Mä alan olla ihan loppu. Olen koko ajan niin hullun väsynyt, että päivät menevät sellaisessa ihme sumussa. Menen aamuisin töihin tuntia aiemmin ja lähden kotiin usein vähintään puoli tuntia työajan virallista päättymisaikaa myöhemmin. Silti työmäärä ei tunnu vähenevän mihinkään, inboxi paukkuu viestejä joista useimmat on luokiteltu Kesken tai Ei käsitelty. Väkisinkin miettii, olenko vain tolkuttoman hidas saamaan mitään valmiiksi. Liian tunnollinen, perfektionisti.
Ruokavalio on viime viikkoina ollut sellaista, että ihan itkettää kun sitä edes ajattelee. Liikunta on Supertreenit pois lukien jäänyt minimiin, tiedän että esim. jooga tai pilates helpottaisivat jumeja mutta en yksinkertaisesti jaksa raahautua tunneille. Perse leviää, suonikohjut värittävät sääret, selluliitti valtaa reidet ja naamakin puskee näppylää. Yäkh.
Milloinkohan mä opin, ettei työt tekemällä lopu? Aivan samalla tavalla kun ei ilmainen viina juomalla lopu. Normiduunin lisäksi mulla on nyt ollut pientä projektia kotonakin, en vain osaa sanoa ei. Saa nähdä miten paskainen loppu tällä ahneella on, totaaliväsymys vaiko mitä. Siinä kohtaa tuskin ne tilille ropisevat eurot nostavat elämänlaatua paljonkaan.
Onneksi keltainen tulppaanikimppu ja kukkaa pukkaava orkidea ilahduttavat aina kun katse osuu niihin. Niin ja vaikka remontti on edelleen vaiheessa, tämä alkaa hiljalleen tuntua kodilta. Näyttää meiltä. Lopputulosta odotellessa.
4 kommenttia kirjoitukseen Burnout, here I come
26.3.2012 23:20
Sulle pitäisi saada jäitä hattuun ja aikaa itselle! :) Paha on tietenkin toisen puolesta sanoa mikä on oikein, mutta kuulostaa vähän liian työntäyteiseltä menolta… Jos työt ei kerran lopu tekemällä, niin sama sitten sanoa, että sori, ei pysty tähän aikatauluun, tarvitaan lisää tekijöitä tai aikaa tai jotain?? Oon ite koko urani kokenut olevani hieman riittämätön ja hidas ja se vaivaa aina välillä, mutta nykyisin osaa ottaa rennommin. No ehkä olen kyynistynyt siinä sivussa… Mut tiedän tunteen ainakin jollain tasolla. Perfektionistin vikaa täälläkin. Mutta niin, burnout ei ole leikin asia, vaikka en olekaan henkilökohtaisesti kokenut.
Salille menosta. Voisiko päättää et näille tunneille meen tällä viikolla eli suunnittelee viikon ohjelman jo etukäteen niin sitä on sitten helpompi noudattaa. Ja ruokien kanssa sama? Me ollaan tässä nyt vuoden ajan ostettu kerran viikossa koko viikon ruuat. Vaatii suunnitelmallisuutta ja ärsyttää välillä kun ei jaksaisi miettiä, mutta on hirmukätevää sitten viikolla kun ei tartte kuin tehdä ruoka ja kaikki on valmiiksi mietitty.
Kauhee kun mä kävin paasaamaan, ei tarkoitus ole se kumminkaan. Kiva että koti alkaa lopulta näyttää kodilta ja kukat kukkii. Mulla isoäidinkukka (krooton, jonka “perin” kun isoäti kuoli yli 15 v sitten) pudotti viime syksynä lehtensä viimeistä myöten, mutta nyt kevään tullen se on herännyt henkiin ja alkanut puskea innolla uutta lehteä. Aina onnessani käyn katsomassa miten se voi tänään ja kuinka pienet silmut ovat kasvaneet. <3
Aurinkoista kevättä! =)
27.3.2012 10:11
Kiitos Jenni kommentista – vaikka pakko myöntää, että vähän hätkähdin näin pitkästä kommentista. :D
Mä en tiedä miksi ei on niin vaikea sana! Todellakin mun pitäis kieltäytyä extrahommista ennen täydellistä väsymistä, mutta en osaa sanoa ei. Kai mä jotenkin kartan sitä, että pitäisi jättää kysyjä “pulaan” ja siksi aina suostun. Enhän mä oikeasti mistään duuneista edes saa sellaisia rahoja mitä mun insinöörinä/tällä kokemuksella pitäis saada eli loppupeleissä hyötysuhde on aika mitätön. :/ Pahinta on ehdottomasti se, kun kaiken kukkuraksi tulee huono omatunto siitä ettei pysty repeämään kaikkialle.
Jossain vaiheessa teinkin liikunnan kanssa niin että suunnittelin viikon treenit etukäteen – sitten aloitin säännöllisen päivätyön. o_O Nyt ei koskaan tiedä milloin on niitä päiviä kun ei kannata edes yrittää, mieli & kroppa on niin väsyneitä että tahmeasta liikuntahetkestä tulee vain paha mieli. Kunnon yöunet vois olla aika jees! Ehkä olo tästä muutenkin kohenee kun ensin saa olla viikon lomalla ja sitten ruveta käymään fillarilla töissä, päivän ulkoiluannos on viime aikoina ollut sitä bussipysäkeille kävelyä.
Ruokapuoli taas on tosi hankala, kun oon superlaiska kokkaamaan. Työpäivän jälkeen en muuta jaksa väkertää kuin tyyliin pitsan uuniin, varsinkaan niinä viikkoina kun oon yksin kotona ja mies on iltavuorossa. Mielikuvitusta mulla ei ole ruokalajien suhteen alkuunkaan ja turhaudun aina koittaessani etsiä esim. netistä jotain omaan keittiöön soveltuvaa. Voi kunpa vaan vois elää pitsalla, karkilla ja hedelmillä! ;D Eikä muuten helpota kun ei mieskään ole kauhean innokas kokki – me voidaan ihan hyvin vetää useampi viikko putkeen ilman että tehdään kertaakaan ns. kunnon ruokaa (mies syö siis töissä päivisin). Voi huokaus.
Sun “paasaus” oli hyvä ja herätti taas pohtimaan mikä elämässä tällä hetkellä mättää ja mitä voisin tehdä et olis vähän parempi olla. Ensimmäiseksi aion opetella sen maagisen sanan EI, sen jälkeen keskityn sitten rentoutumiseen. :) Aurinkoista kevättä myös sulle!
27.3.2012 20:59
Samaa meininkiä täälläkin, työtä on ollut paljon ja liikunta ja ruokavalio on kärsinyt pahasti. Ja vaikka kuinka miettisi että ens viikolla meen vaikka ti ja to salille, huomaa ettei ne päivät sopinutkaan, vaan väsyneenä istuu sohvalla.
Perfektionismin tunnustan myös, tosin työssä olen opetellut hieman hellittämään, muuten ei tulisi valmista mistään. Alkuun oli vaikeaa päästää käsistään “keskeneräistä”, nyt se on vain osa työtä.
Mutta hyvä että olet itse huomannut että rupeat olemaan väsy, voit vielä itse vaikuttaa ettet väsähdä lopullisesti. Voimia!
28.3.2012 22:42
Ah, kohtalotoveri! Paitsi et mä jumitan koneen edessä kotonakin kun sohva on edelleen remppakääreissä… Yritän vakaasti uskoa että tää jatkuva väsymys hellittää kun a) kesä tulee ja b) remontti etenee.
Mä en oikein vieläkään ole töissä tottunut siihen, että pitäisi päästää shittiä käsistään… Jos esim. leiska ei mun mielestä toimi niin todennäköisesti teen sen uusiksi. Enhän itsekään maksavana asiakkaana hyväksyisi huonoa työtä + miellän firman eduksi sen että jälki on laadukasta. Siinä vaan väkisinkin tehokkuus kärsii, kun en satu olemaan überlahjakas graafikko. :/
Aurinkoisia päiviä, kunnon yöunia ja vähempiä työmääriä meille!