AvainsanaKirsikankukkaloisto

Niin vaan hujahti jälleen yksi kuukausi ohitse raketin lailla! Kevät muuttui kesäksi; syreeni kukkii, kirsikan- ja omenankukat ehtivät näillä leveysasteilla jo lakastua, alppiruusuja pitäisi käydä ihastelemassa. Ulkona on aurinko vasta laskemassa, vaikka kello on ties mitä. Olen viime päivinä taas kerran pohtinut miten sitä osaisi elää hetkessä, olla miettimättä menneitä eikä pähkäillä liikaa tulevaa… Tämä on kuitenkin hyvin todennäköisesti mun viimeinen kesä kotona ja tuntuu, että siitä pitäisi nauttia ihan täysillä.

Esikoinen aloitti lomansa, kaksi pitkää (lapsen mielestä ainakin) kuukautta kotona ilman päiväkotiarkea. Mulla on töiden osalta ohjelmassa vielä tälle viikolle kevään kutsujärjestäjien VIP-ilta sekä ensi viikolle kauden päätöstapahtuma Turussa sisältäen mm. NOSH-muotinäytöksen – Johannan NOSH-jengistä löytyy lisätietoa jos uteliaisuus heräsi. ;) Mallikappaleiden myyntiä lähinnä siis jäljellä, kovasti toivon mahdollisimman monen vaatekappaleen löytävän ostajansa, jotta voin hyvillä mielin pakata tyhjät rekit syrjään odottamaan syksyä.

Niin, syksy. Elokuussa koittaa paluu päivätöihin aika lailla tasan kahden vuoden poissaolon jälkeen. Kuopus sai paikan samasta päiväkodista kuin missä sisko on, mikä helpotus! Töihin paluusta en oikein tiedä mitä ajatella, toisaalta on kiva päästä taas ihmisten ilmoille säännöllisesti mutta hyppääminen väsyttävään ja kaiken ajan vievään oravanpyörään ahdistaa jo nyt. Oma ala ei enää kauheasti innosta tai kiinnosta, haluaisin tehdä jotain aivan muuta… Vaan mitä, kas siinä pieni pulma. Tykkään vaate-edustajan hommasta, mutta luulen tulevan syyskauden jälkeen siirtyväni takaisin asiakkaan rooliin. Ehkäpä syksyn aikana löytyy se uusi suuntakin, tai edes jotain ajatusta siihen.

Onneksi ensin on se kesä! Toivon sen olevan tänä vuonna erityisen pitkä sekä niin leppoisa ja rentouttava kuin se nyt kahden pienen lapsen kanssa on mahdollista. Tavoitteenani olkoon:

• Yrittää olla vähemmän tiukkapipoinen kodin siisteystason suhteen.
• Muistaa kastella kukat sekä sisällä että ulkona.
• Levätä ja nukkua mahdollisimman paljon.
• Hoitaa ylimääräiset romppeet pois nurkista pyörimästä.
• Käydä ainakin Särkänniemessä ja asuntomessuilla.
• Matkustaa koko perheen voimin Repovedelle mökkeilemään.
• Ottaa rennosti, syödä jäätelöä ja nauttia kesästä.

Ja jos aikaa jää tai löytyy muuten sopiva väli, voisi tätä blogin ulkoasua pitkästä aikaa vähän päivittää. Tai ehkäpä keskittyä tyhjentämään luonnoksia julkaisukuntoon, niitä meinaan löytyy aikamoinen läjä. Ihanaa kesäkuuta!

Hrrr, ihan hullun kylmältä tuntuu nämä viime päivien tuuliset max. +15°C kelit, kun ehti jo vähän tottua niihin reilusti yli kahdenkympin lämpimiin säihin. Täällä mä taas hengaan paksua collegea päällä ja villasukat jalassa… Mikäpä siis sopivampi hetki palata muutaman kuvan kera toukokuun puoliväliin, jolloin lyhythihaisella tarkeni ja kirsikkapuut hurmasivat valkeilla kukillaan.

Ikuistin kirsikankukat tuttuun tapaan kotikotona eräänä kevätiltana, kun olin lasten kanssa siellä käymässä. Kirsikkapuiden on annettu kasvaa varsin rauhassa, joten ne ovat levittäytyneet aika laajalle alalle jo – tuntui kuin joka puolella olisi ollut pientä ja vähän isompaa kukkivaa oksaa. Äiti mietti jospa kokeilisi jokusen nuoren puun siirtää meille, mutta vielä ei olla ehditty asian suhteen tehdä mitään. Haaveilen kyllä ainakin kirsikasta omassa puutarhassa ja olen kuljeskellut pihalla katsellen tonttia sillä silmällä, mihin kohtaan kirsikkapuun tai pari (ja ehkä omenapuunkin) voisi mahdollisesti laittaa.

Myös kukkapenkkipohdinnat ovat käynnissä, alkuun nyt lähinnä minkälaista penkkiä ylipäänsä laittaisi ja mihin kohtaan. Haaveilen penkeistä, joissa kukkisi jotain suunnilleen läpi kesän ja jotka olisivat sellaisia näpsäköitä kokonaisuuksia eivätkä ns. liian tyhjiä. Kaisa kirjoitti taannoin blogissaan hyvän vinkkipostauksen liittyen pihanhoitoon, voi kunpa itsekin saisin jossain kohtaa ihailla omaa puutarhaamme yhtä kauniina! Hieman intoa latistaa tuo ikuinen ongelma eli raha; pihaan kun kuulemani mukaan saa helposti hassattua kasapäin euroja eikä mun tässä kuussa alkava hoitovapaa ole mikään paras tulonlähde… Liikkeelle pääsen varmasti niin äidin kuin kaverini S:n puutarhasta liikenevillä kukka-aluilla, mutta pohjatyöt toki maksavat nekin. Noh, onneksi tässä ei ole mikään kiire – ensi kesänä sitten voi jatkaa siitä mihin tänä vuonna jää.

Kun pari viimeistä postausta menty kukka- ja luontoaiheisilla kuvilla, niin lätkäistään samaan läjään vielä yksi setti lisää. Kirsikkapuiden paras kukinta-aika meni multa tänä vuonna hippasen ohi, jotenkin toukokuussa oli niin paljon kaikenlaista hässäkkää että se paras hetki vain sujahti takavasemmalta ohi. Vaaleanpunaisia koristekirsikoita en ehtinyt ihastella muuta kuin ohikulkumatkalla Portsassa, vähän näin jälkikäteen harmittaa kun ei tullut likan kanssa tehtyä retkeä esimerkiksi jokirantaan. Ehkä ensi keväänä, kun olen taas kotiäitinä..? Riippuen toki missä me silloin asutaan.

Omenankukkia sentään sain ikuistettua niin kotikotona (kuvat yllä) kuin kesäkuun alkupäivinä Savojärven rantapihassa (alla), jossa olimme isolla porukalla juhlistamassa tätini pyöreitä vuosia. Siltä päivältä olisi muitakin kuvia jaettavana, katsotaan josko saisin joku päivä vähän jotain tekstiä sepustettua niiden kylkeen. Alkukevät oli tänä vuonna todella kylmä, huhtikuun lopussa ei vielä ollut oikein mitään merkkejä keväästä ja reippaasti toukokuun puolella satoi jopa lunta! Siitä se onneksi lähti sitten lämpenemään ja vaikka nyt juhannuksena onkin taas vähän koleampaa, niin on tässä ehtinyt ihan kunnon lämpimiä päiviäkin olla. Näin kesän yli mahaa kasvattavana olen tavallaan ihan tyytyväinen, että helteet antavat odottaa itseään – huomattavasti helpompi olla viileämmällä. Parin viikon päässä kolkuttelevaa kesälomareissua varten voisi kylläkin lämpöasteet hieman nousta, jottei tarvitsisi joka päivä olla kiskomassa takkia niskaan…

Toisaalta tuntuu, etten ole tänä keväänä ja kesänä ehtinyt yhtään nauttia luonnon kauneudesta, mutta toisaalta taas pystyn heti palauttamaan mieleen useamman tilanteen, jossa olen miettinyt miten paljon tätä vuodenaikaa rakastan. Ne ihan ekat vielä rusehtavan ympäristön keskeltä esiin puskevat keltaiset leskenlehdet, puut täynnä pieniä vihreitä silmuja, se hetki kun yhtäkkiä tajuat maiseman muuttuneen ihan yhdessä yössä vehreäksi. Sitten ne kukoistavat kirsikka- ja omenapuut, kotvan kuluttua käsittämättömän upea alppiruusuloisto, tien poskille ilmestyneet apilat ja lupiinit, hötöksi muuttuneet voikukat, tuoksullaan hurmaavat syreenit ja juhannusruusut. Jos pitäisi pysäyttää aika johonkin kohtaan vuodesta, loppukevät ja alkukesä olisi ehdottomasti oma valintani. ♥

Sanni – Sanni [2016]

Toukokuussa 2016…

• olimme vapunpäivänä porukalla vapputorilla sekä piknikillä Kupittaanpuistossa.
• kävin pitkästä aikaa leffassa! Siskolla oli ilmaislippuja, joten kävimme katsomassa Onnenonkijan. Hyvin oli saatu kaikkia blogimaailman kliseitä mukaan!

• vietimme S:n kanssa pari päivää Hämeenlinnan suunnalla, lapsivapaata aikaa sekä tietysti geokätköjä. Löytöjä kertyi ihan mukavasti, ja reissun parhaat sapuskat nautittiin ehdottomasti Bus Burgerissa Lahdessa.
• oli äitienpäivä ja kävin tytön kanssa isovanhempien luona äitienpäiväkaffeilla.

• kuvasin työkaverin pallomahaa Kuralan kylämäessä ja siinä sivussa tuli myös ihasteltua kirsikankukkia.
• oli kevätkauden viimeinen kerta naperosirkusta. Otin kameran mukaan ja kuvia räpsiessäni hämmästelin, miten iso meidän ministä onkaan kasvanut. :’)
• pidimme hääkutsujen värkkäyspajan, olimmekin tehokas tiimi (morsian + kaasot) ja kutsut elokuisiin juhliin saatiin vihdoin matkaan.

• kirppistelin paljon. Facebookin villiksistä löytyi juttuja niin lapselle kuin äidillekin, minkä lisäksi mulla oli kaverin kanssa loosi livekirppiksellä ja yhden sunnuntaipäivän vietimme siskon kanssa myyntihommissa peräkonttikirppiksellä.
• innostuin vaatteista, lähinnä kaikista minityyppien ihanuuksista mutta pohdiskelin myös omaa tyyliäni, joka on viime aikoina ollut hivenen kadoksissa.
• sisko värjäsi mulle avaruushiukset ja kävinpä pitkästä aikaa kampaajallakin hieman tasoittamassa fledaa. Kyllä taas kelpasi!

• ratasrintamalla oli varsin rauhallista. Aivan kuun lopussa kuitenkin tuli vastaan sen verran houkutteleva vaihtotarjous, että nyt on taas Emmaljungat talossa.
• yksien vaunutreffien seurauksena kiinnostuin Bugaboosta, vaikka aiemmin en ole yhtään kokenut niitä meidän tyylisiksi. Saas nähdä tuleeko asiaan joku muutos… :P

• mies lähti kertausharjoituksiin ja me jäimme tytön kanssa kahdestaan pitämään huushollia pystyssä. Sinänsä hauskaa vaihtelua, mutta on se ihanaa että on joku, jonka kanssa jakaa arki.
• juhlittiin serkkuni häitä. Mini osoittautui oikeaksi bilehileeksi ja jaksoi remuta tanssilattialla pitkälle iltaan.
• viimeisenä päivänä olin äitin kanssa Caribiassa uimassa. En ollut aiemmin käynyt, mutta yllättävän kiva paikka liukumäkineen ja monine altaineen. Pitää kyllä mennä joku kerta jälkikasvunkin kanssa!

Äkkiä ne viikot vaan vierivät, kuukauden viimeinen päivä jälleen. Ja kevään myös! Huomenna se on virallisesti kesä, vaikka kelit toki ovat varsin kesäisiä jo olleetkin. Vietän nyt viimeistä viikkoani vanhempainvapaalla, ensi maanantaina meillä vaihtuu miehen kanssa osat ja mä palaan puolentoista vuoden jälkeen takaisin sorvin ääreen. Aikamoinen muutos enkä oikein tiedä mitä ajatella asiasta, mutta eiköhän se siitä lähde rullaamaan.

Pieni pläjäys kuvia kotikotoa toukokuun puolivälistä, hurjan nopeasti luonto vihertyy sitten kun se oikein pääsee vauhtiin. On muuten omenankukat vielä ikuistamatta… Lisäksi alppiruusuaika on juuri nyt parhaimmillaan, täytynee lähipäivinä piipahtaa katsastamassa Raision alppiruusupuiston kukoistus.

Palataan taas, nauttikaa ihanasta kesäsäästä!