Kuka arvaa mikä tämä vaatekappale on?

Mustaa pitsiä

Nokkela päättelee otsikosta, haalarihan se siinä. Tai oikeammin entinen haalari. Kyllä, kyseessä on Jyväskylän vuosieni alkutaipaleella syksyllä ’04 hankittu opiskelijan vakiovaruste. Paitsi että mä olin niin tunnollinen opiskelija, etten koskaan osallistunut yhteenkään haalaririentoon. Lähimmät opiskelutoverit eivät olleet haalari-ihmisiä, joten eipä sitä yksin tullut mihinkään lähdettyä. Ei kyllä harmita, koska a) rahaa riitti muuhun ja b) mulla oli silti maailman ihanimmat opiskelukaverit. ♥

Sinä aikana kun olin Jyväskylän amk:ssa kirjoilla, tarkalleen ottaen elokuusta 2004 huhtikuuhun 2008, käytin haalareitani kerran. Se oli joku vappu, muistaakseni vuonna 2006, ja vietin vappua Turussa – selvinpäin. Olin juuri ollut ensimmäistä kertaa mediatekniikkaristeilyllä eikä alkoholi jostain syystä maistunut, kun olisi heti perään ollut vappu juhlittavana – pyörin siis jokirannassa uudenkarheat haalarit päällä kuskin ominaisuudessa. Siitä vapusta ei edes ole yhtään kuvaa.

Ex-haalarit

Ja tuolta näyttää haalarini nykyään. Olin Felinen mukana viime viikolla tsekkaamassa turkulaiset Tursajaiset, ja siellä satojen haalareiden keskellä ajattelin haikeasti ja ehkä hieman säälienkin omaa, edelleen iskemättömältä näyttävää univormuani. (Käytin haalareitani itse asiassa toisenkin kerran, vappuna ’08 – lähinnä sen kunniaksi että olin valmistunut viikkoa aiemmin.)

Sitten syntyi idea: minäpä tuunaan haalarista itselleni GOOMailuasun! Ajatuksena oli tehdä shortsipuku, mutta vetoketju (siis millaisessa haalarissa ihan oikeasti on vetoketju eikä nappeja!!?) ja jättimäinen koko (ts. haarat roikkuivat polvissa) pakottivat tuunaamaan sittenkin hamemallisen. Hihat irti, hiha-aukkoja pienemmäksi, kavennus kyljistä ja takapuolesta, lahkeet poikki – siinä se noin periaatteessa. Plus vähän mustaa pitsiä hihansuihin. Hauskinta tässä tosiaan on se, että tein tuon about kokonaan itse! Peruskoulussa olin rättikässässä yhteensä puolitoista vuotta ja rapiat, sen jälkeen olen vähän jotain tehnyt äiskän avustuksella, eli kaiken kaikkiaan käsityötaitoni ovat lähellä surkeaa. Siksi olenkin erittäin ylpeä tästä tekeleestäni. Olen rikkonut siinä ehkä kaikkia mahdollisia ompeluun liittyviä sääntöjä, mutta ainakin se näyttää siltä miltä pitää.

Tursajaiset 2011

Tursajaismerkki pääsi tietysti heti kiinni helmaan, sinne samaan joukkoon muiden haalarimerkkieni kanssa – joista kaikki paitsi GOOM-merkin olen saanut valmistumiseni jälkeen. Ja itse asiassa GOOMillakin olin silloin niin, että mulla oli ainoastaan opinnäytetyö viimeistelyä vaille kesken. Noh, nyt on hyvä käydä tällaisissa kaikenkarvaisissa häppeningeissä, kun ei enää tarvitse huolehtia siitä että selviytyykö seuraavana päivänä kouluun vai ei. ;)

Kangasta haalarista jäi tietystikin hihojen ja lahkeiden verran. Koska ompeleminen olikin yllättävän kivaa eikä äidiltä lainattu vanha ompelukonekaan ryttyillyt sen kummemmin, päätin hyödyntää vielä toisen lahkeen painatuksen ja tekaisin pikkuveskan:

Lahkeesta laukku

Tuo kainalossa ajattelin huomenna heilua laivalla, sinne mahtuu erinomaisesti kaikki tarvittava lompakosta ja kännykästä kameraan sekä meikkipussukkaan. Mekon aion kursia vyötäröltä vähän tiukemmaksi vyöllä (niitti sellaisella luulisin) ja todennäköisesti lisäilen taskuihin sekä rintamukseen vielä muutaman pinssin tms. Ei näytä sitten ehkä ihan niin tyhjältä tuo etupuoli, takanahan tuolla on koko selkäosan peittävä JAMK/mediatekniikka-logo.

Ei muuta kuin pakkaamaan ja sen jälkeen nukkumaan, mars!

@junkmail – Karu totuus [2004]