Maanantai, joulukuun ensimmäinen sellainen. Turussa ei ole lunta eikä todellakaan tunnu siltä, että jouluun olisi enää vain muutama hassu viikko. Pitäisiköhän kirjoittaa joulupukille? En tosin tiedä mitä toivoisin, tavaraa on jo vähän liiaksikin. Remontin valmistumista, naurun täyteisiä hetkiä rakkaiden kanssa, uusia elämyksiä ja kokemuksia. Kaikkea sellaista mikä ei täytä nurkkia lisää.

Kuvioita I

Mieleni on ollut viime aikoina jokseenkin myllerryksessä. Suurin piirtein siitä hetkestä asti, jolloin huipuista huipuin esimieheni töissä kertoi lähtevänsä. Tänään oli ensimmäinen päivä, kun tuo työpöytä nökötti paikallaan yksinäisenä, vailla istujaa sen äärellä. Muutos sai myös mut miettimään elämääni, erityisesti työ- sellaista. Se on loppujen lopuksi todella iso osa arkea, kun toimistossa kuitenkin istuu monen monta tuntia joka ikinen viikko.

Kuvioita II

Olen jämähtänyt nykytilanteeseen, vaikka pestini oli tarkoitus kestää vain joitakin kuukausia. Pidin työstäni ja olin tottakai iloinen saadessani vakipaikan. Nykyään tuntuu enemmänkin siltä, että vuosien varrella hankittu osaaminen valuu hukkaan. Tiedän, että osaisin niin paljon enemmän sen sijaan, että nyt käyn ikään kuin puoliteholla. Aika on ehkä oikea, mutta paikka auttamattoman väärä mulle. Kaipaan työhöni haastetta, sitä että aivonystyrät on pakko laittaa liikkeelle. Ikävöin koodaamista, ongelmien ratkaisemista, onnistumisen tunnetta.

Kuvioita III

Pyörä on jo pyörähtänyt käyntiin, nyt vain odotan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Postauksen kuvat ovat iPhone-räpsyjä viime lauantailta Mynämäen käsi- ja taideteollisuusopiston avointen ovien päivästä. Aika inspiroivia tuollaiset kankaanpainannan suojakankaat! Tuollaisen kun saisi kehystettynä seinälle, oijoi. Loppuun vielä menovinkki: kyseisen opinahjon vaatetusartesaanien Runway to Wonderland -pukunäytöksen pääsee näkemään myös Turussa tulevana torstaina. Tsekkaa lisätiedot ja mene ihastumaan, ehdottomasti yksi upeimmista muotinäytöksistä mitä olen nähnyt!

The Sounds – Weekend [2013]