Kun kirsikankukat alkoivat olla muisto vain, puhkesi omena kukkimaan. Valkoista, häivähdys vaaleanpunaista. Isot kauniit kukat, osa vielä nupullaan. Kevään paras hetki menee aina ihan liian nopeasti ohi! Kuvista voi onneksi nauttia myöhemmin ja aina uudestaan, muistella missä kohtaa kevättä sinä vuonna puut peittyivät kukilla. Blogin arkistoissa taitaa olla vähintään yksi kirsikan- tai omenankukkakuva jokaiselta vuodelta – siis keväästä 2008 lähtien. Viisi vuotta jo, huh! Niin se aika vaan vierii, ei oikein huomaakaan.
Tässä vielä kevään 2012 omenankukat. Kiitos ja anteeksi.
Kevät oli siinä, nyt on virallisesti jo kesä. Vielä kun sääherrakin saisi vaihdettua kelit takaisin kesämoodiin, niin voisi vähän tuntuakin kesältä. Paistaa siellä tosin nytkin aurinko, vaikka piti sataa about koko viikko. Lämpötila kuitenkin keikkuu max. viidessätoista asteessa, helteistä ei siis tietoakaan. Saisi kyllä viikonlopuksi vähän edes lämmentä, ettei tarvitse ihan missään toppavarusteissa lähteä korkkaamaan festarikesä… Ei muuta kuin peukut pystyyn!
Seuraavaksi taidan heittää teepannun porisemaan, etten nukahda tähän paikkaan. Univelkaa tuntuu kertyvän, vaikka miten koittaisi nukkua kunnon yöunet. Ehkä mulla on joku alitajuinen stressi päällä enkä sen takia nuku kunnolla ja sitten koko ajan väsyttää. Kesäloma, tule jo!
Stalingrad Cowgirls – Somewhere High [2007]
2 kommenttia kirjoitukseen Omenapuun tähtihetki
5.6.2012 20:26
Mulle omenapuiden lisäks myös sireenin (mulle näin, toisille syreeni) kukkiminen on kesän alkamisen merkki.
Kauniita kukkia ja kuvia on aina kiva katella. Kateellisena kattelen toisten kukkivia pihapuita, ne on niin tunnelmallisia.
Aikas mielenkiintonen kattaus tuolla Saaristo openissa..
6.6.2012 22:26
Mä mietin about joka kerta et mitenkäs se sireeni/syreeni kirjoitetaankaan… :P Kukkii niin kauniisti parhaillaan, vaikkei kovin kesäistä olekaan. Houkuttais napata jostain puskasta oksa tai pari kotiin tuoksumaan.