Viikko 47: Kotiäitien kevyt Beaujolais Nouveau -ilta, vain päivän myöhässä.
Georges Duboeuf Beaujolais Nouveau
keskitäyteläinen, vähätanniininen, tuoreen kirsikkainen, vadelmainen, punaherukkainen, hennon banaaninen, kevyen mausteinenDoudet-Naudin Beaujolais-Villages Nouveau
keskitäyteläinen, vähätanniininen, kirsikkainen, metsämarjainen, kypsän karpaloinen, kevyen mausteinen, hennon banaaninen(kuvaukset: alko.fi)
Kah, sehän on uuden vuoden ensimmäinen postaus! Töihin on palattu joululusmuilun jälkeen, työviikko onneksi oli niinkin rankka kuin kaksi päivää. :) Nyt onkin taas kolmen päivän vapaat menossa, kiitos loppiaisen. Aika kivaa tämä vuodenvaihteen aika, kun on ylimääräisiä vapaita – tänä vuonna varsinkin, kun osuivat kaikki mukavasti arkipäiville. Taas on selätetty yksi pitkä ja pimeä syksy, ou jee. Vielä kun saataisiin edes hippasen lunta ja pakkasta ennen kevättä…
Uuden vuoden otimme puoliskoni kanssa vastaan maalla ystävien luona, kuten muutamana edellisenä vuonnakin. Mietin päivällä, että hui kauhee jos tarvitsisi illalla lähteä johonkin ihmisten ilmoille – ei ei ei. Paljon mieluummin olen ihan rauhassa ilman sen kummempaa äksöniä: kunhan syödään, saunotaan, käydään puoliltaöin pihalla tsekkaamassa väriloisto taivaalla sekä korkataan pullo kuohuvaa uuden vuoden kunniaksi. Tällä kertaa kuohujuomaksi valikoitui KWV Sparkling Rosé, joka oli ihan kelpo juotava muttei mitenkään erikoinen. Olen ilmeisesti päässyt teinivuosien roseeviinitraumastani jotakuinkin eroon, ainakin kuplivassa muodossa toimii erinomaisesti.
Ekat raketit meiltä ammuttiin kahdeksan jäljissä, jotta perheen 1-vee pääsi myös näkemään parit. Toinen olikin ihan innoissaan paukuista, tähyili taivaalle ja nauroi jokaista pamahdusta vihreät kuulosuojaimet vaan täristen. Puoliltaöin poitsun ollessa jo unten mailla lähtivät sitten loput raketit taivaalle – tai no eivät ihan kaikki, yksi taisi olla lentotaidoton kun ei lähtenytkään ylöspäin vaan räjähti maassa. Ei muuten mennyt montaa sekuntia, kun suojalasipäiset ukkomme hyppäsivät kauemmas ja maastoutuivat kanveesiin! Tuossa kuvassakaan ei herroja enää näy missään. Rakettien jälkeen pelasimme vielä pari tuntia Aliasta, ensin tytöt vs. pojat ja toisella kierroksella pariskunnittain. Kyllä siinä oli maha naurusta kipeänä, erityisesti oman äijelini selityksistä.
Lehtivihreät – Unta ja nälkää [2000]
Olen ainakin viimeiset kolme vuotta listannut joululahjatoiveita tänne blogin puolelle, joten eiköhän siis rustata jonkinlainen lista tänäkin jouluna. En varsinaisesti ole vailla mitään kovin ihmeellistä, mutten myöskään pistä pahakseni jos joku tahtoisi lahjoa mua esimerksi näillä jutuilla:
Ykkösenä toiveissani on Fujifilm X-E2 -kamera (1). Niskani ei oikein tykkää Nikonin kantamisesta tyyliin kymmentä minuuttia kauempaa, tuollainen kevyempi järkkäri voisi olla oivallinen ratkaisu siihen ongelmaan. Mitä olen lukenut, Fujin uusin on aikamoisen huikea laite! Ulkoinen kiintolevy (2) on aivan must hankinta lähiaikoina, iMaciin kelpaisi laittaa kiinni vaikkapa 1TB tiedostoja sisäänsä nielevä Buffalo MiniStation. Valkoisena mieluiten, jottei hyppäisi silmille. Scholten & Baijings for Hay Minimal-pussilakanasetit (3) ovat toiveissa edelleen, yksi setti Surypia ja toinen Lemonia kiitos.
Viime vuonna ostin Blossani itse (on muuten edelleen tuhoamatta – hups), mutta mieluusti ottaisin sellaisen lahjaksikin: oranssi, vadelmainen, kevyen ruusunmarjainen, neilikkainen* kuulostaa varsin mielenkiintoiselta. Toinen varteenotettava vaihtoehto on kotimainen Loimu: punainen, mustikkainen, kuningatarhilloinen, hennon neilikkainen* ei kuulosta lainkaan hullummalta (4). Spotify Premiumista ilahtuisin myös kovasti, onnistuin nimittäin viime kuussa vetämään limitin täyteen enkä voinut kuunnella enää mitään. Ja musiikkilinjalla kun jatketaan, niin The Soundsin syksyllä julkaisema Weekend-levy olisi erittäin mieluinen lahja auton CD-soittimessa popitettavaksi.
(* kuvaus ja pullojen kuvat alko.fi; muut tuotekuvat Fujifilm, Jimm’s, HAY, Iconfinder, The Sounds.)
Justin Timberlake – The 20/20 Experience [2013]
Terkkuja Pirkanmaalta! Tultiin tänne viettämään viikonloppua, sillä huomenna on yhden pienen prinsessan ristiäiset ja meillä on kunnia olla kummeja. ♥ Koristeltiin tänään isoveli-Onnin kanssa tryffeleitä huomista varten, tuli niin herkullisen näköisiä että täytyy ehkä joskus itsekin vääntää johonkin kemuihin. Tulisipa vain meidän ikuisuusremontti valmiiksi, niin voisi jonkun sortin kekkereitä ylipäänsä järjestää…
Kuvasarja ei kuitenkaan liity tähän viikonloppuun mitenkään, vaan kuvat ovat lokakuun alkupuolen Helsingin-reissultani. Yövyin tupakaverini luona Ruoholahdessa, ja perjantain kaupunkikierrokselta kotiuduttuamme kokosimme pöytään oikein kunnon herkut: patonkia, juustoja, viikunaa sekä Brunbergin suussa sulavia toffeepaloja. Illan juomana meillä oli roseekuohuva Thandi Sparkling Wine Shiraz Rosé Sec, jota jossain kohtaa kaavailtiin häidemme alkumaljaksikin. Naminam! Devon Rex -söpöläiset Sylvi & Olga ovat esiintyneet blogissa aiemminkin, viime keväänä ne käväisivät meillä ja vuosi sitten syksyllä tapasin ne ekan kerran Helsingissä. Sylvi oli kovin sosiaalisella päällä, olisi varmaan halunnut oman osansa herkuista.
Nyt olisi vuorossa jälleen hääasiaa, tarkemmin ottaen syyskuisten häidemme juoma- ja ruokapuolen esittely. Pitopalvelun hoiti nousiaislainen Pikkasen Purtavaa, jolta päädyin pyytämään tarjouksen netistä löytämieni positiivisten kokemusten perusteella. Mita tarjouksia ei lopulta edes tarvittu, sillä PP:n palvelut sai kätevästi ikään kuin paketissa juhlapaikkamme Kalliopohjan kanssa.
Aloitetaan alkumaljasta. Maistelimme pitkin kesää eri kuohuviinejä, joista yritimme löytää sen meille parhaimman. Jossain kohtaa äiti heitti idean alkoholittomasta maljasta, kesän marjasadon jäljiltä kun oli hyvä varasto kotimehuja. Asiaa pohdittuamme päätimme unohtaa kuoharit ja alkumaljaksi tuli oma sekoitus punaherukka- ja puolukkamehua, Rainbow:n alkoholitonta omenasiideriä sekä kivennäisvettä. Olin testaillut pari eri versiota sekoitussuhteista ja juhlapäivänä työkaverini K otti boolin valmistamisen kontolleen mun suurpiirteisten ohjeiden perusteella. Malja oli varsinainen menestys! Se sai kehuja joka suunnalta ja juomapöytään laitettu ekstrakannullinen katosi nopsaan. Ehdoton plussa holittomassa alkujuomassa oli se, että kaikki pystyivät juomaan samaa eikä tarvinnut sählätä eri versioiden kanssa. Tämän seurauksena täydet lasit myös voitiin laittaa suoraan pöytiin odottamaan vieraita, jolloin ne tulivat kivasti osaksi kattausta.
Ruokailu toteutettiin noutopöytänä, joka oli sijoitettu eteisen yhteydessä olevaan kahviotilaan. Pöydän koristelusta vastasi pitopalvelu, meiltä ei tullut muuta kuin lasipurkillinen viljaa, omenoita sekä kuvissakin näkyvä Iittalan valurautainen Allas-kynttelikkö oransseilla kynttilöillä. Ruokapöydän look oli mielestäni oikein onnistunut ja sinne tänne nakatut omput kruunasivat kokonaisuuden. Naureskelimme tosin jo perjantaina paikkaa koristellessamme, että aikamoiset sadonkorjuujuhlat kekkereistämme näytti ulkomuotonsa puolesta tulevan…
Syyshäiden menu
Vihersalaatti & lisukkeet (feta, oliivit, marinoitu punasipuli, krutongit)
Hedelmäinen salaatti (kahta eri melonia, viikunaa, kirsikoita)
Yrttinen perunasalaatti
KonjakkilohiPossufile
Lihapullat
Sienikääryleet
Uunijuurekset
Valkosipulikermaperunat
Keitetyt perunat
Ruokiin olimme todella tyytyväisiä, Pikkasen Purtavaa oli juuri sellainen kuin toivoimme. Hyvää ja aika tavallista, muttei kuitenkaan tylsää ruokaa kauden aineksista – toimii! Siihen kun vielä lisäsi paikalliselta tuottajalta tulleet salaatit, itse tehdyt leivät ja monipuolisen salaattikombinaation (vihersalaatti + usein mielipiteitä herättävät ainesosat erikseen), niin ei olisi voinut paremmin osua kohdilleen. Pikkasen Purtavaa oli myös budjettiimme (alle 30 e/hlö) oikein sopiva, joten hinta-/laatusuhteesta ehdottomasti iso peukku ylös!
Hääjuomat kävimme hakemassa kesällä lahden toiselta puolen. Suurimman osan tilasin kätevästi preorderilla, ainoastaan siiderit ostimme laivan Tax Freesta. Ennen matkaa vietin useamman tovin netissä vertaillessani muiden kertomia juhliensa juomamääriä, se oli ehkä yksi hääjärjestelyiden hankalimmista päätöksistä. Tällaisen setin me sitten kannoimme kotiin:
Olut: 12x Sandels Premium Beer 24*33 cl
Siideri: 8x Somersby Cider (4x Apple, 2x Pear, 1x Blackberry, 1x Citrus Fruit) 24*33 cl
Lonkero: 5x Hartwall Gin Long Drink 24*33 cl
Punaviini: 4x Espiritu Cabernet-Carmenere 300 cl
Valkoviini: 3x Espiritu Chile-Gewürztraminen 300 cl
Mahdollisia juojia kemuissa oli noin 60, minkä lisäksi bändille oli varattu muutama laatikko olutta. Ruokailun yhteydessä juomapöydässä oli viiniä ja olutta, muut juomat tulivat tarjolle kahvin jälkeen. Pääsimme yllättävän hyvin juomista eroon, kun annoimme jokaiselle kuudelle bändiläiselle oman Sandels-keissinsä mukaan sekä kehotimme kaikkia ottamaan lähtiessään muutaman tölkin matka- tai kotievääksi. Olutta ja lonkeroa jäi yksi kokonainen laatikko kumpaakin, omena- ja päärynäsiideriä kumpaakin yksi laatikko + muutama tölkki päälle, viiniä kaksi avattua BIBiä kumpaakin. Ei siis tullut vaikeuksia sijoittaa jääneitä juomia lähipiiriin ja viimeisetkin BIBin rippeet on suunnitelmissa tuhota ensi viikolla.
Vesikannut olivat pöydissä ja juomapöydässä oli tarjolla alkoholijuomien lisäksi herukkamehua, simaa sekä kivennäisvettä. Kuvassakin näkyvän viinitonkkatelineen teki iskä, materiaalina 10 vuotta sitten isovanhempieni ex-talon pihalta kaadettu koivu. Koristelu hoidettiin luonnon antimin, viinitelineessä oli ruusunmarjapensaan oksia ja pöydällä risteili tummanpunaista villiviiniä. Lisäksi holittomien juomien yhteydessä oli musta- ja oranssivalkoraidallisia paperipillejä (Happy Monday) lasipurkissa sekä kotikotoa löydetty teemaan sopiva oranssi kynttilä mustalla pikkulautasella.
Kahviliinojen kanssa ehdin tuskailla monet kerrat, kunnes viikkoa ennen h-hetkeä voittajaksi päätyi Tiimarin oranssit ja mustat servettipaketit. Kakut olivat pitopalvelun tuotoksia ja niitä oli kahta erilaista. Suklaisesta kakusta toivoimme omenaista, sokerikuorrutteisen kakun suhteen ainoa toive taisi olla väri. Suklaaversio oli hyvä mutta hieman kuiva, seuraavana päivänä oikeastaan vielä parempi. Valkoisen kakun sisällä oli kai mustikkaa (apua mä en muista enää!) ja se vaikutti olevan vieraiden suosikki, sen verran vähän sitä jäi kotiinviemisiksi. Leikkasimme kakkua yhdessä kuten asiaan kuuluu, mutta polkaisut jäivät sikseen, koska perheen pomottajan rooli on ollut selvä jo vuosia (terv. kers. Karoliina). ;)
Tölkkijuomien kanssa samoihin aikoihin laitettiin esille myös karkkibuffet, johon olin tukusta hakenut viittä eri laatua mässyä noin kaksi kiloa kutakin. Kotikotoa kaivetuissa lasikulhoissa oli Pätkiksiä, värikkäitä turkinpippureita, Missä X -hedelmäkarkkeja, liitulakuja sekä salmiakkitassuja, minkä lisäksi oli kotiomenoita korissa. Karkkeja varten taittelin Mian kanssa tällä ohjeella tötteröitä, ihana skräppipaperisetti löytyi Muovitukusta. Hieman yllättäen karkkibuffet ei ollut mikään suuri menestys, Pätkikset syötiin illan aikana loppuun mutta muita karkkeja jäi yllin kyllin. No, ainakin sain toteutettua visioni tunnelmallisesta herkkupöydästä. Random kauhat sekä valosarja kotikotoa ja raitakangas Ikeasta, musta kangas on iso lakana.
Bändin lopetettua settinsä joskus kymmenen aikoihin olikin taas aika syödä! Osa vieraista oli siinä kohtaa toki jo lähtenyt, mutta jäljellä olevat vieraat + bändiläiset saivat nauttia iltapalaksi hodareita sekä noutopöydästä aiemmin jääneitä ruokia. Hyvin menivätkin kaupaksi, mikä oli vallan hienoa. Pikkasen Purtavaa onnistui mallikkaasti siinä, että ruokaa oli riittävästi muttei kuitenkaan liikaa: moni astia tuli tyhjäksi ruokailun ja viimeistään iltapalan aikana. Hääsapuskaa syötiin tietysti muutama päivä kemujen jälkeen, mutta mitenkään selkä vääränä sitä ei tarvinnut kantaa kotiin.
(Kuvat: JS Disain; viimeinen kuva omasta kamerasta.)
Haloo Helsinki! – Maailma on tehty meitä varten [2013]