julkisen levityksen ulkopuolelle. Palaan itse usein vanhoihin postauksiin, kun pää ei millään muista jotain mennyttä juttua – esimerkiksi armeija-aika on osin jo unohtunut, mutta blogin avulla voin taas palauttaa mieleen paljonkin. Veikkaan, että tämä blogi tulee pysymään samanlaisena myös jatkossa eikä täällä edelleenkään tulla näkemään arvontoja, mainoslinkkejä tai sen sellaista.

Omakuva 2012
Ruissalossa huhtikuussa 2012; kuva nyysitty Mialta.

Ajastaika ei ole lähipiirin ainoa päivänsankari tänään, sillä myös rakkaan pikkusiskoni blogi täyttää vuosia! Miten en olekaan aikaisemmin hiffannut, että meidän blogit jakavat saman merkkipäivän..? Sisko vain on jaksanut blogata samassa osoitteessa monta vuotta enemmän. Onnea siis sinnekin suuntaan!