Death Cab For Cutie – Narrow Stairs [2008]
Päästiin eilen jo loman viettoon, pitkä viikonloppu oli kyllä täydellinen tähän kohtaan. Aivan ihanaa olla vapaalla arkipäivänä! Tänäänkin ollaan tehty kullan kanssa vaikka mitä ja silti kello on vasta hetki sitten ohittanut iltakuuden – eikä ole kuin perjantai ja edessä vielä kaksi vapaapäivää. :)
Inttiviikko jäi siis vain nelipäiväiseksi, mutta oli siitä huolimatta ihan tarpeeksi raskas. Hassua, miten raskautta ei oikeastaan tajunnut kuin vasta torstai-iltapäivällä, kun palattiin maastosta kasarmille likaisina ja väsyneinä. Tarkemmin ajatellen nuupahtanut olo ei ollut mikään ihme, sillä päivät olivat pitkiä ja sisälsivät lähes koko ajan jotain tekemistä. Viime viikon maastoajoja seurasi tieajoleiri eli nimensä mukaisesti harjoiteltiin ajamista niin maanteillä kuin taajamissakin. Alkuun vähän jännitti ajaa normaalilevyisen kaistan kokonaan täyttävällä kulkupelillä, mutta ajokertojen karttuessa vaunun leveyteen alkoi tottua.
Keskiviikkona ja torstaina oli vuorossa kurssin ensimmäiset tutkinnot: sekä ajajan että johtajan käsittelyrata. Kumpikin sisälsi pujottelua tynnyreiden välistä sekä lankulla ajamista, tarkoituksena siis ettei yhteenkään tynnyriin osu tai mikään pyörä putoa lankulta. Sain ajajan käsittelyn läpi ensimmäisenä meidän 4 hengen ryhmästä, kolmannella yrityskerralla tuli hyväksytty suoritus (ja se tutkinnon vastaanottaja oli todella tarkka niillä lankuilla!). Johtamisrata olikin sitten hankalampi tapaus, sain pari kertaa jonkun ihmeen hermostumiskohtauksen ja loppujen lopuksi rata meni viidennellä yrittämällä läpi.
Torstaipäivällä saatiin lounaaksi perustorstairuokaa, hernekeittoa ja pannukakkua siis. Osa porukasta inhoaa jokaviikkoista hernekeittopäivää, mutta mun mielestä hernari on intin parasta ruokaa – jopa pakista syötynä. Vaikka en pannarista kamalasti edes tykkää, sitä on silti pakko ottaa kerta toisensa jälkeen… Kai se vain jotenkin kuuluu siihen hernekeiton perään, heh. Ja kun nyt tuli syömisistä puhe, niin mua viime syksystä saakka vaivannut minttu-Tupla-addiktio on vihdoin hellittänyt – mutta tilalle on tullut uusi himokarkki. Rainbow-valikoiman jatkoksi on ilmestynyt runsaan euron maksava Top 5 -karkkipussi, joka sisältää ihania hedelmä- ja salmiakkinumeroita. Maun ja hinnan lisäksi suuri plussa on, että kyseisten karkkien valmistaja on suomalainen Delfin-Tuote! Mä ostan mieluiten aina kotimaista tavaraa, joten tässä kohtaa nyökyttelen tyytyväisenä. Paitsi että pitäisi aloittaa herkkulakko, kun on taas tullut mussutettua kaikenmoista lihottavaa… Noh, kuitenkin.
Käytiin (lue: mä vaihdoin askelteni suuntaa lennossa ja kulta seurasi huokaisten perässä) muuten tänään ohikulkumatkalla Hansan Vagabond-liikkeessä ja silmiin osui sattumalta vaaleanruskea Muscat-kenkä, jota oli tietysti pakko sovittaa saman tien. Hyvältä tuntui ja näytti, täytyy varmaan harkita ihan tosissaan sellaisen parin hommaamista. Vagabondin nettikaupassa popoja ei enää ole, mutta liikkeessä oli pari oikeaa kokoa -50 % hintalapulla varustettuna. Pitäisiköhän huomenna käydä uudestaan Hansassa..?
0 kommenttia kirjoitukseen Herkkuja jos jonkinlaisia