Se olisi sitten kesäkuu, ollut useamman päivän jo. Näköjään neljän päivän vapaakin oli osaltani niin täynnä tohinaa, että on blogi jäänyt hieman taka-alalle. Ja oikeastaan tietokoneella istuminen ylipäänsä on ollut viime päivinä aika vähäistä. Noh, kerrankin näin päin. Kesäkuu toi mukanaan tänä vuonna myös ihanat kesäkelit, eilenkin juhlittiin ylioppilasserkkua suhteellisen täydellisessä säässä. Kuvia eiliseltä mahdollisesti myöhemmin, nyt vielä rykäisy toukokuun puolelta kun en ole ehtinyt näitä aiemmin postaamaan.
What a surprise, kevätsuosikkini kirsikka! :) Nämä kuvat on otettu viikko takaperin viikonloppuna kotikotona, nyt helatorstaina kirsikankukat olivat jo historiaa. Onneksi on paljon kuvia tältä vuodelta, voin niitä katsella vuoden mittaan seuraavaa kevättä odotellessa.
Kukkaa löytyi myös mansikan muodossa. Kai tuo sellainen on, vai olenkohan aivan muissa maailmoissa kasvitietämykseni kanssa? Mietin just yks päivä, etten enää kyllä muista tyyliin yhtään mitään koulun biologiantunneista. Lintujen, kasvien ynnä muiden nimet ovat haihtuneet päästä kun ei niitä varsinaisesti ole tarvinnut. En koskaan muista kumpi on varis ja kumpi harakka, leskenlehden sentään erotan voikukasta. Onneksi meillä ei ole lapsia, jotka kyselisivät kaikesta mikä tää on tai mikä tän nimi on… Mistä äidit oikeasti repivät kaiken tietämyksensä?
Nykyään sentään osaan erottaa kirsikan ja omenan kukinnot toisistaan, jonain vuotena sekin on mennyt multa sekaisin. Ja jos kirsikka oli tällä viikolla jo kukkansa varistanut niin omena kukki täydessä loistossaan. Omenapuita kotikotona tosin onkin huomattavasti enemmän, joten valkoista kukkaa tuntui olevan kaikkialla. Kun me joskus tulevaisuudessa löydetään itsellemme koti, jossa on pihaa, niin tahdon kyllä ehdottomasti joko kirsikka- tai omenapuun pihalle. ♥
Kirsikkapuun varjosta löytyi myös karvainen kuvausassistentti. Ei malttanut poika mut nähdessään enää kölliä auringossa, vaan pakko oli tulla hyörimään jaloissa. Mansikat meinasi jäädä kuvaamatta, kun linssin edessä oli koko ajan valkoista karvaa… Onneksi sitten siskokin pölähti kameran kanssa paikalle ja Miska keskitti hellyyspuuskansa siihen.
Päivä 25 – Ensimmäinen
Ensimmäinen päivä armeijassa, naisena vapaaehtoisessa varusmiespalveluksessa. Mua ei varsinaisesti jännittänyt missään vaiheessa, jotenkin kaikki vain tapahtui. Matka Säkylään, portista sisään, tarkastukset, käveleminen yksikköön, ilmoittautuminen, tuvan etsiminen. Käveltiin muodossa, haettiin tavarat, vaihdettiin siviilivaatteet maastokuosiin. Punkan sijaaminen, tupakavereihin tutustuminen, mukessa ruokaileminen. Tavallaan kaikki tuntui kovin luontevalta, kun ei kyseenalaistanut mitään.
Illalla nukkumaan mennessä viimeiseksi hymyilin ja ajattelin, että vihdoin olen täällä ihan oikeasti.
Siitä alkoi vuosi, jota ilman elämäni olisi varmasti paljon tyhjempi, kaveripiirini pienempi enkä ehkä koskaan olisi tavannut niin täydellisesti sopivaa kumppania kuin mulla nyt on. Koko armeija-aika hyvine ja huonoine hetkineen oli kokemus, jota ei taatusti koskaan unohda.
5 kommenttia kirjoitukseen Kun ilmalento alkaa, on hyvä antaa sen tapahtua
5.6.2011 23:36
mulla olis tohon varis-harakka-juttuun “hieno” muistisääntö: kun mun mielestä olis kauheen helppoa, että se hoo niinkuin harmaa(-musta) olis harakka ja vee niinkuin valkoinen(-musta) olis varis, mutta se onkin just toisinpäin! näin mä sen muistan :D
6.6.2011 14:03
Onneks on Google! Jos tulee liian vaikeita kysymyksiä :)
6.6.2011 14:05
Niin ja mäkin haaveilen kirsikkapuusta. Taidan jopa ostaa sen, kun lomarahat tulee!
8.6.2011 18:59
Omaan pihaan (sitten kun sen joskus saa) tulee omena- ja kirsikkapuita, vaikkei nää suomessa kasvavat kirsikat ihan niin makosia ole kun ulkoo tulevat. Mutta ainakin näön vuoksi.
Mun eka päivä intissä ei menny ihan yhtä leppossasti, kun takana jo 1,5 vuotta avoliittoa, ei ollu ihan helppo “irtautuminen”, mutta jotenkin siitä selvittiin. Mutta tyytyväinen olin ja olen valintaani.
Olittekste samassa kompaniassa?
8.6.2011 22:49
Sansu
Heeei toi voiskin olla hyvä muistisääntö! Yritän muistaa seuraavan kerran, kun pohdiskelen jälleen kerran asiaa. :)
Akkiki
Niinpä, mitä ois elämä jos ei vois Googlesta tarkistaa! Ahh tuun sit ens keväänä räpsimään kuvia teiän kirsikkapuusta, mikäli sellasen pihaanne läiskäsette. :D
LauraL
Varmaan joo hippasen erilainen lähtötilanne sulla sillon. :) Mä olin tosi onnellinen siitä et olin inttiin lähtiessä sinkku eikä tarvinnut haikailla kotiin, kuvittelin jopa et vuos menis kevyesti ilman rakkausasioita kun muut olivat mua useamman vuoden nuorempia. Noh, eihän se ihan sit niin mennyt… :P
Oltiin suurin osa palvelusajasta samassa komppaniassa, AUKin alussa äijeli tuli meidän komppaniaan kun niiltä heitettiin ihan yllättäen tuvallinen kavereita viesti-AUKiin. Johtajakaudella oltiin sit kyl aika eri hommissa, mies oli santsarina seuraavan saapumiserän AUKissa ja ite taas olin joukkotuotannossa. Paljoo ei siis nähty päivisin, kun kummallakin linjalla oli omat touhunsa.