Mä alan olla ihan loppu. Olen koko ajan niin hullun väsynyt, että päivät menevät sellaisessa ihme sumussa. Menen aamuisin töihin tuntia aiemmin ja lähden kotiin usein vähintään puoli tuntia työajan virallista päättymisaikaa myöhemmin. Silti työmäärä ei tunnu vähenevän mihinkään, inboxi paukkuu viestejä joista useimmat on luokiteltu Kesken tai Ei käsitelty. Väkisinkin miettii, olenko vain tolkuttoman hidas saamaan mitään valmiiksi. Liian tunnollinen, perfektionisti.

Ruokavalio on viime viikkoina ollut sellaista, että ihan itkettää kun sitä edes ajattelee. Liikunta on Supertreenit pois lukien jäänyt minimiin, tiedän että esim. jooga tai pilates helpottaisivat jumeja mutta en yksinkertaisesti jaksa raahautua tunneille. Perse leviää, suonikohjut värittävät sääret, selluliitti valtaa reidet ja naamakin puskee näppylää. Yäkh.

Keltaista

Milloinkohan mä opin, ettei työt tekemällä lopu? Aivan samalla tavalla kun ei ilmainen viina juomalla lopu. Normiduunin lisäksi mulla on nyt ollut pientä projektia kotonakin, en vain osaa sanoa ei. Saa nähdä miten paskainen loppu tällä ahneella on, totaaliväsymys vaiko mitä. Siinä kohtaa tuskin ne tilille ropisevat eurot nostavat elämänlaatua paljonkaan.

Onneksi keltainen tulppaanikimppu ja kukkaa pukkaava orkidea ilahduttavat aina kun katse osuu niihin. Niin ja vaikka remontti on edelleen vaiheessa, tämä alkaa hiljalleen tuntua kodilta. Näyttää meiltä. Lopputulosta odotellessa.