Kun pari viimeistä postausta menty kukka- ja luontoaiheisilla kuvilla, niin lätkäistään samaan läjään vielä yksi setti lisää. Kirsikkapuiden paras kukinta-aika meni multa tänä vuonna hippasen ohi, jotenkin toukokuussa oli niin paljon kaikenlaista hässäkkää että se paras hetki vain sujahti takavasemmalta ohi. Vaaleanpunaisia koristekirsikoita en ehtinyt ihastella muuta kuin ohikulkumatkalla Portsassa, vähän näin jälkikäteen harmittaa kun ei tullut likan kanssa tehtyä retkeä esimerkiksi jokirantaan. Ehkä ensi keväänä, kun olen taas kotiäitinä..? Riippuen toki missä me silloin asutaan.
Omenankukkia sentään sain ikuistettua niin kotikotona (kuvat yllä) kuin kesäkuun alkupäivinä Savojärven rantapihassa (alla), jossa olimme isolla porukalla juhlistamassa tätini pyöreitä vuosia. Siltä päivältä olisi muitakin kuvia jaettavana, katsotaan josko saisin joku päivä vähän jotain tekstiä sepustettua niiden kylkeen. Alkukevät oli tänä vuonna todella kylmä, huhtikuun lopussa ei vielä ollut oikein mitään merkkejä keväästä ja reippaasti toukokuun puolella satoi jopa lunta! Siitä se onneksi lähti sitten lämpenemään ja vaikka nyt juhannuksena onkin taas vähän koleampaa, niin on tässä ehtinyt ihan kunnon lämpimiä päiviäkin olla. Näin kesän yli mahaa kasvattavana olen tavallaan ihan tyytyväinen, että helteet antavat odottaa itseään – huomattavasti helpompi olla viileämmällä. Parin viikon päässä kolkuttelevaa kesälomareissua varten voisi kylläkin lämpöasteet hieman nousta, jottei tarvitsisi joka päivä olla kiskomassa takkia niskaan…
Toisaalta tuntuu, etten ole tänä keväänä ja kesänä ehtinyt yhtään nauttia luonnon kauneudesta, mutta toisaalta taas pystyn heti palauttamaan mieleen useamman tilanteen, jossa olen miettinyt miten paljon tätä vuodenaikaa rakastan. Ne ihan ekat vielä rusehtavan ympäristön keskeltä esiin puskevat keltaiset leskenlehdet, puut täynnä pieniä vihreitä silmuja, se hetki kun yhtäkkiä tajuat maiseman muuttuneen ihan yhdessä yössä vehreäksi. Sitten ne kukoistavat kirsikka- ja omenapuut, kotvan kuluttua käsittämättömän upea alppiruusuloisto, tien poskille ilmestyneet apilat ja lupiinit, hötöksi muuttuneet voikukat, tuoksullaan hurmaavat syreenit ja juhannusruusut. Jos pitäisi pysäyttää aika johonkin kohtaan vuodesta, loppukevät ja alkukesä olisi ehdottomasti oma valintani. ♥
Sanni – Sanni [2016]
0 kommenttia kirjoitukseen Loppukevään ja alkukesän kukkamuistot