Nyt se on vihdoin tapahtunut: en ole värjännyt hiuksiani yli vuoteen. Tämä on täysin uutta ja ihmeellistä ihmiselle, joka on yläasteiästä asti peitellyt hiustensa todellista maantienharmaata väriä milloin mustalla, blondilla ja kaikella mahdollisella niiden väliltä, milloin pinkillä, violetilla tai muulla shokkivärillä. Takana on kymmeniä onnistuneita tyylimuutoksia hiusten suhteen, joitakin epäonnistumisia tietysti myös. Viime kesänä päätin kuitenkin lähteä toisenlaiselle polulle, värjäsin viimeisen kerran omaa väriäni lähelle epäilemälläni värillä ja sen jälkeen vain annoin olla.

Vuosi värjäämättä

Tältä se nyt sitten näyttää (tai siis näytti kesäkuun alkupuolella). Pehkosta toki erottaa missä kohdassa oma väri kohtaa värjätyn hiuksen, mutta kaiken kaikkiaan ero on tasoittunut yllättävän hyvin ja kutrit näyttävät enemmänkin tarkoituksella liukuvärjätyiltä – ja sehän on hei kuuminta muotia! Vai meniköhän se juna jo… No, ei sillä niin väliä. Tällä hetkellä huvittavimmalta näyttää hiukset nutturalla: pää on omaa väriä mutta nuttura selvästi vaaleampi, niin kuin nuttura ei kuuluisi mun päähän lainkaan. Hiuksista on myös tullut huomattavasti liukkaammat, kun enää ei ole sitä värjäyksen aikaansaamaa karkeusefektiä.

Väri vuosi sitten

Yllä oleva kuva on otettu Saaristo Openissa kesäkuun alkupuolella 2012, samana päivänä kun viimeisen kerran laitoin väriä päähäni. Silloin se muistaakseni tuntui suht vaalealta, mutta nykytilanteeseen verrattunahan se olikin oikeasti aika ruskea. Olen ehkä kerran kuussa pessyt hopeashampoolla, mikä epäilemättä on vaalentanut väriä jonkun verran mutta noin muuten ne ovat vaalentuneet itsekseen. Tykkään väristä nyt kovasti ja on ollut älyttömän vapauttavaa, kun ei ole tarvinnut miettiä juurikasvua tai värjäämistä! Seuraava etappi lienee se, kun joku kaunis päivä kuontalo saavuttaa kokonaan aidon värinsä. Aika jännää oikeastaan, sillä hiukseni ovat olleet sellaisessa tilassa viimeksi 11-vuotiaana.