Uudenvuodenaattona puolisko lähti heti aamutuimaan töihin, mulla oli onneksi vapaapäivä. Sain joskus kymmenen pintaan itseni vihdoin ylös sängystä, kammattua naamani ja yhdentoista jäljissä olin jo kävellyt (lue: liukastellut) poliisilaitokselle hakemaan uutta ajokorttia. Voi elämä miten paljon onkaan järjestelemistä, kun vaihtaa sukunimensä! Siviilisäädyn vaihtaminen maistraatissa on edullista (arkiaikana maksutonta), mutta nimen vaihtamiseen saa kyllä kulumaan euroja… Ajokorttiepisodille esimerkiksi tuli hintaa 44e + 14e, kun piti vielä uudet passikuvatkin käydä hakemassa. Passia (54e) en taida edes vaihtaa ihan vielä, kunhan sitten matkustaessa muistaa varata vanhalla nimellä.

Vietettyäni lähemmäs tunnin poliisilaitoksella (ihmisiä ei ollut paljonkaan mutta silti sai istuksia kolme varttia odottamassa) suuntasin vihdoin kaupungille ja treffasin Felinen Hansassa. Pyörittiin jonkun aikaa tonkimassa alennusmyyntejä, kunnes alkoi vähän hiukoa. Menimme Coffee Houseen tarkoituksena nauttia hyväksi todetun patonkibuffetin tarjonnasta – vaan ei löytynyt koko patonkitiskiä enää. Sitten tuumimme josko menisimme viereiseen Rossoon pannupitsalle, mutta onneksi vilkaistiin ruokalistaa ensin – eipä näköjään tarjoilla Rossossa pannupitsaa enää.

Hiilen lounasburger

Siinä vaiheessa paloi käpy ja sanoimme kiitos hei S-ryhmän ruokapaikoille, taidan jatkossa skipata ne (paitsi Sevillan, siitä tykkään) kokonaan. Ulkona huomasimme kadun toisella puolen Hiili-kyltin ja ovella olevaa ruokalistaa tutkittuamme päätimme mennä kokeilemaan. Päädyimme kuitenkin kumpikin lounasburgeriin, joka oli perusburger ranskalaisilla, hinta alle kympin ja sisälsi veden, alkusalaatin sekä kahvin. Burgeri oli älyttömän hyvää, ranskalaiset juuri sopivan rapsakoita ja dippiä oli tarpeeksi – erinomainen hinta/laatu-suhde siis! Hiileen on ehdottomasti mentävä uudestaan, kuolasin jo linkkiä kaivaessani a la carte -listan vegeburgeria eikä lohipurilainenkaan kuulosta hullummalta. Mmmmmmmmm.

Minni
Pate
Minni II

Mahat pinkeinä (perinteinen haukataan vähän jotain pientä -tilanne siis) pyörimme meille ja lähdimme siitä kaupan kautta maalle vuotta vaihtamaan. Kissat Minni ja Pate sulautuivat joukkoon milloin torkkuen jossain, milloin hamuten herkkupaloja pöydältä tai jonkun lautaselta. Pikkupaukkuja Pate katseli mielenkiinnolla ikkunasta, mutta luikki kunnon paukkeen alkaessa toiselle puolen taloa.

Pihatiellä räiskyy

Ilta meni tuttuun tapaan mukavasti: seura oli erinomaista, saunassa kiuas hönki kunnon löylyt, naposteltavaa ja herkkuja riitti. Puoliltaöin raketit värittivät taivaan (ja yksi pihankin kun se räjähti maassa), sen jälkeen kilistettiin alkaneelle vuodelle ja syötiin vähän lisää. Yllättävän kauan jaksettiin valvoa, viimeiset kaatuivat nukkumaan vasta lähempänä aamuneljää. Sainpa vielä juuri ennen nukkumaanmenoa hirvittävän hepulikohtauksen ja ulvoin naurusta niin että vatsalihaksiin sattui… Se on tuo avioäijelini, jonka jutut ovat toisinaan niin käsittämättömän huonoja että ne saavat mut kierimään naurusta. ♥

Irina – Älä riko kaavaa [2005]