Lisää muutoksen tuulia

Kuukausi sitten kerroin blogia koskevasta jännästä muutoksesta, mutta vähän jotain muutakin muutosta on tiedossa. Tai no, aika isokin muutos. Koko alkuvuosi meni tietyllä tavalla sumussa. Ensin oli synttärihässäkkää, sitten loppumattomalta tuntuva sairasteluputki. Tähän päälle vielä aivan ultimaattinen väsymys ja vellova paha olo. Jotenkin sitä kuitenkin jaksoi sinnitellä päivä kerrallaan, kun ajatteli että syksyllä meitä on yhden minipienen ihmisen verran enemmän. ♥

Yllättävää toisessa raskaudessa on se, miten paljon enemmän sitä on huolissaan tuosta mahassa kasvavasta ihmistaimesta. Ensimmäistä odottaessa kaikki on uutta ja jännittävää, mutta nyt jotenkin tietoisuus siitä mikä kaikki voi mennä pieleen on selvästi enemmän läsnä. Tieto lisää tuskaa? En oikein uskaltanut nauttia raskaudesta ennen rakenneultraa, varsinkin kun ensimmäinen ultra oli supernopea ja tehokas emmekä ehtineet nähdä tyypin liikahtavan milliäkään. Esikoisesta nt-ultrakokemus oli aivan erilainen, joten nyt jäi vähän epäuskoinen olo että kaikki tosissaan voisi olla kunnossa. Onneksi toisessa ultrassa meille osui tarkasti työnsä tekevä ja todella lämminhenkinen kätilö, joka varmisti aina että mekin tajusimme mistä ruumiinosasta on kyse. Samanlainen nöpönenä siellä näyttää majailevan kuin ekalla kierroksellakin, kuin samasta puusta veistetty. Jännä sitten syksyllä nähdä kuinka saman näköinen beibi putkahtaa ulos, erityisesti jos on toista sukupuolta kuin esikoinen.

Sen kummempia hankintoja ei vauvalle ole tehty, mutta Lapsimessujen ostoslistallani oli ykkösenä Oot niin ihana -vauvakirja. Esikoisen vauvakirjaa en ole viitsinyt lähteä uusimaan, joten tiesin heti mikä on the vauvakirja tälle toiselle. Ostin saman tien lisäsivupaketinkin, jotta varmasti riittää täytettävää – ja siinä sivussa tapasin viimein livenä Ainon, yhden graafisen alan ehdottomista idoleistani. :) Palaan tähän mukavan erilaiseen vauvakirjaan varmasti myöhemmin, kunhan olen päässyt vauhtiin sen täyttämisessä.