Parin viikkoa takaperin lauantaille osui kahdet synttärikekkerit – sekä niin täydellinen elokuinen säätila kuin vain voi kuvitella ja toivoa. Aurinko paistoi lämpimästi eikä tarvinnut kietoutua neuleeseen, ei avata sateenvarjoa. Ajoitus ei olisi voinut olla parempi, sillä iltapäivä juhlittiin isolla sukulaisporukalla mummini 75-vuotissyntymäpäivää.
Juhlien yllätysesiintyjä oli Laila Kinnunen, jonka aikakone oli vahingossa tuonut 2010-luvulle. Puolen tunnin show sisälsi mm. vanhoja hittikappaleita ja välispiikeille sai nauraa hörähdellä monta kertaa. Olin hieman kateellinen Lailan upeasta mekosta, jonka kaunis mintunvihreä sävy ei kuvassa aivan pääse oikeuksiina. Selkäpuolelta koristi samalla kankaalla päällystettyjen nappien rivi, oi että!
Iltapäivän aikana syötiin ja juotiin, kuten juhlissa on tapana. Iloinen puheensorina täytti puutarhan, kun sukulaiset pitkästä aikaa näkivät toisiaan. Olen nähnyt Mömmeli-serkkua (varpaat kuvassa) kesän aikana vain pari kertaa ja hui että, miten hänestä on kasvanut iso tyttö! Parin kuukauden päästä vietetäänkin jo ekoja synttäreitä. Apua miten nopeasti yksi vuosi voikaan hävitä – muistan vielä sen pienen peikkotytön, johon en meinannut uskaltaa koskea etten vain hajota sitä… Yllättävää miten sitä lopulta tottuu pieneen ihmiseen, jopa tällainen lapsikammoinen outolintu kuten allekirjoittanut.
Alkuillasta sanoin heipat sukulaisille, kävin vaihtamassa vaatetusta ja karautin prätkällä maaseudulle meren rannalle. Nahkapuvulla tarkeni vielä erinomaisesti! Vuorossa oli Desthean etukäteiskolmekymppiset löyhällä ysäriteemalla, oma pukeutumiseni perustui tylsästi ihan vain siihen mikä oli helppoa vaihtaa päälle nahkapuvusta kuoriutumisen jälkeen. Mun oli kuitenkin lähdettävä paluumatkalle ajoissa, pimeässä prätkäily kun ei ole mitään suurinta herkkua.
Päivällä alkaneiden bileiden ohjelmasta missasin osan, mutta en sentään kaikkea! Pääsin nauttimaan illan keikasta á la Tipsu & the Boys ja vähän sain rääpittyä jäljelle jääneistä ruokatarjoiluistakin. :) Ulkorakennuksen oviaukkoon oli rakennettu komea stage, jonka edessä olivat yleisölle oli varattu istumapaikat. Lähtiessäni yhdeksän maissa ajelemaan kotia kohti muut jäivät ravaamaan saunan ja meren väliä. Olisi itsekin tehnyt mieli pulahtaa, jos vain olisin ollut pidempään mestoilla.
Kotimatka meni ihan jouhevasti, vaikka vähän jo hämärsi ja visiiri muuttui itikoiden hautuumaaksi heti isolle tielle päästyäni. Tämän kesän nahkapukukelit taisivat olla siinä, nyt tarttisi ehtiä hakemaan paksummat ajovarusteet kotikotoa että kykenee syksylläkin ajelemaan ilman umpijäätymistä.
Suvi Teräsniska – Särkyneiden sydänten tie [2008]
0 kommenttia kirjoitukseen Synttärijuhlien täyteinen lauantai