AvainsanaCBR

Parin viikkoa takaperin lauantaille osui kahdet synttärikekkerit – sekä niin täydellinen elokuinen säätila kuin vain voi kuvitella ja toivoa. Aurinko paistoi lämpimästi eikä tarvinnut kietoutua neuleeseen, ei avata sateenvarjoa. Ajoitus ei olisi voinut olla parempi, sillä iltapäivä juhlittiin isolla sukulaisporukalla mummini 75-vuotissyntymäpäivää.

Juhlien yllätysesiintyjä oli Laila Kinnunen, jonka aikakone oli vahingossa tuonut 2010-luvulle. Puolen tunnin show sisälsi mm. vanhoja hittikappaleita ja välispiikeille sai nauraa hörähdellä monta kertaa. Olin hieman kateellinen Lailan upeasta mekosta, jonka kaunis mintunvihreä sävy ei kuvassa aivan pääse oikeuksiina. Selkäpuolelta koristi samalla kankaalla päällystettyjen nappien rivi, oi että!

Iltapäivän aikana syötiin ja juotiin, kuten juhlissa on tapana. Iloinen puheensorina täytti puutarhan, kun sukulaiset pitkästä aikaa näkivät toisiaan. Olen nähnyt Mömmeli-serkkua (varpaat kuvassa) kesän aikana vain pari kertaa ja hui että, miten hänestä on kasvanut iso tyttö! Parin kuukauden päästä vietetäänkin jo ekoja synttäreitä. Apua miten nopeasti yksi vuosi voikaan hävitä – muistan vielä sen pienen peikkotytön, johon en meinannut uskaltaa koskea etten vain hajota sitä… Yllättävää miten sitä lopulta tottuu pieneen ihmiseen, jopa tällainen lapsikammoinen outolintu kuten allekirjoittanut.

Alkuillasta sanoin heipat sukulaisille, kävin vaihtamassa vaatetusta ja karautin prätkällä maaseudulle meren rannalle. Nahkapuvulla tarkeni vielä erinomaisesti! Vuorossa oli Desthean etukäteiskolmekymppiset löyhällä ysäriteemalla, oma pukeutumiseni perustui tylsästi ihan vain siihen mikä oli helppoa vaihtaa päälle nahkapuvusta kuoriutumisen jälkeen. Mun oli kuitenkin lähdettävä paluumatkalle ajoissa, pimeässä prätkäily kun ei ole mitään suurinta herkkua.

Päivällä alkaneiden bileiden ohjelmasta missasin osan, mutta en sentään kaikkea! Pääsin nauttimaan illan keikasta á la Tipsu & the Boys ja vähän sain rääpittyä jäljelle jääneistä ruokatarjoiluistakin. :) Ulkorakennuksen oviaukkoon oli rakennettu komea stage, jonka edessä olivat yleisölle oli varattu istumapaikat. Lähtiessäni yhdeksän maissa ajelemaan kotia kohti muut jäivät ravaamaan saunan ja meren väliä. Olisi itsekin tehnyt mieli pulahtaa, jos vain olisin ollut pidempään mestoilla.

Kotimatka meni ihan jouhevasti, vaikka vähän jo hämärsi ja visiiri muuttui itikoiden hautuumaaksi heti isolle tielle päästyäni. Tämän kesän nahkapukukelit taisivat olla siinä, nyt tarttisi ehtiä hakemaan paksummat ajovarusteet kotikotoa että kykenee syksylläkin ajelemaan ilman umpijäätymistä.

Suvi Teräsniska – Särkyneiden sydänten tie [2008]

Olen taas ollut (mukamas?) niin kiireinen etten ole aikaisemmin ehtinyt tehdä tätä postausta… En oikein kyllä ehdi nykyään tehdä mitään muutakaan, paitsi tietysti nököttämään töissä. Huoh. Kuka tunnustaa pihistävänsä jatkuvasti tunteja mun vuorokaudesta?? :O Kuten arvata saattaa, nyt ei siis käsitellä tätä sunnuntaita vaan viime sunnuntaita. Laahaan näköjään viikon myöhässä, onneksi joka päivä ei läheskään tapahdu mitään bloggaamisen arvoista.

Käytiin viikko sitten vihdoin ja viimein testaamassa Retrotori & brunssi vanhan Leafin tehtaan tiloissa olevassa lounasravintola KahviTellassa. Mentiin paikalle puolenpäivän kieppeillä, meidän lisäksi ei ollut montaakaan asiakasta. Vajaan kympin (per naama) maksanut brunssi sisälsi mm. munakasta, pekonia, paria erilaista salaattia, kurkkua, tomaattia sekä croisantteja. Juomaksi oli muutamaa eri mehua, jälkiruuaksi pannaria, kermavaahtoa ja hilloa. Itse vedin tietysti överit viimeistään jälkkärin kohdalla: kermavaahtoa ja hilloa pannukakulla. ;)

Lopuksi vielä kierrettiin ähkien yläkerran retrotori, jossa Desthea istui myyntipöytänsä takana. Mitään ostettavaa ei sillä kertaa löytynyt, vaikka montaa juttua hipelöin kaihoisasti. Retrotori & brunssi järjestetään vielä kahtena sunnuntaina 6.5. ja 20.5., joten kannattaa ehdottomasti käynnistää sunnuntai siellä! Lisätietoa löytyypi tapahtuman fb-sivulta.

Kärsämäestä ajeltiin Bilteman kautta maalle, päivä oli ihanan aurinkoinen ja ennen kaikkea lämmin. Kotikotona otin furminaattorin kauniiseen käteen ja riensin ulos keritsemään kissoista turhat karvat veks. Aikamoinen läjä sitä irtosikin ja karvaa leijaili pitkin pihamaata, kissat ne vaan kiehnäsi ja kehräsi. Kurr-purr-hurr.

Polttopuuta saunan lämmitykseen.

Siniset vuokot kukkapenkissä.

Puolisko avasi ajokauden nappaamalla tallista iskän jokin aika sitten ostaman Yamaha R6:n – sen jälkeen äijää ei olekaan meinannut saada prätkästä irti, satoi tai paistoi. Isukki hommasi tuon lähinnä ratapyöräkseen, joten se saa olla meidän käytössä muina aikoina. Sirompihan R6 on huomattavasti verrattuna valtamerilaiva-Cebariin, tosin sukupolven verran niillä onkin iässä eroa. Keltainen vanhus täytti pari viikkoa sitten 25 vuotta! Hmmm, jokohan Sebbostiinan ottaisi ensi viikolla ajoon?

Stella – Jokin on muuttumassa [2011]

Jahas, se on sitten lokakuun ensimmäinen päivä. Osaisiko joku kertoa, mihin syyskuu oikein katosi? Eihän siitä nyt ole kuin hetki, kun vielä oli elokuun alku ja paahtavat helteet… Talven lähestyminen konkretisoituu mun elämässä aina eräänlaisilla jäähyväisillä: viimeisellä ajelulla keltaisella moottoriratsullani. Tänä vuonna se hetki oli sunnuntaina.

Tällä viikolla on toki ollut ihania aurinkoisia päiviä, mutta iltapäivän jälkeen lämpömittari ei enää ole noussut kovinkaan korkealle. Päivisin kun en ehdi pärräilemään lähteä, niin totesin sunnuntain olevan sopiva ajokauden lopetus Cebarin osalta. Onhan meillä kuitenkin iskän ja siskon pyörät ympärivuotisessa vakuutuksessa, jos mieli vielä myöhemmin syksylllä halajaa kaksipyöräisellä kurvailemaan.

Sunnuntaina tein iskän kanssa ajolenkin Uuteenkaupunkiin, ajeltiin vähän mutkateitä ja käytiin moikkaamassa iskän nostopuuhissa ollutta kaveria juurikaspellon laidassa. Vähän on ollut ikävä peltoa täynnä vihreitä lehtiä siisteissä riveissä ja nostoaikaan kirpeässä syysilmassa leijuvaa sokerijuurikkaan makeaa tuoksua… Tämä taitaa olla jo kolmas syksy, kun iskä ei enää ole juurikasta viljellyt.

Sen aikaa mitä iskä vaihtoi kuulumisia mä pyörin kamera kädessä ympäriinsä. Muistikortille tallentui syksyisiä maisemia ja yksityiskohtia, joista pidin niin että piti tännekin lykätä useampi otos. Kalustona kuvatessa oli tämän vuoden parhaimpien hankintojen kärkisijaa pitävä D90 (jolla olen kuvannut huhtikuusta lähtien hiukan vajaat 10 000 ruutua!) kaverinaan vanha tuttu Nikonin 35mm f1.8 -linssi.

Kyseinen yhdistelmä + syksyn värit = me likes!

Muistin juuri että kortilla on enemmänkin syksykuvia, joita en ole vielä edes katsonut läpi saati sitten siirtänyt koneelle. Tiedänpähän mitä seuraavaksi teen.

Pariisin Kevät – Astronautti [2010]

Tulikin lyhyt blogipaussi, kun loppuviikko hujahti ensin ke-to aamuvuorossa töissä ja sitten pe-su tien päällä. Kulta lainasi iskältä prätkää, jotta päästiin lähtemään kahdella pyörällä reissuun. Suuntana oli siis Kouvolan maisemat, mun viimeisimmästä visiitistä serkkulaan on ehtinyt kulua jo pari vuotta ja kulta ei ollut siellä suunnalla käynyt kai koskaan.

Sää oli todella helteinen ja hikinen, reippaasti kolmenkymmenen lämpöasteen paremmalla puolella mentiin joka päivä. Tuntui käsittämättömältä, kun edes ajoviima prätkän päällä ei helpottanut tukalaa oloa yhtään – paitsi kotimatkalla hieman, kun tajuttiin irroittaa nahkapuvun osia yhdessä pitävä vetoketju niin että tuulenvire pääsi vähän viilentämään selkää. Sadettakin tosin saatiin niskaan sen verran, että kymmenen kilometriä ennen Turkua tiputteli muutama pisara ja saatuamme kotona pyörät parkkiin alkoi ripsottaa reippaammin.

Kauaa en ehtinyt kotona levähtää, kun painelin jo yövuoroon töihin. Aamulla taas piti käydä tyhjentämässä kirpparipöytä enkä sen jälkeenkään oikein saanut nukuttua, joten hippasen taitaa univelkaa tässä vaiheessa olla. Kamerassa odottaa edelleen yli 500 kuvaa purkamista ja läpikäymistä, ehkä huomenna saisin hoidettua ne alta pois. Palaan tarkempaan reissuraporttiin paremman ajan ja kuvamateriaalin kera myöhemmin, nyt unta palloon.

Torstaina ajelin päivällä suunnilleen kolmenkymmenen asteen helteessä Alastarolle, jossa oli menossa toinen peräkkäinen ORGin ratapäivä. Iskä ja kulta olivat olleet paikan päällä aamusta asti, tämä oli viime syksynä A-kortin saaneen kultsin ensimmäinen kerta radalla. Innostunut mies mua olikin vastassa, ehkä ihan hyvä vaan että pääsi saman tien harjoittelemaan oikein kunnolla (ajoaika oli klo 10-18).

Oli hienoa huomata, miten olen jälleen kehittynyt valokuvaajana verrattuna viime kertaan. Paremmat kuvat johtuvat osittain varmastikin uudesta rungosta, D90 vain tekee kauniimpaa jälkeä kuin vanha D70s. Objektiivina mulla oli vanha tuttu 70-300mm ƒ/4-5.6D ED, joka tuli aikoinaan D70s:n kanssa yhteispaketissa ja jonka myymistä olen vakavasti harkinnut.

Kyseinen mötikkä on ollut koko kesän Envialla lainassa, kun en sitä oikein muualla ole tarvinnut kuin radalla kuvatessa – yleensä kerran vuodessa. Alastaron reissun tuotoksia katsellessa tosin alkoi mietityttää olisiko tuolla käyttöä mahdollisesti muussakin tilanteessa, onhan sen jälki kuitenkin suht nättiä. D90:n mukana tullut 18-105mm ƒ/3.5-5.6 VR on toki erittäin toimiva perusputki, mutta ei se kunnon zoomin roolista selviä.

Ruutuja radan varrella tuli napsittua suunnilleen 400, joista 70 lopulta päätyi julkaisuun Flickrin puolella. Tarkoitukseni oli tähän postaukseen laittaa ainoastaan muutama onnistunut otos, mutta en osannutkaan valita omaa silmää eniten miellyttävien kuvien joukosta vain muutamaa – joten kuvia on nyt sitten vähän enemmän. Kuvissa vilahtaa tietystikin oma rakas Cebarini kullan rataratsuna sekä iskän keväällä hankkima punainen VFR800 (yllä) iskän itsensä ohjastamana.

Ryhmiä oli kolme: nopea, keskinopea sekä hidas. Nopeassa ja keskinopeassa oli mukana vakavia harrastelijoita, joiden menoa oli hurjaa katsella mutta tottakai mahtavaa kuvata. Kurvit mentiin polvi maassa ja vauhtia riitti! Yllä olevat kuvat taitavat olla nopeiden ryhmästä.

Valitsin tällä kertaa hieman erilaisia kuvauspaikkoja kuin aikaisempina vuosina, mikäs sen parempaa hyötyliikuntaa kuin juoksennella paikasta toiseen kamera kourassa hellesäällä. :) Seuraavat kuvat syntyivät ex tempore, kun pysähdyin hetkeksi kuvaamaan ihan toisenlaisesta paikasta kuin olin ajatellut. Mutta ovatpa vaan kerrassaan hienoja kuvia, vaikka itse sanonkin!

Lämpöasteita tosiaan oli riittämiin, puuskittainen tuuli sentään viilensi kuumuutta vähäsen mutta teki tietysti ajamisen hankalammaksi. Joitakin kaatumisia päivän aikana kuulemma tuli, pari niistä sinä aikana kun mäkin olin messissä. Ei onneksi mitään vakavampaa kuitenkaan. Kuvailin vajaan puolitoista tuntia, sitten olikin jo aika huristella takaisin Turkuun ja alkaa valmistautua illan DBTL-tarjontaan. Palataan asiaan myöhemmin, kun ehdin laittaa nekin kuvat kuntoon.

Scandinavian Music Group – Onnelliset kohtaa [2002]