{ Arkisto } 2009

Ja niin kääntyi juna kohti kotia! Perjantaipäivä oli aikamoista hälinää, kun kotiutuvat palauttivat viimeiset tavaransa ja tappoivat aikaa odotellessaan viimeistä kertaa pääsyä portista ulos. Jotenkin sitä tuli itsellekin vähän haikea fiilis, vaikka omaan kotiutumiseen on vielä aikaa – paljon lähti mahtavia tyyppejä pois. Väkerrettiin edellisenä iltana AUK:n santsareille (ts. apukouluttajille) kooltaan joku 40×60 cm oleva kortti, johon liimattiin piirroshahmo jokaisesta santsarista ja lisäksi kirjoitettiin pieni pätkä (sitaatti/kuvaus). Hauska sitä oli tehdä, vaikka myöhäinen ajankohta aiheuttikin pientä stressiä.

Viikonlopun olin kyllä lomilla, mutta koneella en pahemmin ehtinyt viettää aikaa. Perjantai-illalla lähdettiin kullan kanssa siskon ja sen parin kaverin mukana Turun yöelämään, tarkoitus oli mennä Forteen mutta sen ollessa remontissa suunnattiin askeleet sitten sen sijaispaikkaan Gigglingiin. Ihan jees ilta, vaikka tanssilattialle en (taaskaan, en edes muista milloin olen viimeksi tanssinut!) eksynyt kertaakaan ja “aamuja”-huutoja sai kuulla varmaan miljoona kertaa: saman baarivalinnan kun oli sattunut tekemään myös iso läjä viestikomppaniasta kotiutuneita johtajia sekä kuskeja.

Lauantaipäivällä käväisin Jimm’s PC-Storessa tilaamassa itselleni tietokoneen, kannettavan version tällä kertaa. Pähkäilyjen jälkeen päädyin Acerin Aspire-sarjan koneeseen, jonka tuumailin tuttujen ja tutuntuttujen kokemusten perusteella olevan joko kymppihankinta tai sitten täysi susi – nähtäväksi jää. Uuden ystäväni esittelen myöhemmin kunhan ensin saan sen käsiini, nyt sen sijaan palataan hetki ajassa taaksepäin jouluun. Kokosin joulunpyhinä lähes kaikki lahjani yhteen kasaan ja nappaisin kuvankin, olin vain unohtanut koko jutun kunnes kuva tuli palvelimella vastaan.

Joulupaketeistani paljastui siis:

• sukkia (harmaat kissavillasukat, seeprapörrösukat sekä ‘watch out’ -sukat äitiltä; raidalliset pehmosukat siskolta)
• Arabian piparimuki ja pussi suklaateetä lapsuudenkaverilta
• suklainen Trivial Pursuit sekä Eniten vituttaa kaikki -kirja ystävältäni Sansulta
• ralliruutuvyö siskolta
• söpö pitsinen vessapaperisysteemi mummilta
• tuoksutuikut ja sydäntulitikut mustassa pussukassa Desthealta

Lisäksi sain mm. kuvassakin näkyvät jalkojenhoitotuotteet ja viinikirjan sekä vihreitä kuulia (ei kuvassa, koska ne olivat jo kadonneet parempiin suihin) ja kaksi paria värikkäitä sukkahousuja serkultani Englannista. Trivial Pursuit on muuten vieläkin korkkaamaton, vaikka olen ollut suklaahimon kourissa viimeiset pari viikkoa! Ilmeisesti olin viime vuonna ollut suht kilttiä tyttöä, kun lahjoja kertyi noinkin paljon.

En jaksanut tänään lähteä sotkuun, vaan hengailen VMTK:n koneella. Kasarmilla on edelleen kovin hiljaista (viestissäkin meitä on tällä hetkellä alle 20 henkeä) suurimman osan ollessa lomilla. Meillä pyörii viime viikolla alkanut vaunukurssi huomista pyhää lukuun ottamatta normaalisti, muuten vain odotellaan uusien alokkaiden tuloa. Siihenkin on vain viikko enää!

Mitä parhainta uutta vuotta 2009 kaikille! Vuoden vaihtuminen oli omalla kohdallani ainutlaatuinen, vaikkakin hyvin rauhallinen. Parikymmentä minuuttia ennen puoltayötä tultiin tv-luokasta pois ja pyörittiin käytävillä, kunnes kellon lyödessä kaksitoista käytävällä kaikui huuto “Vastataan niin kuin on opetettu: hyvää uutta vuotta, komppania!” ja siihen vastaus “Hyvää uutta vuotta, herra alikersantti!” aplodien kera. Käytävän ikkunasta näkyi rakettejakin jopa, tosin aika heikosti kun niitä ammuttiin jossain kauempana.

Myös alkuviikko oli mulla odotettua erilainen. Sunnuntai-iltapäivällä ruuan jälkeen maha alkoi yhtäkkiä sattua, yritin saada nukuttua mutta sitten heräsin todella pahaan oloon – ja oksensin sängyn vieressä olevaan roskikseen. Loppuillan vietin tiukasti peiton alla, välillä oli parempi ja välillä huonompi olo, mutta en sentään oksentanut uudestaan. Illalla nousi lisäksi kuume ja kaikki lihakset särkivät, Burana onneksi helpotti vähän. Maanantaiaamulla lämpöä oli jo yli 38°C enkä kyennyt lähtemään edes aamupalalle, joten veksiin oli mentävä. Sieltä mua ei sitten enää päästetykään pois, vaan paineltuaan mahaani (mun huutaessa vedet silmissä kivusta) lääkäri passitti mut saman tien osastolle lepäämään. Nappia naamaan ja unta palloon eikä seuraavana päivänä kuumeesta ollut tietoakaan, joskin jouduin vielä toisenkin yön osastolla viettämään. Ehdin jo pelätä, että ottaisin uuden vuoden vastaan sairaalan pediltä, mutta onneksi olo oli eilen aamupäivällä kohentunut sen verran että pääsin takaisin yksikköön. Parempi niin.

Tämän kirjoituksen kuvat ovat joulupäivältä, kun siskon kanssa leikittiin tähtisadetikuilla ja pitkillä valotusajoilla. Ylempi kuva on sarjan loppupuolelta, kun suunnilleen oikeat asetukset olivat löytyneet – kuvioita tehtiin paljon muitakin. Alempi kuva taas on ensimmäisten joukosta, kun asetukset olivat vasta etsinnässä (tässä liian pitkä valotusaika). Tähtisadetikku ei niinkään ole kuvassa edukseen, mutta sisko tallentui ruutuun hauskasti tuplana. Kunpa ehtisi leikkiä kameralla useamminkin!