AvainsanaFustra

Löysin luonnoksista tällaisen suht järkevässä muodossa olevan postauksen, joka on unohtunut julkaista. Ohopsan. Koneella istuminen on taas jäänyt vähemmälle niskaongelmien takia, joten blogissakin on ollut hivenen hiljaista. Ei siis ehkä mikään ihme, että tällaisia unohduksia sattuu. Ja ehtiihän sitä, kun kuitenkin vasta vuoden kaksi ekaa kuukautta on kulunut. Eikö maaliskuun alku ole vallan mainio ajankohta pohtia vielä kerran mennyttä vuotta..? No, tuleepa vähän mietittyä tätä parhaillaan eteenpäin rullaavaakin vuotta ja odotuksia sille.

Vuosi sitten tammikuussa kokosin tekstimuotoon odotuksiani alkaneelle vuodelle. Olisi ehkä ollut hyödyllistä palata niihin esim. puolivälissä vuotta, mutta se sitten unohtui. Päätin listata samaan tyyliin ajatuksia tällekin vuodelle, jospa muistaisin näitä vilkaista joskus kesällä niin homma olisi vielä mahdollisesti pelastettavissa.

Miten vuoden 2013 odotukset toteutuivat?

• Remontti tulee ainakin pääpiirteittäin valmiiksi. (Piste!)
  Täysin valmista ei tullut, joskin joulun jälkimainingeissa pääsin vihdoin purkamaan kahden vuoden takaiset muuttolaatikot ja tavarat alkoivat löytää paikkansa. 2013 taisi kuitenkin olla se vuosi, jolloin suurin osa “pikku” projektistamme valmistui: makuu- ja työhuoneiden välinen seinä kaappeineen, uusi lattia em. huoneisiin sekä olohuoneeseen, listat melkein koko asuntoon.
• Harkitsen joka ikisen ostoksen tarkkaan.
  Ruokakaupassa joskus pääsi lipsahtamaan, mutta noin muuten harkitsen joskus liikaakin. Vatvon ja vatvon enkä ehkä pääse lopputulokseen lainkaan, mutta eipähän tule viime vuodelta mieleen mitään minkä ostaminen tai ostamatta jättäminen harmittaisi.
• Koitan päästä pahimmasta sokerikoukusta irti.
  Välillä menee sen suhteen hyvin, sitten taas tulee huonompia jaksoja. Joulua edeltävän 75 päivän karkkilakon jälkeen suunnittelin jopa ryhtyväni vuoden lakkoon, mutta en sitten kuitenkaan tohtinut. Monet herkut tosin ällöttävät mua nykyään, joten siinä mielessä työsarkaa on ehkä vähemmän nyt.
• Juhlin avioitumista kaikki rakkaat ihmiset ympärillä.
  Toteutui suurelta osin. Ihan kaikki rakkaat eivät valitettavasti päässeet paikalle juhliin, mutta heidän kanssaan juhlistettiin myöhemmin.
• Treenaan plösövartaloni hääjuhlakuosiin (ja muutan elintapojani pysyvästi terveellisempään suuntaan).
  Alkuvuosi meni loistavasti, PT:n kanssa toteutettu Fustra-setti sai pidettyä mut liikkeellä ja olokin helpottui niska/hartia-akselilla. Sitten tuli kesä; Fustra-paketti loppui ja salikäynnit vähenivät, kun en enää ollut kenellekään tilivelvollinen. Dieettimäinen ruokavalio meni puihin heti alkuunsa, mutta ehkä mä jossain määrin onnistuin järkeistämään syömisiäni. Syksyllä sekin tosin vähän karkasi käsistä ja nyt olo on vielä enemmän plösö kuin vuosi sitten.
• Polkupyöräilen 1000 km.
  Onnistui; laskujeni mukaan kilometrejä kertyi fillarin selässä himpun vajaa 1020. Kävin vielä marras-joulukuussakin pyörällä töissä!
• Istun vähemmän koneella. Valokuvaan enemmän. Elän enemmän.
  Koneella istuin liikaa, siinä on siis tavoitetta jatkossakin. Valokuvaamisen suhteen löysin uusia polkuja, mutta vuoden jälkimmäisellä puoliskolla kamera joutui lepäämään turhan paljon. Elämisestä en osaa sanoa, mutta ainakin matkustin muuallekin kuin Helsinkiin tai Tampereelle.

Suunnitelmia ja ajatuksia vuodelle 2014

• Opettelen syömään säännöllisesti (ja kunnolla). Teen enemmän kotona ruokaa enkä mussuta herkkuja päivittäin. Miten jokin niin normaali asia voikin olla niin vaikeaa?
• Nautin suht valmiista kodista. Välillä ehkä vähän sisustan, useimmiten ihan vaan olen. Niin ja vihdoinkin naputtelen jonkun sortin raporttia meidän remontista tänne blogiin.
• Käyn mahdollisimman usein Tampereella, sillä kummitytön ensimmäinen vuosi on hujauksessa ohi. Syyskuussa juhlitaankin sitten jo ekaa syntymäpäivää!
• Ikuistan enemmän päivän asujani muistoksi. Viime vuonna julkaisukelpoisia asukuvia tuli vaivaiset 74, kun yleensä ollaan huideltu yli sadassa. Blogiin sen sijaan postasin niitä enemmän kuin ennen.
• Ryhdistäydyn bloggaamisen suhteen ja pyrin kirjoittamaan hieman lyhyemmällä viiveellä. Jos en ehdi sopivassa ajassa blogata niin jätän aiheen väliin kokonaan.
• Teen pitkään suunnittelemani valokuvausportfolion nettiin.
• Saan täyteen 500 löydettyä geokätköä, mahdollisesti enemmänkin. Ekan puolen vuoden aikana löytöjä kertyi 300 ja rapiat, joten tuon puolikkaan tonnin ylittäminen ei liene hankalaa.
• Piilotan ainakin yhden oman kätkön. Tiedän jo minkälaisen ja mihin (itse asiassa ideoita on ties miten monta mielessä), mutta vielä pitäisi saada aikaiseksi.

Alkuvuosi on lähtenyt ihan mukavasti käyntiin. Olen jaksanut käydä joka viikko Elixiassa (joskus jopa kahdesti!) ja herkuttelu on alkanut pysyä paremmin aisoissa. Ensi viikolla aloitan jälleen Fustran, tällä kertaa kimppatunteja työkaverini J:n kanssa (joka mut Fustra-maailmaan alun perin johdatti). Pyöräilykauden korkkasin tänään, aamulla oli vähän pakkasta mutta iltapäivällä kyllä kelpasi fillaroida kotiin päin viidessä plusasteessa ja auringon paistaessa. Harvoin on tällaista herkkua maaliskuun alussa. Myös listan kohta kolme on alkanut hyvin; tämän postauksen kuvat ovat edelliseltä Tampereen visiitiltäni kolmisen viikkoa sitten ja ylihuomenna lähdetään taas sinne suunnalle viikonloppua viettämään. ♥

(Kuvat omasta kamerasta, eka itse kuvattu ja loput Akkikin ottamia.)

Tänään taisi olla laskiaistiistai. Turussa pyrytti lunta enkä käynyt ulkona kuin sen verran mitä oli pakko. Tällä viikolla ei onneksi ole paljonkaan pakkoja, koska olen elämäni ensimmäisellä talvilomalla. Enpä olisi osannut kuvitella joskus oikeasti olevani tässä tilanteessa! Niin ne viikot vaan mennä kohahtaa ohi, tällaisia lomiakin yllättäen kertyy. Ei sillä, ensi kuussa tulee jo kaksi vuotta siitä kun aloitin nykyisessä työpaikassani. Ajattelin viettäväni siellä muutaman kuukauden, toisin kävi. Mikäpä vakkariduunissa tällaisina aikoina, kun työpaikat ylipäänsä ovat kiven alla. Ei kovin helposti lähde vaihtamaan, vaikka mieli joskus tekisi.

Laskiaispullan kuvia en tänne laita, koska itseltäni ovat sellaiset herkut tällä haavaa kielletty. Tuumailin, että nyt jos koskaan on oikea aika ja otin 20 tunnin setin Fustraa. Oma treenini keskittyy niskaan ja selkään, koska mulla on suunnilleen koko yläkroppa täysin juntturassa. Ja kun nyt personal trainerin kanssa puuhastellaan, niin tokihan lämäistiin siihen päälle sitten ruokavalio myös.

Ensimmäisellä tapaamisella otetut mitat eivät varsinaisesti imarrelleet, kaukana ovat ne ajat kun housut sujahtivat mukavasti jalkaan eikä tarvinnut jatkuvasti miettiä miten saisi mahamakkaran piilotettua. Toki ymmärrän, että ikä tekee tehtävänsä: 24-vuotiaana nyt vain oli helpompi pitää itsensä kuosissa kuin nyt kolmenkympin kolkutellessa ovella. Toisaalta olen nähnyt läheltä, miten nelikymppisenäkin saa muutamassa kuukaudessa itsensä sellaiseen tikkiin että huh huh – eikä se loppupeleissä edes vaadi järjettömyyksiä (paitsi herkuista kieltäytymisen). Itselläni suurin haaste näin alkuun on syömisen opettelu, niin hullulta kuin se kuulostaakin. Mä olen meinaan ollut just se, joka syö miten sattuu – ja sen seurauksena tietysti mitä sattuu. Nyt sitten koitan opetella syömään säännöllisin väliajoin ja siinä sivussa luonnollisesti päästä eroon holtittomasta napostelusta.

Takana on nyt kolme fustra-kertaa PT:n kanssa ja tuntuu jo siltä, että kropan lukot tosissaan alkavat aueta. Parin viikon päästä tilanne on taatusti vielä paljon parempi! Puhumattakaan siitä, että tällä saan epäilemättä puhtia myös muuhun liikkumiseeni, mikä on ollut aika onnetonta jo pidemmän aikaa. Fustra-metodiin tutustuin viime syksynä, kun sain työkaverilta lahjakortin tutustumiskertaan. Pari kuukautta viivyttelin päätöstä ihan puhtaasti tuntien arvokkuuden takia, mutta sitten päätin että sen paremmin ei rahaa voisi käyttää kuin omaan hyvinvointiin. Enkä usko tätä päätöstä katuvani!

Sen takia kuvissa ei ole laskiaispullia ja muita herkkuja, vaan kauniisti lakastuneita tulppaaneita viime viikolta. Honkkarissa oli tulppaanikimppuja eurolla, ostin saman tien kaksi. Eivät tosiaan olleet mitenkään priimaa, mutta nätisti ne jaksoivat maljakossa möllöttää.