Näkemiin kakstuhattakolmetoista!

Kah, sehän on uuden vuoden ensimmäinen postaus! Töihin on palattu joululusmuilun jälkeen, työviikko onneksi oli niinkin rankka kuin kaksi päivää. :) Nyt onkin taas kolmen päivän vapaat menossa, kiitos loppiaisen. Aika kivaa tämä vuodenvaihteen aika, kun on ylimääräisiä vapaita – tänä vuonna varsinkin, kun osuivat kaikki mukavasti arkipäiville. Taas on selätetty yksi pitkä ja pimeä syksy, ou jee. Vielä kun saataisiin edes hippasen lunta ja pakkasta ennen kevättä…

Uuden vuoden otimme puoliskoni kanssa vastaan maalla ystävien luona, kuten muutamana edellisenä vuonnakin. Mietin päivällä, että hui kauhee jos tarvitsisi illalla lähteä johonkin ihmisten ilmoille – ei ei ei. Paljon mieluummin olen ihan rauhassa ilman sen kummempaa äksöniä: kunhan syödään, saunotaan, käydään puoliltaöin pihalla tsekkaamassa väriloisto taivaalla sekä korkataan pullo kuohuvaa uuden vuoden kunniaksi. Tällä kertaa kuohujuomaksi valikoitui KWV Sparkling Rosé, joka oli ihan kelpo juotava muttei mitenkään erikoinen. Olen ilmeisesti päässyt teinivuosien roseeviinitraumastani jotakuinkin eroon, ainakin kuplivassa muodossa toimii erinomaisesti.

Ekat raketit meiltä ammuttiin kahdeksan jäljissä, jotta perheen 1-vee pääsi myös näkemään parit. Toinen olikin ihan innoissaan paukuista, tähyili taivaalle ja nauroi jokaista pamahdusta vihreät kuulosuojaimet vaan täristen. Puoliltaöin poitsun ollessa jo unten mailla lähtivät sitten loput raketit taivaalle – tai no eivät ihan kaikki, yksi taisi olla lentotaidoton kun ei lähtenytkään ylöspäin vaan räjähti maassa. Ei muuten mennyt montaa sekuntia, kun suojalasipäiset ukkomme hyppäsivät kauemmas ja maastoutuivat kanveesiin! Tuossa kuvassakaan ei herroja enää näy missään. Rakettien jälkeen pelasimme vielä pari tuntia Aliasta, ensin tytöt vs. pojat ja toisella kierroksella pariskunnittain. Kyllä siinä oli maha naurusta kipeänä, erityisesti oman äijelini selityksistä.

Lehtivihreät – Unta ja nälkää [2000]