Täällä on tänään palattu arkeen, kun mies meni taas töihin joululoman jälkeen. Jotenkin ihan outoa näin parin viikon 24/7 perheajan jälkeen, mutta varsin virkistävää kyllä. Samaan syssyyn iski talvikelit päälle, tänään on sen verran kirpsakka keli (aamupäivällä vielä -20 mittarissa!) että bebe nukkuu päiväuniaan sisätiloissa ekaa kertaa moneen kuukauteen. Kyllä se sinne nukahti (robottipehmo kainalossa ♥), mutta saas nähdä miten pitkään malttaa nukkua… Ja ilmeisesti tällaisia pakkaslukemia on luvassa nyt muutama seuraava päivä ainakin.

Joululahjojen riemua
Kohtaaminen

Jouluviikot olivat vauhdikkaita enkä oikein ehtinyt kunnolla koneen ääreen, joten jälleen näin mattimyöhäisenä raapustan pari sanaa meidän joulusta. Meillä ei onneksi ollut mitään tiukasti lukkoonlyötyä jouluaatoksi, sillä aattoaamu alkoi pienimmäisen oksennusten siivoamisella. Ensin luulin sen olevan vain pieni puklu aamutissin jälkeen, mutta sitten tavaraa alkoi lentää kaaressa – mm. auki olevan tiskikoneen pesuaineluukkuun… Iltapäivällä lähdimme silti suunnitellusti maalle joulun viettoon, tosin alle 50 km matkalla piti pysähtyä kahdesti putsaamaan purjoja takapenkiltä. Noh, tulipahan ainakin testattua miten istuimen kankaat saa irti ja pestyä.

Kotikotona pirpana vetäisi kunnon tirsat ja me vanhemmat päästiin pitkästä aikaa yhtä aikaa saunomaan, kun mamma jäi sisälle puuhastelemaan ja pitämään nukkujaa silmällä. Tytön herättyä hekin tulivat saunaan, mini vaikutti paremmalta ja polski innoissaan ammeessa. Saunan jälkeen oli vuorossa ruokailu, bebe sai kunniapaikan joulupöydän päästä. Kahvin yhteydessä setvittiin kuusen alle kertynyt lahjakasa, josta porukan nuorimmalle tuli eteen monta pakettia avattavaksi. Parasta näytti olevan (papereiden ja nauhojen lisäksi) kirkkaankeltainen pulkka sekä marakassit, loppuillan tyyppi sitten istuikin pulkassa marakassi kädessä. :’)

Dharma nauttii rapsutuksista
Eino rakastaa lahjapaperia

Illalla tyttö ehti jo nukahtaa rattaisiin, kunnes heräsi yhtäkkiä ja laatta lensi taas kera lohduttoman itkun. Se oli kuitenkin viimeinen kerta, aamulla uuteen päivään heräsi selvästi terveempi vauva. Ruoka tosin ei maistunut moneen päivään, mutta ihmekös tuo. Joulupäivänä suuntasimme vuorostaan miehen äidin luokse, vatsat piukkaan joulupöydän herkuilla ja siihen päälle vähän jotain lahjojakin. Pirpana sai ison laatikollisen perintö-Duploja, joissa riitti ihmettelemistä niin tyttärellä kuin isällä. Päällä olleen paperin puolestaan sai Eino-kissa, joka rakastaa kaikkea rapisevaa.

Kahvipöydän herkkuja

Joulupäivänä kahvin kanssa nautimme mun tekemän, elämäni toisen täytekakun (joka ekasta poiketen nousi uunissa, hurraa!) sekä miehen siskon rakentaman huisan piparitalon, jonka sisällä ei oltu siivottu ja lattialla kasvoi sieniä. ;) En muuten edes muista milloin viimeksi olisin päässyt närppimään piparitalosta paloja! Ehkä ensi jouluna uskaltaudun itsekin kokeilemaan sellaisen rakentamista..? Tänä vuonna jäi (taas kerran) oma piparitaikina tekemättä, vaikka hommasin jopa kaikki ainesosat. Tai kai pipareita voisi leipoa vaikka näin tammikuussakin? Tekisi kyllä kovasti mieli testata ruispipareita Rimman ohjeella.