Sun täytyy nukkuu, kun on aika olla valveilla

Viime perjantaina päätin unohtaa kaiken stressin ja viettää laatuaikaa muruni kanssa. Aloitettiin ilta Amarillon After Work Buffetista, aika perus-texmexia mutta hintaansa (S-etukortilla 7,50e) nähden bueno. Tankkasin oikein kunnolla ja jälkiruuan jälkeen olikin sitten aikamoinen ähky vatsassa. Mutta pakko oli jälkkäritkin ottaa, kun sattui olemaan kuun lopussa vanhaksi menevä kuponki kaksi jälkiruokaa yhden hinnalla…

Jälkiruuaksi valitsemani brownie vaniljajätskin ja mansikkakastikkeen kera oli ihan ok, joskin seuraavana päivänä saatu tädin omatekoinen mutakakku vei voiton aivan kuus-nolla. Amarillosta suuntasimme pyörimme Klubille, jossa oli live-ilta Humalistonkatukasi Rock Night. Ensimmäisestä keikasta kuulimme vain loppuosan, mutta se ei ihan ollut kummankaan meidän makuun.

Myöskään seuraava bändi ei sytyttänyt, hieman turhan raskasta ja liian “örinää”. Ensimmäinen tunti meni siis osaltamme lähinnä hengaillen, ruokaa sulatellen ja mm. Suen uusinta numeroa (kannessa oli tuttu naama!) selaillen.

Keikat olivat aina vuorotellen pienemmällä Illan ja isommalla Liven lavalla, välillä piti siis nostaa perse penkistä ja siirtyä paikasta toiseen. Ilta-lavalla esiintynyt Face of God yllätti positiivisesta menevällä meiningillään eikä musiikkikaan hullummalta kuulostanut. Fanitin koko keikan ajan tuota laulajan paljettitakkia, oijoi!

Vähän ennen puoli kahtatoista Liven lavalle nousi vihdoin se yhtye, joka meidät ylipäänsä oli saanut paikalle: tuorein suosikkini Isoveli. Hankin 2012-levyn aika pian julkaisemisen jälkeen ja sitä on ehditty renkuttaa jo monta viikkoa. Niin hyvä kuin kyseinen lätty onkin, niin voi härregyyd miten paljon hienompi bändi on vielä livenä!

Live-vedoissa soivat saksofoni, trumpetti ja haitari tulivat aika yllätyksenä – ja kuulostivat aivan järjettömän mahtavalta! Tanssi tai kuole -kappalekin sai ihan uusia syvyyksiä ja oli niin loistava ettei tosikaan. Ykkössuosikikseni levyn kuuntelun myötä noussut Koti-ikävä ei minnekään oli sekin erinomainen (ja ihana ♥) livenä. Jos teillä joskus on mahdollisuus kuulla Isoveljeä jossain livenä, menkää ja ihastukaa! Tämä on käsky. ;)

Viimeisenä lavalle nousi työkaverini bändi Polar Ends, kerrankin osuin (sattumalta!) paikalle kun ovat jossain soittamassa. Hyvältä kuulosti sekin, joskin me puoliskon kanssa lähdimme ennen loppua jo pois kun ei meinannut enää silmät pysyä auki. Kello oli siinä vaiheessa sentään jo yksi, normaalisti olen perjantai-iltaisin joskus kahdeksalta jo aivan sippi.

Loppuun vielä treffi-illan asu: t-paita Lindex (organic cotton), tuunatut farkkushortsit ja sukkikset H&M, neuletakki H&M Divided. Olalla laukku Rocktoo ja jalassa toffeenväriset Converse All Star Light Acousticit. Kuorrutuksena korvikset Mielikuvituskirahvi, linnunkallokaulakoru fashionology.nl, ranneke H&M Men sekä sormus Kalevalakoru.

Ja kuten kuvasta näkyy, sain blondista tarpeekseni ja viiletän nykyään punapäänä. Ei muuten ollut helppoa löytää tuollaista enemmän oranssia kuin kirkkaanpunaista hiusväriä! Eikä tämäkään näytä kauhean hyvin pysyvän, mutta ehkä väriä kirkastavasta hoitoaineesta olisi apua. No, se selvinnee huomenissa kun käyn hakemassa KC Professional Color Maskin sävyssä Curry.

Nemo – Oravanpyörä [2007]