{ Arkisto } Toukokuu 2012

Viikonlopun Helsinki-reissun jälkimmäisenä aamuna aurinko paistoi sadesäätiedotuksista huolimatta kirkkaana heti aamusta, joten heitin vaatetta päälle ja lähdin kävelemään kohti Kaapelitehdasta. Lämmin ei toki ollut silloinkaan ja merituuli toi oman osansa viileyteen, hrrr. Mahtaakohan Ruoholahdessa koskaan olla tyyntä? Onneksi aamupäivän aurinko sentään lämmitti eikä ollut ihan niin vilu kuin edellisenä iltana.

Merikaapelihallista löytyi Kierrätystehdas-tapahtuma, jossa oli ohjelmaa jos jonkinlaista: oli työpajaa ja ilmaistoria ja kauppatoria ja niin edelleen. Viimeisenä mainittu kuvassa yllä, katsottavaa siis riitti! Näytteilleasettajien joukossa oli joitakin ennestään tuttuja toimijoita, mutta kivasti myös monta uutta tuttavuutta. Mielettömän inspiroivia juttuja myyntipisteillä olikin! Mieleen jäi mm. miesten kauluspaidoista tehdyt mekot, mahtavia oivalluksia miten miesten peruspaidasta saa taiottua naisellisen vaatekappaleen.

Kierrätysaihe saa väkisinkin aina miettimään niin omaa kuin muidenkin kulutuskäyttäytymistä. Eniten jaksaa suorastaan järkyttää se määrä mitä ihmiset heittävät ehjää tavaraa roskiin, kun ei jakseta viedä kierrätykseen! Puhumattakaan siitä miten vanhat huonekalut ym. vain dumpataan johonkin, on se sitten roskakatokseen tai jopa metsään – kaatopaikalle vieminen kun on ilmeisesti liian vaikeaa. Meidänkin taloyhtiön roskiksille ilmestyy aina välillä käyttökelpoista tavaraa, joka jätetään vain siihen kun ei mahdu roskikseen. Jokin aika sitten kirosin roskiksille jätettyjä ruokapöytää ja kahta pikkulipastoa, varsinkin kun koko päivän oli satanut. Joku sentään oli käynyt lipastot pelastamassa, kun seuraavan kerran menin ohi.

Pöydällinen Kiss kiss -taidesukkahousuja.

Värikkäät ukkelitekstiilit SOPIVAshopin osastolla.

Tiedän kyllä, etten itsekään ole mikään mallikuluttaja. Ostan vaatteeni pääasiassa uutena halpaketjuista ja osa huonekaluistamme on niin ikään uutena hankittu edulliseen hintaan. Tuntuu vain niin suurelta erolta ostaa esim. Ikean tv-taso alle 200e tai sitten vastaava Muuramelta n. 750e… Mutta on meillä paljon vanhaakin, mm. isovanhempieni vanha sänky ja lipasto sekä kullan kotoa löytynyt keittiön pöytä ja tuolit. Niin ja tulevaisuudessa tietysti itse kunnostetut nojatuolit! Lisäksi olen koko ikäni kierrättänyt jätteet enkä heitä mitään ehjää pois vaan pyrin löytämään sille uuden kodin.

Remake EkoDesignin eko-ompelimosta tullutta. Tykkään raitamekosta!

Vielä kun oppisi hyödyntämään paremmin kierrätysideaa myös vaatteiden osalta. Käyn hävettävän harvoin kirpparilla ja olen huono tuunaamaan vanhoja vaatteita, käsityöt kun ei ole vahvinta osaamistani kouluaikojen tekun tuntien jälkeen. Onneksi on äiti, joka on paitsi hamsteri myös taikuri ompelukoneen kanssa. Ehkä mäkin vielä joskus opin? Onnistuinhan tekemään haalareista mekon täysin omin pikku kätösin. Toivoa siis vielä on.

Kaapelitehtaalta lähdin lähes tyhjin käsin, lähes siksi että ilmaistorilta nappasin mukaan ihan loistavan tietokoneaiheisen lehden 90-luvun lopulta. Voi muistoja, Netscape Navigator ja värikkäät Macit ja muut! Hurjaa ajatella miten paljon tietokoneet ovat 15 vuoden aikana kehittyneet, kännyköistä nyt puhumattakaan. Pää täynnä mietteitä suuntasin askeleeni takaisin Kamppiin, vähän eri reittiä kuin tullessa.

Aurinkoinen Ruoholahti oli armottomasta tuulesta huolimatta erittäin kaunis. Eri tavalla kuin vaikkapa Kamppi, mutta kaunis kuitenkin. Jos mun joskus olisi pakko muuttaa Helsinkiin, tahtoisin ehkä muuttaa Ruoholahteen. Tai sitten johonkin ihanaan vanhaan kerrostaloon, jossa olisi korkeat huoneet ja leveät ikkunalaudat. Onneksi mitään muuttopakkoa ei ole, tykkään liikaa Turusta ja muista “pikkukaupungeista” että voisin tuntea oloni kotoisaksi Helsingin kokoisessa paikassa.

Oho, tulipa tästä avautuminen. Tai siis, olen viime aikoina kirjoittanut lähinnä liibalaabaa ja nyt pitkästä aikaa pysähtyi miettimään vähän syvemmälle. Etiäpäin, sanoi mummo lumihangessa – siksipä lupaan itselleni jatkossa pohtia joka ainoaa ostostani entistä tarkemmin. Tähtään hyviin materiaaleihin, enemmän toisen käden hankintoihin enkä haali mitään turhaa nurkkiin pyörimään. Ja uudelleenorganisoin jo olemassa olevan omaisuuden.

Röyksopp – The Understanding [2005]

Terveisiä Helsingistä! Varasin junaliput Tku-Hki-Tku oikeastaan ihan vain siksi kun ne olivat VR:n kevätkamppiksen yhteydessä aivan käsittämättömän edullisia, määrätyissä junavuoroissa vain 9e/suunta. Siis oikeasti, tuolla hinnalla ei normaalisti pääse edes 50 km päähän Saloon! Onneksi kampanja tuli puheeksi pääsiäisenä niin saatiin saman tien sovittua K-serkun kanssa kummankin aikatauluun sopiva viikonloppu.

Olin jo aiemmin bongannut jostain lehdestä vinkin Fonttikävelystä, jonka kartat tulivat saataville huhtikuun lopussa. Käväisin heti perjantaina alkuillasta Napa Galleriassa hakemassa omani, ettei vain jäisi syystä tai toisesta saamatta. Fonttikävelyllä siis tehdään Camilla Pentin piirtämän kartan mukainen kierros Kampin kaduilla ja koitetaan bongata karttaan merkityt 31 kohdetta. Ajatuksena on myös herättää fonttikävelijä havainnoimaan ympäristöään tarkemmin.

Lähdin kierrokselle lauantai-illalla, kun oltiin K:n kanssa palaamassa kaupungilta. K huoli mun ylimääräiset romppeet mukaansa ja lähti edeltä kotiin sulattelemaan ruokaa, itse kaivoin kartan esiin ja suuntasin ruuansulatuskävelylle fonttien maailmaan. Alkuun bongailu oli yllättävänkin vaikeaa, kävelin useampaan otteeseen kohteen ohi ja sain sitten palata puoli korttelia takaisin. Varmaan se oli sitä, kun ei osannut katsoa oikeisiin kohtiin ja vähän saatoin mennä katujenkin kanssa sekaisin.

Bongailin vähän muutakin, mm. herkullisen minttujätskifillarin näyteikkunassa.

Arvioitu 45 minuuttia venähti pienen Filmtown-harhailuni takia noin tuntiin ja varttiin, mutta täyden kierroksen köpöttelin ja irtokarkkejakin sain ostettua illaksi. Ei muuten ollut mikään lämmin keli! Karkkipussin valkkaaminen tuli aika sopivaan saumaan noin kävelyn puolivälissä, oli ihanaa päästä hetkeksi lämmittämään kohmeisia sormia (pulsusormikkaat ei selkeästi riittäneet). Kahdesti kysyttiin tarvitsenko apua, mahtoivatko edes osata yhdistää kun kieltäydyin ja sanoin etsiväni fontteja. ;) Näytin toki hyvin turistilta pyöriessäni kadulla kartta kädessä.

Tällainen ovi tuli irtokarkinmetsästyskoukkauksella vastaan. Upea!

Oli jännä huomata miten paljon hienoja yksityiskohtia jää huomaamatta, kun vain porhaltaa normaalia vauhtia pitkin katuja. Elämänrytmi on aivan liian kiireistä nykyään! Omalla kohdalla ainakin tuntuu, että aina on kiire johonkin eikä koskaan ehdi kävellä rauhassa ja katsella ympärilleen. Sen takia olo varmaan onkin koko ajan väsynyt ja ahdistunut. :/ Olen jonkun verran onnistunut vähentämään työmäärää maaliskuulta, mutta vielä on matkaa.

Onneksi on hetkiä, jolloin voin karata hetkeksi omaan maailmaani – kuten tämä fonttikävely esimerkiksi, lauantai-iltana kun muut valmistautuvat lähtemään ulos viettämään iltaa. Yksi kohta kartalta jäi löytämättä, tosin nyt kun katsoin karttaa niin tajusin että olin etsinyt väärältä puolelta katua… Taisin olla lopussa jo niin jäässä, etten osannut enää lukea karttaa oikein.

Designpääkaupunkivuoden ohjelmaan kuuluva Fonttikävely on kerrassaan hurmaava idea, samanlaista karttaa toivoisin myös tänne Turkuun! Tai ehkä alan tietoisesti rauhoittaa elämääni ja iltaistumiset koneen äärellä vaihtuvat kävelyihin Turun kaduilla, vastaavia bongattavia löytyy varmasti täältäkin. Mikäli joku sattuu sopivasti Helsingin suunnalla liikkumaan, suosittelen lämpimästi kartan noutamista ja visuaalista retkeä Kamppiin!

Kävin viikko sitten perjantaina töiden jälkeen äipän kanssa tutkailemassa Fashion Stock Sales -häppeningin tarjontaa Hansassa. Myyjiä oli ihan kiitettävästi ja pöydillä ja rekeillä kaikenlaista ihanaa ja inspiroivaa! Ihastuin kovasti mm. Jenni Alavan valkoiseen pellavamekkoon mustilla kauluksilla, sellaista on ihan pakko päästä joskus vielä sovittamaan.

Vuosi sitten tapahtumasta matkaani lähti komea Tomi Mhannin mallistosta, tänä vuonna tein jälleen ainoan ostokseni Lumin pisteellä. Kauniin violetti nahkalompakko löytyi kolmellakympillä alekorista ja viimeinen laatuaan blingbling-hopeiden kavereidensa keskellä. Vuori on kirkkaanpinkkiä satiinia, sopii tosi kivasti violetin pariksi.

Lompakko on kutakuinkin täydellinen: miellyttävän väriparin lisäksi nahka on ihanan pehmeää ja korttipaikkoja sekä lokeroita on kerrankin tarpeeksi. Ainut probleema tulee eteen, kun ne korttipaikat oikeasti täyttyy! Ihan nätisti laitoin kortti per paikka, mutta silti lompakko näyttää siltä että se pingahtaa auki hetkenä minä hyvänsä. Onko mun viimein pakko uskoa, että lompakossani yksinkertaisesti on liian monta plussaetukantisleimakorttia?!

Hieman asiaa kosmetiikasta, pitkästä aikaa! Vaikka nykyään meikkaan lähes päivittäin (vrt. aika kun tein töitä kotona rönttövaatteissa ilman meikinhäivääkään), ei vastaan ole tullut mitään erityisesti bloggaamisen arvoisia tuotteita. Vaan ripsiväreistä voi naputella aina rivin tai pari, joten aloitetaan pienestä ripsivärivertailusta:

• Maybelline Volum’ Express One by One
  Ostin tämän edullisessa kimppapaketissa geelimäisen eyelinerin kanssa, rajauspurkki meni siskolle ja ripsarin pidin itse. Tykkään pyöreästä harjasta ja väri levittyy kivasti, mutta varisee ikävästi päivän aikana. Kesti kuitenkin ihmeen hyvin pyöräilemisen sadesäällä, vaikka vettä vihmoi vaakasuoraan silmille.
• MSCHIC 3D Mascara
  Hyvin samanlainen kuin viime kesänä fanittamani SkunkLash, mutta ei valitettavasti yllä kampanjaversion tasolle. Levittyvyys ja kestävyys mielestäni vähän kehnompi kuin SkunkLashissa; kuitenkin ihan ok perusripsari.
• Max Factor Lash Extension Effect
  Huomattavasti parempi omiin silmiini kuin aiemmin testattu Masterpiece Max! Pidentävää vaikutusta en sen kummemmin huomannut valmiiksi pitkähköissä ripsissäni. Ei sinänsä mitään pahaa sanottavaa, voisin ostaa joskus uudestaankin.

Siinä vielä kaikkien kolmen harjaosat vertailuksi, järjestys sama kuin ylempänä. Noissa on siis jokaisessa kuminen pää, joka omassa käytössäni alkaa olla aika must. Kumipäällä väri levittyy usein helpommin ja sellaista on kaikinpuolin mukavampi käyttää. Näistä kolmesta mikään ei noussut erityiseksi suosikiksi, joten kokeilut jatkuvat. Ehkä seuraavaksi palaan taas tauon jälkeen Lumenen Blueberry Curliin, joka ainakin silloin markkinoille tullessaan oli aivan loistava kokonaisuus – tai ehkä vain etsin jonkun täysin uuden kokelaan?!

ELF Cosmeticsin mineraalimeikkivoiteesta Natural Mineral Foundation olikin juttua silloin kun sen hankin, nyt rasia vihdoin tuli tyhjäksi joten on loppukommenttien aika. Vaalein sävy Fair oli omaan ihooni passeli, olen suomalaisittain sieltä vaaleimmasta päästä. Käytin mineraalipohjaa useimmiten pohjustustuotteen ja irtopuuterin kanssa, ei varmasti paras lopputulos mutta ihan mukiinmenevä kuitenkin. Verrattuna voidemaiseen meikkivoiteeseen iho tuntui kevyemmältä eikä illallakaan mitenkään tahmaiselta. Levitys vaatii hippasen voidemaista enemmän aikaa, koko mineraaliarsenaalin kanssa menisi varmasti vielä kauemmin. Noin yleisesti jäi positiivinen fiilis, ehkäpä jatkan mineraalikokeilujani vielä jossain vaiheessa.

Meinasin aloittaa, että taas on sunnuntai – ja ohikiitävän hetken kauhistuin miten hemmetin nopeasti viikot nykyään meneekään! Kunnes sitten onneksi hiffasin, että eihän tänään olekaan mikään sunnuntai vaan tiistai. Huhhuh, melkein jo pelästyin.

Meillä oli hurjin vappuaatto koskaan. Töiden jälkeen käväisin tsekkaamassa kaverin uuden kämpän, ja fillaroituani kotiin olin sen verran naatti että kaipasin pientä lepohetkeä. Seitsemän maissa havahduin murun kyljestä meikit poskilla, kuinkas muutenkaan. Illalla tehtiin vielä kävelylenkki lähiympäristössä ja lopuksi haettiin Rosso Expressin pitsat kotiin mussutettavaksi (jaksoin syödä puolet jopa). Hurrrrrjaa!

Tänään painelimme salille kun Elixia kymmeneltä aukesi, aika rauhassa sai treenata ainakin siinä alkuun. Kotiin tultuamme uunissa paistui nopsaan pellilliset patonkeja ja croisantteja, minkä jälkeen suuntasimme Mian ja Aleksin kanssa piknik-tarpeet mukana kohti Vartiovuorea. Olipas vaan loistoeväät: leipien lisäksi vähän juustoja, viikunahilloa, lohisalaattia, viinirypäleitä, vesimelonia… Maistui!

Jaoimme puoliskon kanssa puolivuotispäivän (3,5 v seurustelua takana) kunniaksi pullon kuohuvaa, jonka olin bongannut uusimman Koti ja keittiö -lehden suosituksista. Espanjalainen Blossom Brut on Alkon kuvauksen mukaan erittäin kuiva, keskihapokas, hedelmäinen, kevyen sitruksinen, hennon yrttinen minkä itse ainakin allekirjoitan. Olen enemmän makeiden kuohuviinien ystävä, mutta tykkäsin tästä kyllä ja voisin ostaa uudestaankin.

Ketturepussa oli kiinni pari töistä vappuaattona mukaan nappaamaani merirosvoilmapalloa. Paljon ne kestivät mutta aurinkoisella mäellä tuli loppu, ensin poksahti punainen ja hetkeä myöhemmin tuo musta. Olihan siinä piknikoidessa tosiaan vähän lämmin.

Sen verran lämmin ainakin, että huivi sai siirtyä kaulalta päähän turbaaniksi.

“No niin, ylös sieltä, nyt mennään!”

Vartiovuorelta siirryimme mahat täynnä kaupungille. Ensin käväistiin Aurassa, jossa oli aivan ihanat puiset pöydät ja muutenkin yllättävän kiva sisustus. Taas näkee miten kartalla olen aina eri juottoloista ja kuppiloista… Aurasta jatkoimme torille, jossa mahaan mahtui vielä jätskit + vähän hattaraakin. Mitään muuta kiinnostavaa siellä ei sitten ollutkaan, samaa krääsää ja vaatetta mitä joka vuosi ja metrilakujenkin hinta alkaa jo kauhistuttaa.

Kotiin päästyäni pyörin tovin ulkona kamera seuranani ja nautin vappuauringosta. Note to self: muista lakata varpaankynnet. Kyllä se vaan on nyt kuulkaas kevät täydessä vauhdissa! ♥

Ps. Jos nynnyvappu ei iskenyt, voi ajankulukseen lukaista bloggaukset aiemmilta vapuilta: 2011, 2010, 2009 ja 2008. Vaikka noiden perusteella kyllä olen selkeästi hyvin rauhallinen vapunviettäjä…