Toista kertaa odottamassa

Toinen raskaus huitelee pian jo raskausviikolla 30 enkä ole kirjoittanut itselleni muistiin vielä mitään – enkä muuten aloittanut vauvakirjan täyttämistäkään, hups. Tämä raskaus on ollut monelta osin aivan erilainen kuin ensimmäinen. Pahoinvointi alkoi pian plussan (rv 6) jälkeen, kun meille esikoisen 2-vuotisjuhlien yhteydessä iski oletettavasti noro. Mulla se vellova paha olo jäi vähän niin kuin päälle ja alkoi helpottaa vasta nt-ultran jälkeen, lähemmäs pari kuukautta pahoinvoinnista siis tuli kärsittyä. Myös väsymys oli ekoina kuukausina suurta ja usein meninkin tytön kanssa yhtä aikaa nukkumaan, kun ei vaan jaksanut enää olla hereillä. Jälkikäteen ajateltuna eipä mulla ole kauheasti muistikuvia tammikuun puolivälistä helmikuun loppuun…

Toisin kuin viimeksi, iho on ollut suorastaan loistokunnossa. Jotain pientä näppyä ehkä välillä, mutta mitään sen pahempaa ei ole näkynyt – en edes muista milloin viimeksi. Rasvoittuva sekaiho on muuttunut enemmänkin kuivaksi enkä ole moneen kuukauteen enää tehnyt vesipesua aamuin illoin, vaan aamuisin on riittänyt ihan vain kasvovedellä pyyhkiminen. Ei mun posket toki ole yhtäkkiä miksikään tasaisen pehmoiseksi vauvanpyllyihoksi muuttuneet, mutta sen verran hyvä tilanne kuitenkin, että toisinaan nassu näyttää jopa omasta mielestä ihan nätiltä. Huomaa kyllä miten paljon tämä vaikuttaa mulla yleiseen olotilaan, ei meinaan ole kummemmin ulkonäkö tässä raskaudessa ahdistanut, vaikka noin muuten on rasvaa kertynyt joka puolelle oikein “mukavasti”.

Ruokien suhteen on ollut selvästi enemmän mielihaluja sekä erityisesti ällötyksiä, tosin jälkimmäiseen varmasti liittyy myös se noro. Makea on maistunut huonosti enkä yhdessä kohtaa pystynyt syömään kuin tyyliin max. 5 karkkia kerralla, mikä ei toisaalta ole yhtään huono asia. Hedelmät ovat olleet himotuslistan kärkipäässä läpi raskauden, erityisesti kaikki melonit ja olinkin ihan onnessani kun melonikausi vihdoin starttasi. Tällä hetkellä tuoreista myös avomaan kurkku, herne, nektariini ja kirsikka ovat pop – mansikkakauden kunnon käynnistymistä odotellessa. Ja mustikoita, mmmmm! Tuoremehuun oli viikkojen 15-25 paikkeilla järjetön himo, mieluiten appelsiinipohjalla ja kunnon krämmäleillä. Suolainen maistuu tosiaan makeaa paremmin, mutta useimmiten on fiilis, ettei tekisi mieli syödä yhtään mitään ja oikein ärsyttää, kun tulee nälkä ja on pakko syödä jotain. Monta kertaa olen illalla parahtanut miehelle, että mä en jaksa taas syödä!, mutta ei sitä oikein voi skipatakaan, koska nälkäisenä tulee helposti huono olo.

Yksi täsmälleen sama himotus on ollut kuin ekalla kerralla: Hesen ranskikset punaisella majoneesilla (mähän en siis normaalisti edes tykkää ko. majoneesista). Lisäksi olen hetkittäin koukuttunut mm. yhteen tiettyyn Novelle Plus -juomaan (se persikan värinen), Kippari-sulatejuustoviipaleisiin, itse tehtyyn guacamoleen, pakastepitsaan (Pirkka tonnikala-punasipuli), toimiston lähikaupan juustosämpylöihin. Töissä olen vedellyt myös paljon vissyä, kun siellä hanavesi alkoi yhtäkkiä maistua mun suussa tosi paljon kloorilta. Teetä en alussa pystynyt juomaan ollenkaan ja olinkin ihan varma, että siitä kyllä joku tajuaa tilanteen. Pahoinvoinnin lievennyttyä tee (tosin vain vihreä) maistui hetken aikaa, mutta puolivälin jälkeen alkoi taas tökkiä. Nyt kesälomalle jäätyäni tee on maistunut paremmin eikä tarvitse enää olla vain vihreää.

Kuten toisessa raskaudessa on tapana, maha pullahti suht aikaisessa vaiheessa näkyviin. Piilottelin sitä kylläkin pidempään kuin viimeksi, töissäkin kerroin vasta muistaakseni viikolla 15 ja ihan vain siksi, etten enää jaksanut verhoutua samoihin peittäviin kaapuihin päivästä toiseen. Jotenkin tällä kertaa on ollut paljon epäileväisempi ja varovaisempi ylipäänsä koko raskauden suhteen, vaikka kaikki on sinänsä mennyt ihan normaalilla kaavalla. Eka neuvolakäynti mulla oli rv 8+1 yhdistettynä tyttären 2-vuotisneuvolan kanssa, ja nt-ultra oli rv 12+1. Ultra oli ehkä vähän hämmentävä kokemus eikä montaa minuuttia kestänyt. Asento oli ilmeisen sopiva, kun lääkäri sai turvotuksen ym. tarpeellisen mitattua, vaikka sikiö oli unessa eikä nähty yhdenkään raajan edes liikahtavan. Siitä jäi päälle mieltä vaivaava epävarmuus, joka onneksi hälveni rakenneultrassa, kun meille osui aivan ihana kätilö. Hän teki työnsä todella tarkasti ja koko ajan selittäen, lopuksi kysyi vielä sopiiko hänen käydä tietyt jutut vielä itsekseen läpi.

Mies halusi ultrassa kuulla arvion sukupuolesta ja annoin sitten periksi, kun viimeksi se lähinnä mun toiveesta pidettiin salassa synnärille saakka. En kylläkään osaa asiaa pitää varmana noin aikaisen vaiheen 2d-ultran perusteella, ehkä jos loppuraskaudessa se katsotaan uudestaan niin sitten voin uskoa ennen kuin itse livenä näen. :D Emme ole sukupuoliarviota huudelleet julkisesti, jotenkin kun se ei ole 100% varma niin ei halua käsitellä sitä sellaisena. Se kylläkin on sanottava, että esim. vaatehankintoihin veikkaus on vaikuttanut ihan huomaamatta. En todellakaan ole haalinut kaappeja täyteen vaaleanpunaista/-sinistä vaan mennyt enemmänkin unisex-linjalla, mutta silti huomaan miettiväni aina sopisiko joku juttu juuri sille sukupuolelle.

Tämä toisen kierroksen maha on selvästi eri mallinen sekä ollut alusta asti paljon alempana. Pyöräilykausi esimerkiksi jäi multa ihan tyngäksi, kun jäätävät säät jatkuivat pitkälle kevääseen ja sitten kun vihdoin lämpeni, tuntui fillarointi jo kaikin puolin ikävältä. Omasta mielestäni maha on edelleen kooltaan ihan normaali, mutta useampi lasketun ajan kyselijä on näyttänyt todella hämmästyneeltä kuultuaan sen olevan kuukausien päästä. Onpa pari pohtinut ääneen, olenko varma etten odota kaksosia… Juu on totta, että niin painon osalta kuin muilta mitoilta olen jo nyt ennen rv 30 isompi kuin viimeksi synnyttämään mennessäni, mutta yhdistäisin sen ennemminkin siihen +10 kg korkeampaan lähtöpainoon.

Raskaampaa odottaminen joka tapauksessa on ollut ekaan kierrokseen verrattuna. Luonnollisesti nyt on oltava liikkeellä aivan eri tavalla kun on jo se esikoinen siinä eikä työpäivän jälkeen ole voinut vain istua sohvalla silittelemässä mahaa. Kumartelu ym. liikkuminen on jo hankalaa, ja harjoitussupistuksia on ollut kuten viimeksikin. Suonenvedot eivät onneksi ole tässä raskaudessa vaivanneet, sen sijaan nenä on välillä vuotanut verta ihan yllättäen. Liikkeitä tunsin ekaa kertaa miehen syntymäpäivänä rv 17+3, hieman aiemmin siis kuin esikoista odottaessa. Bebe nro 2 on varsin liikkuvaista sorttia ja muljaa välillä niin että maha ihan heiluu, mitä en muista esikoisesta tapahtuneen kuin ehkä ihan lopussa. Kaveri vaikuttaa hengaavan edelleen poikittain ja liikkeet ovat koko ajan tuntuneet alavatsalla. Toivon todella, että tyyppi tajuaisi itse kääntyä pää alaspäin ja saisin mahdollisesti kokea astetta luonnollisemman synnytyksen kuin viimeksi.

(Keskimmäisen kuvan ikuisti mieheni, ekasta ja vikasta kiitos Jennille.)