Tänään taisi olla laskiaistiistai. Turussa pyrytti lunta enkä käynyt ulkona kuin sen verran mitä oli pakko. Tällä viikolla ei onneksi ole paljonkaan pakkoja, koska olen elämäni ensimmäisellä talvilomalla. Enpä olisi osannut kuvitella joskus oikeasti olevani tässä tilanteessa! Niin ne viikot vaan mennä kohahtaa ohi, tällaisia lomiakin yllättäen kertyy. Ei sillä, ensi kuussa tulee jo kaksi vuotta siitä kun aloitin nykyisessä työpaikassani. Ajattelin viettäväni siellä muutaman kuukauden, toisin kävi. Mikäpä vakkariduunissa tällaisina aikoina, kun työpaikat ylipäänsä ovat kiven alla. Ei kovin helposti lähde vaihtamaan, vaikka mieli joskus tekisi.
Laskiaispullan kuvia en tänne laita, koska itseltäni ovat sellaiset herkut tällä haavaa kielletty. Tuumailin, että nyt jos koskaan on oikea aika ja otin 20 tunnin setin Fustraa. Oma treenini keskittyy niskaan ja selkään, koska mulla on suunnilleen koko yläkroppa täysin juntturassa. Ja kun nyt personal trainerin kanssa puuhastellaan, niin tokihan lämäistiin siihen päälle sitten ruokavalio myös.
Ensimmäisellä tapaamisella otetut mitat eivät varsinaisesti imarrelleet, kaukana ovat ne ajat kun housut sujahtivat mukavasti jalkaan eikä tarvinnut jatkuvasti miettiä miten saisi mahamakkaran piilotettua. Toki ymmärrän, että ikä tekee tehtävänsä: 24-vuotiaana nyt vain oli helpompi pitää itsensä kuosissa kuin nyt kolmenkympin kolkutellessa ovella. Toisaalta olen nähnyt läheltä, miten nelikymppisenäkin saa muutamassa kuukaudessa itsensä sellaiseen tikkiin että huh huh – eikä se loppupeleissä edes vaadi järjettömyyksiä (paitsi herkuista kieltäytymisen). Itselläni suurin haaste näin alkuun on syömisen opettelu, niin hullulta kuin se kuulostaakin. Mä olen meinaan ollut just se, joka syö miten sattuu – ja sen seurauksena tietysti mitä sattuu. Nyt sitten koitan opetella syömään säännöllisin väliajoin ja siinä sivussa luonnollisesti päästä eroon holtittomasta napostelusta.
Takana on nyt kolme fustra-kertaa PT:n kanssa ja tuntuu jo siltä, että kropan lukot tosissaan alkavat aueta. Parin viikon päästä tilanne on taatusti vielä paljon parempi! Puhumattakaan siitä, että tällä saan epäilemättä puhtia myös muuhun liikkumiseeni, mikä on ollut aika onnetonta jo pidemmän aikaa. Fustra-metodiin tutustuin viime syksynä, kun sain työkaverilta lahjakortin tutustumiskertaan. Pari kuukautta viivyttelin päätöstä ihan puhtaasti tuntien arvokkuuden takia, mutta sitten päätin että sen paremmin ei rahaa voisi käyttää kuin omaan hyvinvointiin. Enkä usko tätä päätöstä katuvani!
Sen takia kuvissa ei ole laskiaispullia ja muita herkkuja, vaan kauniisti lakastuneita tulppaaneita viime viikolta. Honkkarissa oli tulppaanikimppuja eurolla, ostin saman tien kaksi. Eivät tosiaan olleet mitenkään priimaa, mutta nätisti ne jaksoivat maljakossa möllöttää.
8 kommenttia kirjoitukseen Oppia ikä kaikki
13.2.2013 12:58
Oon 24 ja ihan hirveessä kunnossa, eikä motivaatiota parannukseen ole. En taida haluta lähestyä sitä kolmeakymppiä…..
16.2.2013 16:52
Ootko sä muka niin huonossa kunnossa? o.O Ainaki sä aina jaksat hyppiä ja pomppia paljon paremmi ku mä… Eikö Jykyläs ois jotai mestaa mihin pääsisit ees suht järkevään hintaan tanssi-/jumppatunneille?
13.2.2013 13:13
Aijahas, täälläkin on projekti päällä :) Summer bodies are made in winter ;)
Jään mielenkiinnolla odottamaan kuulumisia proggiksen etenemisestä! Toi Fustra-homma vaikuttaa tosi kiinnostavalta!
16.2.2013 16:53
Kovasti ainakin yrittää, vähän tahtoo ottaa päähän noi syömishommat kun on ikänsä syöny ihan päin honkia. Saa nähdä mitä tuleman pitää. ;)
14.2.2013 17:37
Kuulostaa hyvältä toi fustra! Mun pitäis nyt oikeesti saada raahattua itteni sinne fysioterapeutin asiakkaaks, rupee paikat oleen niin jumissa. Ja tietysti ihan liikunnan lisääminenkin jo auttais, mutta kun ei vaan tunnit päivässä riitä kaikkeen. Kommentointikin on jäänyt, kun koneella on kerennyt oleen vaan muutaman minuutin päivässä.
16.2.2013 16:55
Ajanpuute mullakin on ongelmana, niinä päivinä kun menee työpäivän päätteeksi salille/jumppaan niin muuta ei sit oikeesti ehdikään. :/ Mut kai se vaan on valintakysymys mihin aikansa käyttää, mä valitsen usein koko illan koneella nököttämisen…
15.2.2013 19:29
Jos tää nyt on helppoa niin en halua tietää mitä se on sit kolmenkympin tietämillä :D Vaikka oon syöny miten muka fiksusti, tasasin väliajoin ja just eikä melkeen niinku pitäis ( OLIN VIIKON ILMAN SUKLAATA!!! ) niin ei niin mitään eroa. Mutta sitten kun elän ku pellossa ja syön pelkkää suklaata ni johan ilmaantuu vyötäröki?
16.2.2013 17:00
No joo, ehkä mulla toi intti auttoi aika paljon kunnossa pysymistä silloin. :P Sen jälkeen sit kosahtikin ihan täysin, kun vaan laiskistuin enkä esim. jatkanut säännöllistä lenkkeilyä. Kummasti aina keksii jotain parempaa ja muka tärkeempää tekemistä kuin liikkuminen… Ja vielä karseempaa on syömistapojen muuttaminen, nytkin tuntuu kuin ois vähintään kaks kuukautta syöny minimaalisesti ja kaikkee tylsää. Ei muuten mutta ku oon tehnyt sitä vasta alle viikon ja siinäkin on jo pari poikkeamaa – voi köhnä!