Tänään taisi olla laskiaistiistai. Turussa pyrytti lunta enkä käynyt ulkona kuin sen verran mitä oli pakko. Tällä viikolla ei onneksi ole paljonkaan pakkoja, koska olen elämäni ensimmäisellä talvilomalla. Enpä olisi osannut kuvitella joskus oikeasti olevani tässä tilanteessa! Niin ne viikot vaan mennä kohahtaa ohi, tällaisia lomiakin yllättäen kertyy. Ei sillä, ensi kuussa tulee jo kaksi vuotta siitä kun aloitin nykyisessä työpaikassani. Ajattelin viettäväni siellä muutaman kuukauden, toisin kävi. Mikäpä vakkariduunissa tällaisina aikoina, kun työpaikat ylipäänsä ovat kiven alla. Ei kovin helposti lähde vaihtamaan, vaikka mieli joskus tekisi.

Kuihtuneet I

Laskiaispullan kuvia en tänne laita, koska itseltäni ovat sellaiset herkut tällä haavaa kielletty. Tuumailin, että nyt jos koskaan on oikea aika ja otin 20 tunnin setin Fustraa. Oma treenini keskittyy niskaan ja selkään, koska mulla on suunnilleen koko yläkroppa täysin juntturassa. Ja kun nyt personal trainerin kanssa puuhastellaan, niin tokihan lämäistiin siihen päälle sitten ruokavalio myös.

Kuihtuneet II

Ensimmäisellä tapaamisella otetut mitat eivät varsinaisesti imarrelleet, kaukana ovat ne ajat kun housut sujahtivat mukavasti jalkaan eikä tarvinnut jatkuvasti miettiä miten saisi mahamakkaran piilotettua. Toki ymmärrän, että ikä tekee tehtävänsä: 24-vuotiaana nyt vain oli helpompi pitää itsensä kuosissa kuin nyt kolmenkympin kolkutellessa ovella. Toisaalta olen nähnyt läheltä, miten nelikymppisenäkin saa muutamassa kuukaudessa itsensä sellaiseen tikkiin että huh huh – eikä se loppupeleissä edes vaadi järjettömyyksiä (paitsi herkuista kieltäytymisen). Itselläni suurin haaste näin alkuun on syömisen opettelu, niin hullulta kuin se kuulostaakin. Mä olen meinaan ollut just se, joka syö miten sattuu – ja sen seurauksena tietysti mitä sattuu. Nyt sitten koitan opetella syömään säännöllisin väliajoin ja siinä sivussa luonnollisesti päästä eroon holtittomasta napostelusta.

Kuihtuneet III

Takana on nyt kolme fustra-kertaa PT:n kanssa ja tuntuu jo siltä, että kropan lukot tosissaan alkavat aueta. Parin viikon päästä tilanne on taatusti vielä paljon parempi! Puhumattakaan siitä, että tällä saan epäilemättä puhtia myös muuhun liikkumiseeni, mikä on ollut aika onnetonta jo pidemmän aikaa. Fustra-metodiin tutustuin viime syksynä, kun sain työkaverilta lahjakortin tutustumiskertaan. Pari kuukautta viivyttelin päätöstä ihan puhtaasti tuntien arvokkuuden takia, mutta sitten päätin että sen paremmin ei rahaa voisi käyttää kuin omaan hyvinvointiin. Enkä usko tätä päätöstä katuvani!

Kuihtuneet IV

Sen takia kuvissa ei ole laskiaispullia ja muita herkkuja, vaan kauniisti lakastuneita tulppaaneita viime viikolta. Honkkarissa oli tulppaanikimppuja eurolla, ostin saman tien kaksi. Eivät tosiaan olleet mitenkään priimaa, mutta nätisti ne jaksoivat maljakossa möllöttää.