Olen ehkä maailman laiskin mitä tulee valokuvaamiseen, siis itse siihen kuvaustapahtumaan. Järkkärin ohjelmakiekossa on valittuna useimmiten kirjain P, joskus sentään esivalitsen aukon A. Harvinaista on se, että kiekko olisi pysähtynyt kohtaan M, manuaali.
Karjaan vuotena opetellessani kuvaamaan iskän 70-luvun filmi-Pentaxilla manuaali oli ainoa vaihtoehto, mitään automatiikkaa kun ei ollut. Opin suhteellisen hyvin sen, miten ajan ja aukon suhteet toimivat missäkin olosuhteessa ja valossa. Sitten hankin filmi-Nikonin, uudemman ja automaattisemman version. Ja sitten tulikin jo digiaika ja kameraksi vaihtui Canon PowerShot G5. P-ohjelmasta tuli oletusarvo ja vain hankalissa valotusoloissa turvauduin manuaalivalintoihin.
Kesällä ’06 ostin kesätyörahoistani vihdoinkin oman digijärkkärin. Ensimmäiseen pariin vuoteen käytin kameraa hävettävän vähän ja kuvaustaitoni menivät varmaan takapakkia. Jossain vaiheessa innostus tuli takaisin, viimeistään siinä vaiheessa kun kittilinssin kohdatessa voittajansa päädyin hankkimaan kiinteän 35-millisen. Sen jälkeen f/1.8 on pelastanut monta kertaa – ja monen monta kuvaa. Rakastan edelleen sitä suuren aukon luomaa syväterävyyttä, olipa se miten oldskoolia tahansa.
Ensimmäisen digijärkkäripakettini mukana tuli 18-70 mm kittilinssin lisäksi 70-300 mm zoomi. Painoa oli selkeästi kittiputkea enemmän ja jotenkin polttoväli tuntui turhan hankalalta peruskäyttöön. Zoomi jäi piiloon kameralaukun uumeniin ja pääsi sieltä ehkä kerran tai kaksi vuodessa ulkoilemaan. Kitti kun oli niin paljon kätevämpi ja helpompi.
Viime kesänä Envia harmitteli kunnon zoomilinssin kaipuutaan ja tarjosin vähälle käytölle jäänyttä zoomiani testattavaksi. Aluksi lainaan, myöhemmin sitten raha mahdollisesti vaihtaisi omistajaa. Lainasin putkea kerran, kun olin Alastarolla kuvaamassa prätkiä.
Soilan innoittamana Envia toi zoomin mulle itselleni kokeiluun, vähän niinkuin kokeillakseni tulisiko yhteiselostamme jatkossakaan mitään. Viime viikonloppuna vihdoin laitoin sen rungon kaveriksi, kun olin suuntaamassa illaksi maalle. Iskin kaksi kärpästä yhdellä iskulla: zoomailin erilaisella putkella SEKÄ käytin manuaaliasetuksia. Ensimmäiset ruudut olivat aika kämmejä, mutta pikku hiljaa se siitä sitten lähti.
Yllätys oli suuri – miten erilaiselta kuvaus tuntuikaan kun ei valinnut sitä tutuinta tapaa! Eikä muuten ole hullumpi bokeh tuossa zoomissakaan, kuten tuo kuva tuossa yllä todistaa. Myös värisävyt näyttivät erilaisilta, täyteläisimmiltä ja aidommilta. Tiedä sitten johtuiko se linssistä vaiko manuaalisäädöistä, joka tapauksessa kuvaaminen sai pitkästä aikaa hihkumaan ja tuntemaan pientä onnistumisen iloa.
Ehkä jatkossa yritän välillä unohtaa pinttyneet tavat ja opettelen valokuvaamisen perustan uudestaan. Satunnaiset onnistuneet räpsyt jäävät toki ottamatta, mutta räpsiä voi sitten pikkupokkarilla tarpeen vaatiessa. Niin viitseliäs en edelleenkään ole, että raahaisin järkkäriä kaikkialla mukana – joskus on parempi keskittyä itse tapahtumaan kuin sen ikuistamiseen.
Kirjoittaja on Harrastelija isolla hoolla.
Kuvauksissa ei vahingoitettu kissoja, kukkia tai moottoripyörää. Juotavat kyllä juotiin.
8 kommenttia kirjoitukseen Valokuvan taikaa
27.7.2011 11:45
Olisi kyllä hienoa osata oikeasti kuvata! En edes omista kameraa tällä hetkellä, mutta haaveissa laadukas digipokkari. Järkkäriä tuskin jaksaisin opetella käyttämään kunnolla. Ja pokkari olisi kyllä ihan riittävä siihen kuvailuun mitä harrastaisin.
Ihanan leppoisia kissakuvia!
Kuinka hyvin osasit ruotsia ennen (Karjaalle) kouluun menoa? Käsitin, ettei siellä paljon suomea puhuta. Itsellä ei kyllä tulisi mitään opiskelusta ruotsinkielisessä paikassa :)
27.7.2011 13:19
Toi Miskan eka kuva! Siinä on kaikki niin kohdallaan että pillahdin itkuun. Aurinko, savu, Miskan ilme <3
P.S. Tää kirjainvahvistus tarjoo aina mulle sanaa difficult o_O
27.7.2011 19:54
Tosi upeita kuvia!
Mullakin on kauhea jumitus taas P- ja A-asetuksilla kuvaamiseen! Voisin puolestani inspiroitua susta ja asettaa sen kiekon taas joksikin aikaa siihen M:n kohdalle ;)
PS. Mäkin oon muuten opetellut vuosituhannen alussa valokuvaamisen saloja mun isän jollain 70-luvun (halpis)järkkärillä kansanopistossa – tosin Ylöjärvellä! Ollaanpas me samiksia :D
27.7.2011 23:12
LauraL
Suosittelen ehdottomasti tuota Canonin G-sarjaa, G12 taitaa tällä hetkellä olla uusin malli. Niissä yhdistyy pokkarin kätevyys ja järkkärin laatu! Plus kääntyvä näyttö on loistava esim. keikoilla kuvatessa.
Karjaalle mennessä mulla oli pohjalla ihan vain lukioruotsi, tosin ylppäreissä olin kirjoittanut keskipitkän ruotsin pitkänä. Kuuntelin huomattavasti paremmin kuin puhuin. ;) Meidän opettaja suostui puhumaan vain ruotsia tai englantia ja enkku ei mulla tullut mieleenkään, joten istuin tunneilla aina paksu sanakirjan kanssa jos tarvitsi ruveta enemmän puhumaan (esim. tehtävien esittely). Sen verran hyvin kielitaito vuoden aikana kuitenkin kehittyi, että pääsin Åbo Akademin kielikokeesta läpi ja olisin saanut opiskelupaikankin.
Feline
Miska oli kyl muutenkin supersulonen tuona iltana, helle väsytti niin ettei se kauaa pysynyt koivillaan kunnes jo lössähti johonkin uuteen paikkaan muutaman metrin päähän. :)
soila
Kiitos! :) Automaatteihin jumahtaa helposti, jos on “kiire” kuvailla kaikkea eikä “jaksa” vaivautua manuaalin kanssa värkkäämiseen. Välillä tarttee selkeesti kuvata ihan vain kuvaamisen ilosta, eikä aina dokumentoida jotain.
Haha, meiltä tuntuu kyllä löytyvän noita yhtäläisyyksiä! Seuraavaks selviää varmaan kasa yhteisiä tuttuja, tai jotain. :D
28.7.2011 20:15
Vitsi nyt mää haluun ton G12 kameran. Vaikka en niistä osasta teknisistä tiedoista mitään ymmärtänyt :)
Katsoin myös S95, mikä oli mulla suunnitelmissa aijemmin ostaa, mutten saanu aikaseks.
Mutta toi G12, uhhuh :) eikä se olis edes pahan hintanen. On se tietysti vähän isompi ja painavampi, mutta ehkä se on vaan hyvä. Vaikkei se ihan pieneen laukkuun mahdu, mutta en tiedä tarviikokaan. Toisaalta haluais sellasen mikä menee taskuun, toisaalta taas tollasen hitusen järeemmän. Eihän toikaan mikään mahottoman kokone ole :s
31.7.2011 23:24
Oho sorry, jos aiheutin kestämättömän kamerahimon. :P Mut toi G12 on kyl huippumasiina, jos ei ihan järkkäriä kaipaa!
Kokoa on toki hippasen enemmän kuin pikkupokkarissa, mutta aika kätevästi tuo kuitenkin kulkee esim. käsilaukussa. Taskuun ei taida sentään mahtua, paitsi ehkä johonkin superisoon reisitaskuun. :D Eikä tosiaan ole liian iso hintalappu kyljessä siihen nähden miten hyvä kamera on kyseessä.
Mulla on käytössä myös Canonin pikkupokkari, sellanen hyvin taskuun sopiva. Halpa oli juu, näkyy myös laadussa. Yleensä jos johonkin lähtee ja valittavana on mun pikkukamera ja siskon G11 niin kyllä se on G11, joka mukaan lähtee. Kuvanlaatu ja käytettävyys vaan ovat aivan eri maailmasta!
7.8.2011 16:23
Mä olen kyllä sitten vielä tuhat kertaa laiskempi kuvaaja. ;-) Ja ku kaikesta pitää saada aina pikapikaa näpsittyä kuvia ni ei ehdi alkaa edes harkita mitään säätämisiä.. ;-D Toki vois kyllä joskus vähän perehtyä noihin asioihin köhm.. x)
7.8.2011 18:55
Sehän siinä just on kaikessa säätämisessä, että jotkut tilanteet menee ohi jos ei saa nopeesti kameraa tulille. Automaatti on niin helppo, kun se osaa suunnilleen laittaa valotukset sun muut kohdalleen. :P