Apua, mitenköhän monta postausta saankaan vielä tehtyä aiheesta Lappi..? Pari vielä ainakin, sillä tässä postauksessa käsitellään vasta tiistaipäivää. Tiistai oli sään puolesta erinomainen, joten päätimme lähteä koko konkkaronkka patikoimaan Varkaankurun Velhopolulle. Luontoon.fi kertoo reitistä seuraavaa:
Varkaankurun Velhopolku (3,5 km) vie sinut satumaisiin metsiin, joissa voi helposti kuvitella velhojen ja keijujen elävän. Rehevässä puronvarsilehdossa kasvaa kuusia, pihlajia, tuomia, leppiä ja raitoja sekä niiden katveessa väinönputkia ja hiirenportaita.
Velhopolku oli mukava reitti kävellä, maisemat vaihtuivat riippuen siitä oltiinko alhaalla lehdossa vai ylempänä tunturin juurella. Solisevat ja kirkasvetiset tunturipurot jaksoivat ihastuttaa kerta toisensa jälkeen; kamerasta löytyikin varmaan sata kuvaa puroista. Alkumatkan pitkospuut oli juuri vaihdettu uusiin ja matkan varrella ohitimme niitä vaihtamassa olleet työmiehet, jotka kehuivat mun kenkiä. :)
Olin liikenteessä ennen reissua ostamillani paljasjalkakengillä, jotka olivat tuossa maastossa aivan täydelliset jalassa. Olen ennenkin maininnut jalkojeni olevan jokseenkin ongelmaiset, siksi päätin viimein hankkia paljasjalkakengät ja katsoa josko ne auttaisivat jalkapöytäprobleemiin. Sovitin kaupassa muutamaa eri mallia, joista ostin lopulta Vibram FiveFingersin popot mallia Spyridon. Kyseinen malli on suunniteltu erityisesti maastojuoksuun, mutta uskaltauduin kuitenkin kokeilemaan sitä, sillä ne tuntuivat parhaalta jalkaan (ja olivat sopivasti alessakin). Enkä ole joutunut pettymään!
Kierroksen jälkeen pistäydyimme vielä Kellokkaan kahvilassa nauttimassa pientä välipalaa. Siellä kohtasimme matkan ensimmäiset lähes törkyhintaiset juomat ja herkut – vaan milloinka ei mokkapalakakku maistuisi, nam! Noin muuten pohjoisessa oli yllättävänkin maltillisia hintoja, tiedä sitten onko tilanne eri talvisesongin aikaan.
Illalla pojat sytyttivät tulen mökkipihassa olevaan kotaan ja istuskelimme siellä porukalla kunnes tuli V:n iltapuuroaika, jolloin siirryimme pikku hiljaa takaisin sisätiloihin. Kyllä kelpasi nostaa jalat ylös ja makoilla pitkin pituuttaan kodan penkeillä tulen lämmittäessä kasvoja. ♥
Movetron – Romeo & Julia [1995]
2 kommenttia kirjoitukseen Kesälomamatka 2013: Varkaankurun Velhopolku
6.8.2013 19:59
Mä oon halunnu noita paljasjalkakenkiä jo tovin, nimenomaan just noita missä on joka varpaalle oma kolo. Vaikka luulen kyllä että mun varpaat ei istu niihin ja joudun tyytyyn niihin tavallisemman näkösiin.
Kyllähän noita kuvia kattellessa voi melkein kuulla purojen solinan. Tupasvillat on ihania!
6.8.2013 21:20
Kannattaa ehdottomasti käydä jossain koklaamassa! Alkuun se tuntuu tosi hassulta kun ne varpaat on omissa lokeroissaan, mut jalka tottuu tosi nopeesti. Varvassukissa mulla aina karkaa pikkuvarvas pois, paljasjalkakengät on sen verran jäykemmät ettei samaa pääse tapahtumaan.