AvainsanaLomilla

Euroviisut ’09 [telkkarissa]

Ei oikeasti voi väsyttää näin paljon! Tulin lomille torstaina ja sekä sinä iltana että eilen olin jo kymmenen jälkeen aivan valmista kauraa nukkumatin korjattavaksi. Eilen illalla itse asiassa simahdin sohvalle kullan viereen tämän dataillessa läppärillä… Oli taas pojalla tekemistä, kun yritti herättää mut ja saada siirtymään sänkyyn nukkumaan. Hups. Tänään sentään menee vähän paremmin, kello on jo yli yksitoista enkä ole vielä nukahtanut. Silmät tosin tuntuvat lyijynraskailta ja olo on muutenkin aika nuutunut.

Kerrataanpa vähän kulunutta viikkoa. Marssi ei tuntunut kropassa sen enempää missään vaiheessa, mikä oli helpotus sillä tällä viikolla liikuttiin tavallista enemmän. Tiistaina pyöräiltiin ampumaradalle ja takaisin, lisäksi piti iltapäivällä vielä käydä lenkillä tms. kun ei oikein muuta ohjelmaa ollut. Ammunnoista sen verran, että kotiuttamisammuntana ammuttiin ampumataitotesti kahteen kertaan. Kiitettävä napsahti jo ensimmäisellä kerralla, vaikken ollut ampunut rataolosuhteissa sitten viime syksyn. Olin ihmeissäni mutta iloinen.

Keskiviikkopäivä oli tarkoitus käyttää viestikoulutukseen, mutta aamupäivän oppituntien päätyttyä suunniteltua aiemmin kouluttaja komensi meidät lenkille tai salille. Iltapäivän oppituntien (laskettiin mm. IP-verkkoja sekä Broadcasteja) jälkeen oli vuorossa kotiuttamiscooper, josta sain tulokseksi 2200 m – parisataa metriä paremmin kuin aikaisemmin. Kaukana mistään hyvästä tuloksesta, mutta sai luvan riittää mun kohdalla. Torstaina sitten oli lihaskuntotestin vuoro: vatsat hyvä, punnerrukset kiitettävä, selät kiitettävä, vauhditon pituus hyvä, leuanveto tyydyttävä. Testin jälkeen olin tyytyväinen, varsinkin kun melkein heti oli aika lähteä lomille. :)

Torstai-illalla menin kotikotiin yöksi, pääsi saunaan ja sai pestyä pyykkiä. Seuraavana aamuna kävin luotto-optikollani ja sain testiin parit erilaiset kuukausipiilarit, joista toisia pitäisi pystyä käyttämään yötäpäivää. Nämä pari päivää linssit ovat olleet silmissä pelkästään päivisin – en ole pitkään aikaan piilareita pitänyt, joten pikkasen saa taas totuttaa silmiä sellaisiin. Ensi viikon leirillä testaan tuleeko linssien kanssa jatkuvasti elämisestä yhtään mitään. Optikkoreissun jälkeen käväisin vielä moikkaamassa tänään syntymäpäiväänsä viettävää kummitätiäni ennen kuin päräytin Cebarilla Turkuun, nyt vaikuttaisi akkukin kestävän.

Ajokausi on siis avattu, eilen ja tänään onkin ollut aivan mahtava keli ajella. Kävin aamupäivällä hakemassa siskon luota prätkäkamoja lainaan, jotta sain kullankin mukaan ajelemaan. Heitettiin pieni lenkki Naantalin suunnalla ja samalla poikettiin sekä kullan kotona että mun kotikotona. Huomenna mun olisi tarkoitus suunnata Säkylään pärrällä, sillä torstai-illan lomille lähdön venymisestä ei taas tiedä, koska tullaan leiriltä vasta sinä päivänä. Saa nähdä.

Nyt on pakko mennä kaivamaan jääkaapista jotain syötävää, minkä jälkeen höyhensaaret todennäköisesti kutsuvat. Huomenna olisi vielä vaikka mitä tehtävää ennen Säkylään lähtöä, toivottavasti sitä jaksaa herätä ajoissa. Öitä!

Lumo – Liian nuori

Lomamaanantai mahdollistaa oivallisesti SuFon, minkä seurauksena on jälleen kerran tupa täynnä intti-ihmisiä ja kohta suunnataan askeleet kohti baaria. Muuten olo on ihan ok, ääni vain on ihan painuksissa ja limaista yskää riittää. Yäkh. Tarkoitus oli kirjoitella tänne aiemmin päivällä, mutta jotenkin se jäi – ehkä huomenna? Eilen vietettiin mukavan rauhallista koti-iltaa, kissatkin lekottelivat kumpikin seurana sohvalla:

Myös Midinetti postaili tänään karvatassuihin liittyen, kerrassaan supersuloisia kuvia! Nyt takaisin vieraiden pariin, rentouttavaa sunnuntai-illan jatkoa kaikille.

Tänä viikonloppuna olen ensimmäistä kertaa sitten viime syksyn siviilissä ilman kultaa, tuntuu aika kummalliselta ja jotenkin tyhjältä. Vähän kuin lähtisi ulos ja unohtaisi laittaa kengät jalkaan, jotain olennaista puuttuu. Kullan pitkä loma tosiaan loppui keskiviikkona ja palattuaan armeijan arkeen pojalle osui saman tien kiinniolo – kuten lähes kaikille johtajille, sillä kyseessä on alokkaiden ensi viikon ampumaleiriin liittyvä johtajakurssi. Ensi viikollakin pääsevät lomille jostain syystä vasta lauantaina, onneksi sentään puoliltapäivin jo. Ai niin, silloinhan on ystävänpäivä!

Vaunukurssi vetelee viimeisiään, enää on jäljellä viikko – tutkintojen täyteinen sellainen. Maanantaiaamulla aloitetaan rakenteen kirjallisella kokeella, minkä jälkeen jatketaan rakenteen käytännön kokeeseen sekä ajajan ja johtajan näyttöhin. Ymmärtääkseni jokaista osaa saa yrittää kolmesti, jos ei niillä onnistu jää ajolupa haaveeksi. Pikkasen jo jännittää, miten selviän (ja selviänkö lainkaan) tulevista testeistä, mutta eihän siinä muu auta kuin yrittää parhaansa. Otin lomillekin mukaan kirjallisia materiaaleja, koitan joka päivä kerrata edes jotain.

Kulunut viikko oli pääasiassa viestipaseilla (tutummin VIPA) ajoa aamupäivisin ja iltapäivisin oli rakennekoulutusta XA-203:een liittyen, jota me siis pääasiassa olemme opiskelleet. Mun kohdalla rakennejuttujen (eri järjestelmien öljyjen tarkastaminen, harvemmin tarvittavien hallintalaitteiden käyttö jne.) läpikäyminen käytännössä oli todellakin tarpeen, sillä osa asioista oli jo ehtinyt vähän unohtua. Hups. Toivotaan nyt, että kokeet menevät ensi viikolla kunnialla läpi.

Viime viikolla toivoin viikon lomaa, täsmälleen sitä ei ole tiedossa vaan jotain parempaa: kymmenen päivän loma! Haettiin koko pasikurssi (mun lisäksi kahdeksan tyyppiä) lomaa kurssin päättymisen jälkeen ja läpi meni, joten ensi viikon perjantaina lähdetään koko lössi yli viikoksi nauttimaan elämästä kasarmin porttien ulkopuolella. Nannaa!

Kate Nash – Made Of Bricks [2007]

Viikonloppu on jälleen kerran mennyt ohi ihan huomaamatta, tänään täytyy taas illalla palata armeijamaisemiin. Nykyään loma tuntuu aikaisempaa lyhyemmältäkin, kun bussi takaisin Säkylään lähtee jo kahdeksan jälkeen (ennen lähti vasta vähän ennen yhtätoista). Ei se paljoa auta, vaikka lomille päästään lähtemään tuntia aikaisemmin. Toisaalta parempi näin, ei ole enää niin vaikeaa maanantaiaamuisin herätä uuteen viikkoon, kun on saanut nukutuksi enemmän.

Tämä viikko oli tosiaan ensimmäinen vaunukurssin ajoviikko, aiheena ajaminen erilaisissa maasto-olosuhteissa. Joka päivä harjoiteltiin ajamista ja uutena asiana myös vaunun johtamista. Ajeltiin mm. jyrkkiä mäkiä ylös alas, ojien yli, ilmasuojaan ym. ja lisäksi yhtenä iltana testattiin pimeäajoa erilaisilla ajovaloilla sekä myös ilman valoja valonvahvistimen avulla. Ajo- ja johtamisharjoittelun ohella ollaan tietysti opeteltu vaunun huoltoa, mäkin osaan nykyään jopa tarkastaa öljyt! Huolimatta siitä, että mulla on ollut A-luokan ajokortti lähes yhdeksän ja BC-kortti vajaa seitsemän vuotta mä en aikaisemmin tehnyt oikeastaan mitään muuta kuin ajanut. Vähän joo nolottaa oma tietämättömyys moottoroitujen kulkupelien tekniikasta, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan… Kai?!

Tuo yksi ihana tuolla vielä uinuu – pariin otteeseen olen sen jo herättänyt, mutta aina se nukahtaa uudestaan. Pojalla on vähän mennyt päivärytmi sekaisin viikon lomailun aikana eikä se todennäköisesti korjaannu mihinkään vielä pariin viikkoon, minkä verran sen loma jatkuu. No, onneksi sentään suurin osa päivästä ollaan hereillä yhtä aikaa. :)

P.S. Sattuuko kellään olemaan kutsukoodia Lookbookiin? Liittyisin mielelläni sinne, mutta siihen tarvitsee sen invitation coden… On muuten aivan käsittämättömän ihania ja inspiroivia tyylejä ihmisillä siellä!

Sturm und Drang – Rock ‘n Roll Children [2008]

Loppuviikosta meno jatkui samaan malliin, siinä meinasi pää hajota ihan totaalisesti. Sanaharkkaa riitti yhden jos toisen kanssa, ilmeisesti mulle ei voi puhua normaalisti ilman että on pakko ruveta ärtyilemään. o_O Eilen oli ihana lähteä viikonlopuksi kotiin, vaikka loman ensimmäiset tunnit menivätkin riidellessä kullan kanssa. Nyt kaikki on puhuttu halki, poikki ja pinoon, ahdistuneisuus on vihdoin helpottanut ihan oikeasti.

Henkisesti raskaan viikon jälkeen rauhallinen viikonloppu oli pakollinen toimenpide. Eilen illalla vain löhöiltiin mun luona, tehtiin hyvää ruokaa sekä katsottiin leffa (aika perusruotsalainen teinipätkä, sanoisin) ja tänään oltiin meillä kotikotona saunomassa. Kulta on ollut pari päivää vähän kuumeinen, joten sen torkkuessa mä olen puuhaillut omia juttujani (mm. siivosin koko kämpän). Viimeiset päivät kadoksissa olleet tunteet ovat onneksi palanneet – ehkä jopa entistä vahvempina – ja olen taas aika onnellinen siitä, että mulla on sellainen poika elämässäni.

Päivällä päädyin jotain kautta surffailemaan Vagabondin nettikauppaan, jossa silmiin osui pari todellista herkkupalaa. Olen jo useampana kesänä kaivannut kenkäkokoelmani jatkoksi kunnollisia ballerinoja, mutta kauppojen tarjonta ei tähän saakka ole miellyttänyt. Vagabondin Esteros-ballerinat (65e) näyttävät kutakuinkin täydellisiltä kesäkengiltä, hitsi kun ruskea versio ei ole -50 % alennuksessa!

Toinen nettiputiikista bongattu silmänilo, maiharityylinen Muscat, olisi kyllä puoleen hintaan (59,50e ao. chino-värityksellä), mutta niin syvää ihastukseni ei toistaiseksi ole, että klikkaisin tilauksen menemään. Pitäisi ehkä käydä tsekkaamassa Turun kenkäkaupat josko noita pääsisi jossain kokeilemaan, mikäli ovat jalassa hyvät niin tilausta voisi harkita. Mulla nimittäin tuo talvella käytettävien kenkien valikoima ei ole järin kattava, kenkäkaappi on jotenkin kummasti täyttynyt lähinnä kevät-/kesäkengistä… Hups.

Ai juu, onhan mulla viime keväänä ostetut Vagabondin hopeiset Yagit, jotka ovat aika balleriinamaiset. No, Esterokset olisivat joka tapauksessa enemmän kuin tervetulleet söpöilemään jalkoihini ensi kesänä. :)

(Kenkäkuvat: vagabond.com)