AvainsanaEsikoinen

23.2.2019
15:44

4-vuotiaan intoa ja iloa

Luulin pitkään tyttären 3,5-vuotiskatsauksen jääneet kirjoittamatta viime loppukesän hässäkässä, kunnes nyt yhtäkkiä löysinkin postauksen tyngän luonnoksista. Kuvastaa hyvin tätä nykyistä bloggausmeininkiäni, kun luonnoksissa on niin paljon tavaraa ettei sieltä enää löydä etsimäänsä ja koskaan ei kerkeä kirjoittamaan postauksia valmiiksi. Eikä varmaan tarvitse edes mainita kuopuksen vauvakirjaa, siihen ei näköjään maailman ihanin vauvakirjakaan auta… No mutta, koska edellinen katsaus jäi tulematta, otetaan alkuun 3,5-vuotisjutuista se mitä olin ehtinyt kirjata ylös ja muiden kohtien osalta 4-vuotisosuudessa tarkastellaan ajanjaksoa sitten 3-vuotiskatsauksen (joka muuten sekin on julkaistu monta kuukautta jälkikäteen, eh heh).

3,5-vuotias tytär

Tytär 3,5 v.
  • Alkuvuoden muuton jälkeen näytti siltä, että täällä maalla on kaikki päiväkodit aivan piukassa, mutta sitten yks kaks yllättäen tuli soitto että seuraavalla viikolla kuun vaihtuessa tyttärellä olisikin hoitopaikka. Tyttö oli siinä kohtaa ollut 2,5 kk kotona ja palaaminen päiväkotiarkeen oli hämmentävän raskasta. Päiväkotitaipaleen alussa 1,5-vuotiaana tirautti kyyneleitä ehkä parina aamuna, nyt aamuitkua oli ekan päivän jälkeen monta viikkoa. Suurin syy taisi olla se, ettei hän päässytkään pienten ryhmään vaan siirtyi heti toisena aamuna isompien 3-6-vuotiaiden ryhmään ja oli siellä luonnollisesti nuorimmasta päästä. Kevään edetessä alkoi onneksi sujua ja useimmiten tarhapäivästä kertomiseen vastaus on jeeee!, minkä lisäksi edelleen toteaa välillä että tänään en itkenyt yhtään. Hoitopäiviä on ollut vuoroviikoin 2 tai 3 päivää viikossa, pituudeltaan noin 7 h.
  • On aikamoinen lukutoukka. Päivittäisiin rutiineihin kuuluu iltasatu (mieluiten isin lukemana), minkä lisäksi tyttö nappaa välillä kirjan tai pari kainaloon ja istahtaa sängylle/sohvalle niitä selailemaan. Äidin huhuillessa mitä oikein teet (koska hiljaisuus), kuuluu tomera no luen! vastauksena. Suosikkeja ovat viime aikoina olleet oman lapsuuteni Mauri Kunnakset Robin Hood ja Hurjan hauska autokirja sekä kaverin syksyllä tuoma “Selma-satu” eli Vaukirjan Selma – sisukas pieni noitatyttö. Yhteistä näille on se, että ne kaikki sisältävät useita lyhyempiä tarinoita.
  • Rattaille on tarve enää joskus harvoin pidemmillä reissuilla, mutta vaunuhulluna tahtoo toisinaan istua niissä kotona sisällä ja lastentarvikeliikkeessä pitää päästä testaamaan aina muutamat kärryt ennen kuin voi lähteä pois. Lisäksi kiikuttaa pehmoleluja edelleen niin rattaiden kuin veljen turvakaukalon kyytiin nukkumaan.
  • Yritti alkuvuodesta käydä yksin omassa jumpassa (temppujumppa 3-4v), mutta muutaman kerran jälkeen luovutimme kun rimakauhu ei vain hellittänyt. Onneksi aiemmista jumpista tuttu ohjaaja vetää vauva- ja perhesirkusta myös täällä maalla, joten jatkoimme sirkustelua koko kevään. Kesäkuussakin tunteja olisi vielä ollut, vaan silloin oli muuten niin hektistä ettemme lopulta ehtineet kertaakaan jumppaan.
  • Puhua pälpättää paljon ja nopeasti, tyypillinen varsinaissuomalainen siis. Palaa selityksissään usein menneisiin tapahtumiin, joskus jopa hämmästyttävän kaukaisiin. Viittaa aiempiin asuinpaikkoihimme silloin pienessä kerrostalossa kun olin 2-vuotias (= viime syksyn väliaikaiskoti) sekä siellä isossa kerrostalossa kun olin pieni (= hänen synnyinkotinsa). Nyt uutena on tullut kuiskaaminen: toisinaan joku asia pitää tulla kuiskaamaan äidin korvaan.
  • Rakastaa musiikkia, laulua ja tanssia. Välillä haluaa musiikkia soimaan (ihan sama onko puhelimesta vai soivasta laulukirjasta vai mistä) ja tanssahtelee sitten ympäri olohuonetta. Tykkää myös katsoa tanssiesityksiä ja olikin aivan fiiliksissä päästessään alkukesästä mamman kanssa Gymnaestradan näytöksiä ihmettelemään.
  • Tottui pikkukaksiossa nukkumaan meidän kanssa, niin eihän siitä itsekseen nukkumisesta tullut muuton jälkeen mitään vaan parin ekan yön jälkeen alkoi heräillä vähän väliä painajaisiin ja kipitti meidän viereen nukkumaan. Kevät mentiinkin koko perheen yhteisellä makuuhuoneella ja monesti oli pahojen unien keskeltä pakko kivuta iskän viereen nukkumaan, vaikka se oma sänky oli puolen metrin päässä. Kesän alussa halusi yhtäkkiä nukkumaan patjalle toiseen huoneeseen, siispä juhannuksena veivattiin huonejärjestystä uusiksi ja nyt lapset nukkuvat keskenään omassa huoneessaan. Nukahtaminen on monesti aika hulabaloota, mutta varsin sikeäuninen tytär on sitten kun kunnolla nukahtaa.
  • Kevät meni yllättävän vähillä sairasteluilla, vaikka aloitti uudessa päiväkodissakin. Välillä maaliskuun alku-kesäkuun loppu oli yhden ainoan päivän tarhasta pois, kun vaikutti aamulla kuumeiselta mutta lopulta se ei ollutkaan mitään vaan seuraavana aamuna oli ihan jo kunnossa.
  • Vaatteissa on 98-kokoiset jäämässä pieneksi. Mini Rodinilta on otettu 104/110 kokoa käytttöön ja Papulta, Noshilta sekä Kaikolta on koko 98/104 passeli. Uutena vaatekaappiin on tullut mm. Jamie Kayn pehmoisia ribbivaatteita koossa 4y ja t-paitoina on useampi Name It kokoa 104. Gugguut ovat jääneet lähes kokonaan syrjään, kun tytär alkoi valittaa niiden kapeudesta etteivät tunnu kivalta päällä.
  • Pikkuveljen neuvolakäynnillä tuli mitattua tytärkin: pituutta on jo 99 cm! Paino lienee siinä 15 kg paikkeilla, vielä pääsee just ja just ostoskärryjen kyytiin istumaan.

4-vuotias tytär

Tytär 4 v.
  • On luonteeltaan iloinen, utelias, puhelias ja monessa asiassa varsin innokas. Uusissa tilanteissa saattaa iskeä ujous ja monesti tarkkailee ensin hetken ennen kuin uskaltautuu mukaan menoon. Vanhat tutut asiat ja ihmiset sen sijaan ilostuttavat entiseen tapaansa ja tyttö onkin aina innolla lähdössä niin kauppaan, erilaisiin tapahtumiin (messut on lemppareita!), kavereille kyläilemään kuin mammalle ja pappalle yöksi.
  • Lomaili kesällä pari kuukautta päiväkodista ja vaikka kevät oli aika rämpimistä, syksyn jälkeen ei suurempia ongelmia ole ollut. Aamuisin on välillä hankaluuksia nousta ylös kun “mua väsyttää!” ja eikä meinata edes ysiksi ehtiä paikalle… Jokin aika sitten vaihdoimme lyhyen viikon päivät alkamaan jo aamupalalla klo 8 ja yllättäen se on ollut jopa helpompaa, kun se muiden kanssa syöty aamupala on sellainen spesiaalijuttu. Turussa meillä oli aivan ihana päiväkoti ja onneksi tämä uusikin on osoittautunut todella kivaksi paikaksi.
  • Vaunut ja rattaat kiinnostavat edelleen, vaikkei enää itse niissä matkusta kuin satunnaisesti. Lastentarvikeliikkeissä haluaa aina koeistua parit ja ehdottaa sitten, voitaisiinko hankkia veljelle sellaiset. :) Messuille ja vastaaviin lähdettäessä on vielä otettu varuiksi mukaan istumapaikka tyttärellekin, jos kuopus on mukana niin penkillinen seisomalauta rattaisiin kiinni tai jos ei niin ihan matkarattaat – saahan niissä sitten kuskattua tavaroita, mikäli tyttö ei halua kyytiin.
  • Leikit ovat kehittyneet hurjasti! Mitä lähemmäs neljää ikävuotta tultiin, sitä mielikuvituksellisemmaksi ja keskittyneemmäksi leikit muuttuivat. Myös erilaiset hoivaamisleikit tulivat kuvioihin useammin ja nyt viimeisimpänä käsittelyssä on usein iät sekä perhesuhteet. Tyttö saattaa leikkiä pitkän tovin itsekseen esim. pikkulegoilla ja toisinaan myös vetäytyy hahmoleikkiensä kanssa vaatehuoneen lattialle, ettei pikkuveli vain pääse sotkemaan. Myös keittiö- ja kauppaleikit ovat varsin pop edelleen, 4-vuotislahjaksi saadusta piippaavasta kassasta kauppatarvikkeineen on oltu ihan pähkinöinä.
  • Kaikki lelut tuntuvat olevan supertärkeitä eikä mistään haluaisi koskaan luopua, ei vaikka kuinka selittäisi että hukutaan lelumäärään kohta, jos aina vaan tulee uusia eikä vanhoja laiteta eteenpäin. Pehmolelut tuntuvat olevan erityisen rakkaita ja toisinaan onkin sänky niitä täynnä. Eipä tosin voi tätä ihmetellä, äitikin on lapsena ollut suuri pehmolelufani… Myös muoviset Koiramäki-hahmot ovat yksiä lemppareita, ne kun sopivat mainiosti niin Fisher & Price -taloon kuin Brion hevostalliinkin.
  • On edelleen aikamoinen lukutoukka ja selailee kirjoja pitkin päivää, myös esim. äidin sisustuslehtiä. Just nyt suosikkeja ovat mm. Mauri Kunnaksen Koiramäki-tarinat.
  • Rakastaa värityskirjoja sekä piirtämistä ja myös kirjaimista on todella innostunut; tunnistaa useimmat aakkoset ja monet osaa kirjoittaakin jo paperille. On ollut hauska seurata miten viimeisen vuoden aikana typy on kirjain kerrallaan oppinut niitä lisää – ja toki viimeisimpänä kirjoittamaan oman nimensä.
  • Tykkää katsoa lastenohjelmia, mutta monista näkee painajaisia kun ovat kuulemma pelottavia. Toimiviksi on todettu Pipsa Possu, Teletapit, Ystävien kylä, Dinojuna sekä Puuha Pete. Ai niin ja uusimpana Anniina Ballerina, joka tosin aina aiheuttaa tyttärelle kevyen tanssi- ja esiintymisvimman.
  • Musiikki ja tanssi ovat edelleen lähellä sydäntä. Yksi suosikkiaktiviteetti kotona on laittaa musiikkia esim. jostain musiikkikirjasta ja tanssia sen tahtiin olohuoneen matolla, joka on esiintymislava. On käynyt isovanhempiensa kanssa niin konsertissa kuin teatterissa ja niistä on ollut aivan innoissaan.
  • Jatkoi syksyllä perhesirkusryhmässä, vaikka se vähän säätämistä olikin tunnin alkaessa heti pikkuveljen vauvasirkuksen perään. Loppuvuodesta kokeili tanhua, kun paikallisryhmässä huudeltiin sinne lisää osallistujia. Se on sujunut hieman vaihtelevasti, mutta paremmin kuitenkin kuin aiempi temppujumppakokeilu – ja siellä on mahdollisuus päästä esiintymään!
  • Puhe on muuttunut selkeämmäksi ja lauserakenteet monimutkaisemmaksi. Äännevirheitä on edelleen (mm. R ja J puuttuvat, L on toisinaan sellainen pehmeä IJ) mutta noin yleisesti pimun höpinöitä ymmärtää huomattavasti paremmin kuin vuosi sitten. Ja kyllä sitä juttua riittääkin: milloin muistellaan menneitä tapahtumia (ihan käsittämätön muisti tällä meidän 4-vuotiaalla!), milloin pohditaan tulevaa, milloin selitetään suu vaahdossa kaikkea mahdollista muuta. Äitinsä sukuun tullut, heh heh.
  • Kertoo usein miten paljon tykkää kaikista: äidistä, isästä, pikkuveljestä, kissasta, mammasta, papasta, tädistä, serkusta, kaverista X ja Y, jostain tietystä lelusta tai tekemisestä. Usein kuuluu myös “jooko jooko jooooooooko?!”, jos kovasti innostuu jostain ja koittaa saada vanhemmat mukaan juttuun. Vastaavasti välillä taas ei tykkää kenestäkään ja kaikki on ihan tyhmää.
  • Nukkuu pääsääntöisesti sikeästi läpi yön eikä useinkaan havahtunut edes vauvan öisiin itkuihin (joita kyllä on ollut aivan tarpeeksi). Välillä juttelee unissaan ja joskus myös hätkähtää itkemään nähtyään pahaa unta, tiukan paikan tullen haluaa kömpiä viereen nukkumaan. Nukkumaanmenoon on ehkä (vihdoin!) tullut vähän jotain järkeä eikä nukuttamisessa mene enää tuntitolkulla aikaa. Keskenään lapset eivät nukahda vaan tarvitsevat jomman kumman vanhemmista samaan huoneeseen siksi aikaa.
  • Syömisten suhteen nirsous jatkuu, päiväkodissa kuulemma tulee välillä jopa itku kun ei tahtoisi maistaa jotain uutta ruokalajia (useimmiten erilaisia marja-asioita). On todella epäluuloinen kaikkea uutta kohtaan, mutta toisinaan maistaminen sujuu niin hyvin että tykästyy ruokaan kuitenkin. Nyt on keksinyt, ettei pidä sipulista (koska tätikään ei tykkää…) ja myös siemenet ovat edelleen ehdoton ei. Suosikkiruoka on varmaankin se maailman simppelein: makaronia, raejuustoa, ketsuppia ja kurkkua/paprikaa. Ah mikä gourmetateria! Tortillat ja hodarit maistuvat myös aina, pitsakin useimmiten.
  • Ei ole muuton jälkeen ollut kipeänä kuin ihan pari kertaa ja nekin varsin kevyitä settejä. Reilu 2,5-vuotiaana todettu infektioastma on helpottanut eikä astmalääkkeitä ole tarvittu uudessa kodissa asuessa muistaakseni kertaakaan. Pari pientä flunssaa on kuluneen vuoden aikana ollut, mutta pääasiassa muut perheenjäsenet ovat napanneet tauteja vuorotellen ja tytär selvinnyt niistä terveenä.
  • Hiukset ovat kasvaneet vuodessa aika pitkiksi ja otsatukka on muisto vain. Puhui syksyllä haluavansa polkkatukan, mutta samaan aikaan toivoo usein Frozen Elsa -lettejä päähänsä niin ollaan vähän vielä himmailtu leikkaamisen kanssa. Hiuslaatu on tosiaan liukas ja pyörteitä on silleen jännästi, ettei hiukset aina asetu kuten äiti epätoivoisesti yrittää. Äidin mielestä kuontalo muistuttaa peikkoa, jos ei ole kiinni, mutta tytär itse tuumaa vain että “tänään haluan näyttää peikolta”.
  • Vaatteissa on loputkin 98/104 laitettu pois ja nyt käytössä on vaatteita 110 kummankin puolen. Mini Rodinin yläosista on 104/110 käytössä ja esim. Papulta, Noshilta, Kaikolta ja Mainiolta on jo 110/116 otettu käyttöön. Garderobi on muuttunut hieman eri tyyliseksi, kun mukaan on tullut mm. Bobo Choses, Monkind Berlin sekä Tinycottons ja sävymaailma on vaihtunut murretummaksi – toki kirkkaanpinkillä twistillä. ;) Toisinaan vaatteista joutuu vähän taistelemaan, kun mikään ei kelpaa, mutta onneksi niihinkin kriiseihin löytyy lopulta ratkaisu. Tytön suosikkeja ovat “helmat” (mitä hulmuavampi hame sen parempi) ja röyhelöpaidat, minkä lisäksi rakastaa pukeutua johonkin samaan kuin veljellä tai äidillä.
  • Oli syntymäpäivänään 4-vuotisneuvolassa tasan 102 cm pitkä ja painoa oli vajaa 16 kg eli hintsusti keskikäyrän alapuolella mennään edelleen.
15.9.2018
23:19

Voispa myydä kaiken pois

Se on syyskuun puoliväli! Vaikka päivisin saattaa olla hyvinkin lämmintä, on ihanaa huomata että syksy on ihan oikeasti saapunut. Heinä-elokuun läkähdyttävien helteiden jälkeen on elämä ollut niin paljon helpompaa, kun voi taas keskittyä muuhunkin kuin pyyhkimään hikikarpaloita otsalta. NOSH-kuviot ovat kahmaisseet valtavasti aikaani normaalielämän ohella, joten blogi pyörinee ainakin hetken vielä hieman puoliteholla. Kovasti tänne kyllä kaipaan ja ideoita olisi läjäpäin, mutta yhden postauksen tekeminen vie aivan tuhottomasti aikaa eikä sitä just nyt ole yhtään ylimääräistä. :/ Tai ehkä se on kiinni priorisoinnista – ja mä olen edelleen mestari pomppimaan epäolennaisuuksiin kesken kaiken…

Tämän vuoden Habitare on parhaillaan käynnissä ja koska itse olen suuntaamassa Helsinkiin vasta viimeisenä messupäivänä eli huomenna sunnuntaina, päätin kurkata mitä kameraan tallentui viime vuonna; kyseinen reissu kun lopulta jäi loppusyksyn vauvakuplassa kokonaan käsittelemättä. Mullahan oli silloin raskausviikkoja 40+3, ihan hyvin siis vedetty messupäivä automatkoineen pari tuntia per suunta. :D Muistan kotimatkan loppupuolella miettineeni ihan tosissaan tulisiko yöllä lähtö synnärille, mutta pari päivää siinä kuitenkin sitten vielä meni.

Habitare 2017 ja leijuvat tuolit
Signals-näyttelyssä Puusepänliike Mööpelin talosänky

Voi mikä pikku pirpana esikoinen on ollut vuosi sitten! Käsittämätöntä miten paljon lapsen kehityksessä tapahtuu ihan vain vuodessa – nyt typy on jo varsin tomera reilu 3,5-vuotias, joka osaa vaikka mitä ja hänen kanssaan elo on muuttunut varsin erilaiseksi. Viime vuoden Habitaressa yksi kiintoisimmista osastoista oli Signals-trendinäyttely ja se on ehdottomasti yksi must see -osasto myös huomenna. 2017 puhuttiin mm. optimismista, läsnä olemisesta ja yrittämisestä; saa nähdä mitä kaikkea tämän vuoden näyttely pitää sisällään.

Teresa ElorantaSaila Ruohonen
Riku Toivonen: Pikku-Taneli ja Iso-Taneli
Teresa Eloranta ja Saila Ruohonen (XAMK) | Riku Toivonen: Pikku-Taneli ja Iso-Taneli (Protoshop)

Uudet ideat ja innovaatiot ovat myös aina mielenkiintoisia, mahtavaa miten joillain on taito kehittää uutta ja innostavaa. Itse tunnun jumittavan kaikessa sisustukseen liittyvässä, kun tyylillisesti taloomme ei istu oikein mikään enkä löydä sitä punaista lankaa, jota lähtisin seuraamaan. Sisustuksemme on tällä hetkellä läjä kivoja huonekaluja, joista osa ärsyttää suunnattomasti ja osalle en vain keksi käyttötarkoitusta. Huomaa kyllä hyvin miten vuosia kerrostalossa suht pienissä neliöissä asuneena on sisustusta todella hankala saada sovitettua omakotitaloon, ainakin kun puitteiden aikakausi on täysin eri.

Erin Turkoglu: Kivi
Erin Turkoglu: Kivi -astiat

Olen alkanut haaveilla, että myisimme kaiken pois ja sen jälkeen voisi miettiä puhtaalta pöydältä mikä oikeasti miellyttää ja mille on tarve. Jonkun olen joskus kuullut näin tekevänkin: luopuvan kaikesta ja sitten hiljalleen hankkivan tilalle just ne oikeat jutut. Mutta miten ihmeessä me lapsiperheessä pärjäisimme esimerkiksi ilman sohvaa? Vanhasta sohvastamme tuskin saisi myydessä paria satalappusta enempää ja pitkään haaveilemani Hakolan sohva maksaa reilu kymmenen kertaa enemmän. Sama koskee suunnilleen kaikkea muutakin, esim. tv-tasosta voisi myydessä ehkä saada jokusen kympin ja uuteen pitäisi laittaa kolminumeroinen summa. Aika paljon saisi siis olla säästöjä käytettävänä, jotta tällainen operaatio onnistuisi koko sisustuksen (tai vaikka edes 50 %) suhteen. Myyminen tuntuu muutenkin nykyään olevan ihan tuskaa, sulle kukaan ei halua maksaa mitään mutta itse kun olet käytettyä ostamassa niin täytyy maksaa ainakin tuplat…

Eeva Väyrynen: RAKO-yrttiseinä
Muoto2: Turn
Eeva Väyrynen: RAKO-yrttiseinä | Muoto2: Turn -hyllyt

Eniten varmasti rassaa se oman tyylin puute; miltä oikein haluaisin meillä näyttävän? Useimmiten ihastun yksityiskohtiin, vähän tuolta ja vähän sieltä, mutta kokonaiskuva jää hämärään. Vaikka superminimalistiset skandikodit näyttävät ihanan seesteisiltä, musta ei olisi ikinä sellaiseen. Tykkään sinänsä selkeydestä ja vähästä tavaramäärästä, mutta olen kuitenkin ennemmin boheemin suuntaan taipuva. Tämän vuoden puolella olen selaillut sisustusjuttuja varmaan enemmän kuin koskaan ennen ja keväällä se kunnon kolahdus tapahtui, kun bongasin jostain termin scandiboho. Oli jännittävää selata kuvia, joista 99 % sisälsi täsmälleen omaan makuuni olevia sisustusratkaisuja. Silloin tuntui ekan kerran, että hei ehkä mäkin vielä löydän sen meille passelin tien.

Elina Ulvio
Elina Ulvio: kääntyvät peilit ja valot

No, kuten todettu – työsarkaa riittää kyllä vielä. Mielessä kytee ideoita ja erityisesti Instagram on pullollaan inspiraatiota, mutta kotihoidontuki ei varsinaisesti ole paras elämänvaihe tehdä kovin suuria sisustusmuutoksia ja kalustehankintoja. :P Varsinkin kun haluaisi satsata kerralla kunnolliseen, tukea suomalaista muotoilua jne. Asiaa vaikeuttaa ailahtelevaisuuteni, minkä takia en osaa tai uskalla tehdä mitään päätöksiä, kun hetken päästä käännänkin taas kelkkani. Mutta ehkä kun pohjan saa kuntoon niin helpottaa? Paitsi että meillä se pohja on lasikuitutapetti meets 50 shades of brown, niin en oikein tiedä milloin ylipäänsä pääsee sitä pohjaa parantelemaan. Jokunen tunika poiki… eikun leggareineen pitäisi saada myytyä ensin. :D Vaan nyt unille, jotta jaksaa huomenna inspiroitua Habitaressa. Ihanaa syyskuuta ja palataan taas!

6.6.2018
13:21

3-vuotias tahtova papupata

Voi apua, mullahan jäi alkuvuoden häslingissä kokonaan kirjoittamatta tämä postaus! Aika menee niin hullua tahtia, että on vaikeaa käsittää esikoisen saapumisesta olevan todella jo kolme vuotta (ja ylikin) aikaa. Edellisen katsauksen jälkeen tyttären maailma on mullistunut eniten varmasti siinä, että hänen ainoan lapsen statuksensa tuli päätökseen pikkuveljen synnyttyä viime syksynä. Myös jos vertaa vuoden takaiseen, on tyyppi kasvanut henkisellä tasolla ihan valtavasti. Nyt kun aikaa hurahti vähän turhan paljon, käsittelen listauksessa aikaa vain tammikuuhun asti, jolloin tuo kolme vuotta tuli täyteen. Melkein heti perään saakin sitten jo aloitella seuraavaa…

3-vuotias tytär

Tytär 3 v.
  • Hei vaan hei, kolmeveen tahto- ja uhmakausi! Toisinaan asiat sujuvat mukavasti eikä tarvita sen kummempaa tappelua minkään suhteen, mutta vastapainoksi on kausia, jolloin pitää vääntää aivan kaikesta. Arkeen tuovat maustetta myös järkyttävät kilarikohtaukset, jolloin pimu vain rääkyy hulluna eikä meinaa ollenkaan pystyä rauhoittumaan. Tämä alkoi aika lailla pikkuveljen syntymän jälkeen, mikä tietysti on ihan ymmärrettävää – kenen maailma ei järkkyisi siitä, että yhtäkkiä joutuu jakamaan tärkeimmän ihmissuhteensa.
  • Syksyn jatkoi tutussa päiväkodissa aiempaa pienemmällä 27,5 h viikkotuntimäärällä. Tuntien jakautumista kokeilimme varmaan kaikilla mahdollisilla tavoilla, joista toimivimmaksi nousi keskipitkät n. 6,5 h päivät 3-4 kertaa viikossa. Ensin yritimme ehtiä paikalle aamupalaksi, mutta matka toiselta puolen keskustaa (koska emme halunneet vaihtaa päiväkotia väliaikaisesti) aamuruuhkassa vei aikaa sen verran paljon, että myöhäistimme suosiolla aamun aloitusta. Joulun alla sanoimme sitten hyvästit ihanalle Turun päiväkodille, kun vuodenvaihteen jälkeen oli edessä muutto toiselle paikkakunnalle.
  • Suosikkileikkejä ovat koti-, kauppa- ja ravintolaleikit. Sai hieman ennen pikkuveljen syntymää oman pienen vauvanuken ja 3-vuotislahjaksi tuli sukulaisilta takaisin myös äidin vanha nukke vaatekasan kera. Muuton jälkeen meille kiikutettiin omasta lapsuudestani jemmassa ollut nukensänky, mutta sen lisäksi nuket löytyvät nukkumasta milloin mistäkin.
  • Kirjat ovat tytölle tärkeitä ja iltarutiineissa parasta on luonnollisesti iltasatu, mieluiten isän lukemana. Nyt huomaa selvästi enemmän sitä että sama kirja pitää lukea useampana iltana peräkkäin, sitten taas se unohdetaan ja otetaan joku muu tilalle ns. teholukuun. Vaun aakkoskirjat ovat edelleen suosikkeja – myös siinä että ne pinotaan kaikki kaapista ulos pinoon ja harvemmin takaisin…
  • Vaunuhulluus senkun jatkuu. Kotona ei koskaan tiedä mikä tyyppi veljen vaunukopasta milloinkin löytyy, yleensä pehmoleluista joko pupu tai pitkäraajainen yksisarvinen. Kuomu tietysti myös niin auki kuin vaan saa ja jos yrität mennä sen alle kurkkaamaan, kuuluu salamana “shhh, xxx nukkuu” -komento. Vaikka odotti niin kovasti tuplarattaissa istumista vauvan vieressä, valitsee silti useimmiten penkillä varustetun seisomalaudan mieluummin. Varsin näppärää kaupungissa ja julkisilla liikkuminen onkin kapeampien rattaiden ja laudan kanssa kuin tuplina.
  • Lajittelee ja järjestelee mielellään kaikenlaista: sain esimerkiksi sairaalaan kuvaviestin tytön lattialle riviin järjestelemistä “sienistä”, jotka siis olivat hoitopöydän laatikosta löydetyt vauvan sukkamytty + mun kestoliivinsuoja -komboja. ;’D Tähän tarkkuuteen liittynee myös innostus palapelien tekemiseen, tyyppi meinaan osaa monimutkaisempiakin palapelejä niin hyvin että luo itselleen pientä lisähaastetta kokoamalla niitä ylösalaisin.
  • Katsoo piirrettyjä (mm. Kaapo, Kaupungin sankarit) säännöllisen epäsäännöllisesti, joskin uhmakohtauksia on sen verran paljon että ruutuaika on pidetty varsin minimissä. Televisiota meillä ei väliaikaiskodissa edes ollut, joten ohjelmia on katsottu vain silloin tällöin tabletilta.
  • Syksyllä jatkoimme harrastamista perhesirkuksen muodossa eikä lopulta synnytyksen ympärillä jäänyt kuin vissiin kerta vai pari väliin. Vauvan synnyttyä pyrin aina järjestämään jonkun vaunuttelemaan sirkuksen ajaksi, jotta pystyisin keskittymään täysillä tyttäreen, mutta loppusyksystä oli välillä pakko ottaa pikkuveli mukaan tunnille (toki usein hän vain nukkui).
  • Puhuu hereillä ollessaan lähes taukoamatta. Jos ei ole mitään ajankohtaista juteltavaa, muistelee mielellään menneitä asioita ja tapahtumia. Lisäksi aika ajoin on ah niin ihania miksi-kausia. Puhe on pääsääntöisesti ihan ymmärrettävää, vaikka äänteissä riittää vielä opeteltavaa. R-kirjainta ei osaa sanoa ja jotkut kirjaimet ovat tietyssä kohtaa sanaa hankalia lausua, mutta vauhdilla kehittyy koko ajan. Yksi hauskimmista oli viime syksynä “vauvalla tuli kahta aivusti” eli vauva aivasti kaksi kertaa, se piti ihan kirjata muistiin vauvakirjaankin.
  • Rakastaa musiikkia ja laulua. Soivat laulukirjat ovat parhautta, samoin se kun mamma laulaa iltaisin nukkumaanmenon alla (käymme usein lauantaisaunassa heillä). Lauleskelee itsekin paljon, joulun ympärillä esimerkiksi lurautettiin Tuiki, tuiki tähtönen monta kertaa päivässä.
  • Vauvan syntymän jälkeen on saanut väsyneet vanhemmat hermostumaan välillä turhankin helposti ja huutamiseen reagoi yleensä itkemällä sen toisen, ei-huutavan vanhemman perään – ja joskus mammankin. Onneksi mamma ja pappa ovat olleet paljon läsnä ja tytär on toisinaan päässyt heille yksikseen, jolloin saa isovanhempiensa täyden huomion. ♥
  • Juuri kun oli alkanut taas nukkua omassa huoneessa, tuli muutto pikkukaksioon ja koko perheelle yhteinen makuuhuone. Iltasatu luetaan yleensä vanhempien sängyssä ja monesti haluaa nukahtaa sinne, tosin itsekseen nukahtaminen on valitettavan harvinaista ja nukuttajan pitää pysyä vieressä uneen saakka. Yllättävän sikeä nukkuja tytöstä kuitenkin on tullut eikä herää edes itkuun, vaikka minimies karjuisi suoraa huutoa vieressä. Tarha-aamuina herättelyyn saa käyttää useamman hetken, melkein kuin jotain teini-ikäistä koittaisi saada ylös sängystä. :P
  • Päiväunet jäivät pois loppusyksystä, kun tuntui turhalta päivällä taistella tunnin verran likkaa unille – ja sitten vielä yöunille menokin helposti venyi reilusti yli kymmeneen. Päiväkodissa toki nukkuu kuten muutkin ja tiettyyn aikaan iltapäivästä jos ajetaan johonkin saattaa simahtaa autoon, mutta pääsääntöisesti kotioloissa ei päikkäreitä enää nuku. Välillä tosin väsy iskee ihan puskista…
  • On useimmiten aika nirso, joskin nirsous tuntuu olevan aika valikoivaa ja riippuu kuun asennosta tai jostain mikä milloinkin maistuu. Rakastaa makaronia, ruisleipää ja tortilloja; ei pidä siemenistä, tomaatista eikä mistään mikä näyttää jotenkin epäilyttävältä. Karkit ovat selvästi alkaneet kiinnostaa, mutta rusinat ym. kuivatut hedelmät kelpaavat vielä herkuksi.
  • Siinä missä alkukevät oli sairastelua, niin kyllä oli syksykin. Tytär sai flunssan heti vauvan syntymän jälkeisenä päivänä, tulimme siis laitokselta suoraan sairastupaan. Vauvan ollessa 5-viikkoinen esikoinen oli jo kolmatta kertaa räkätaudissa, minkä seurauksena lääkäri diagnosoi infektioastman ja lääkitykseksi tuli kuukauden verran kortisonin hengittelyä avaavan lääkkeen lisäksi. Sen jälkeen sairastelut helpottivat, onneksi!
  • Kävi alkusyksystä kampaajalla, mutta ei taaskaan oikein siitä digannut. Otsatukka lyhennettiin silloin reilusti, mutta syksyn myötä päätimme yhdessä kasvattaa sen pidemmäksi ja pois silmiltä. Noin muuten hiukset alkavat olla siinä mitassa, että saa tehtyä pienet letit! Hiuslaatu on kuitenkin todella liukas eikä kampaukset kovin kauaa pysy kuosissa.
  • Vaatteiden osalta syksy meni helposti vielä tuplakoossa 86/92 (esim. Papu ja Nosh), yksöiskoossa sen sijaan piti jo siirtyä 98:iin. Housumerkeissä suosiossa ovat edelleen Vimma ja Gugguu, joiden pökät ovat tarpeeksi kapeita ja pysyvät ylhäällä. Mini Rodinin yläosista 92/98 on passeli, mutta pian voinee ekat 104/110 ottaa käyttöön. Kengät ovat pääsääntöisesti kokoa 25-26.
  • Pituutta 3-vuotisneuvolassa mitattiin 94,9 cm ja painoa oli 14,1 kg. Edelliseen puolivuotiskauteen verrattuna painoa oli tullut enemmän, mutta varsin sopusuhtainen tyttö edelleen.
3.6.2018
23:38

Aikaiset alppiruusut

Se aika on taas käsillä – nimittäin alppiruusujen kukinta-aika! Tai no, parhaat hetket alkavat jo olla takanapäin, mutta alkavalla viikolla varmasti ehtii vielä nähdä edes osan kukkaloistosta.

Muheva pinkki
Rhodopuisto kukassa
Puhkeamassa

Yhdet ehdottomat kesäkukkasuosikkini, alppiruusut, aloittivat kukintansa tänä vuonna varsin aikaisin, johtuen epäilemättä toukokuun yllättäneestä hellejaksosta. Aikaisempina vuosina olen pari kertaa piipahtanut ihailemassa alppiruusuja syntymäpäiväni kunniaksi kesäkuun puolivälissä: vuosi sitten kukinta oli juuri parhaimmillaan eikä kolme vuotta takaperinkään huonolta näyttänyt, tosin silloin oli jopa ulkotakki tarpeen. Edelliskesänä kukkaloisto oli näköjään tällä tavalla myös vähän aikaisemmassa, mutta ei kuitenkaan ihan näin aikaisessa kuin tänä keväänä. Nyt visiittimme Raisioon oli nimittäin toukokuun viimeisinä päivinä ja näytti siltä, että parhain hetki oli jo mennyt ohi.

Vaaleampaa punaista
Upeat rhodot
Seuralaiset
Kuopus ja purulelu
Säntillinen valkoinen

Seurana ihastelukävelyllä oli omien lasten lisäksi siskoni reilu parikuisen poikansa kanssa. Nuoret herrat saivat köllötellä kärryissään, tytär taas sinkoili kolmevuotiaalle tyypilliseen tapaan sinne tänne. Huvittavaa miten pimusta on tullut hirmuinen räpätäti; tuolla rhodopuistossakin alkoi yhtäkkiä selittää jollekin polkupyörän kanssa liikkeellä olleelle naiselle minkälaisen pyörän hän juuri sai yms. Yhtenä päivänä avautui Lindexin kassajonossa meidän perässä olleelle naiselle miten “iskä meni töissä käymään, koska oli unohtanut (pankki)korttinsa sinne”. :’D Puheliaan pimun kanssa mikään ei pysy salaisuutena!

Kohti korkeuksia
Haaleaa vaaleanpunaista
Kuin puu

Vähänkö hauska tuo bongaamani puumainen rhodo, en yhtään muista nähneeni sellaista Raisiossa ennen. Työpaikan lähistöllä näin joskus korkeahkon useamman lajikkeen muodostaman puskan, mutta tuo on niin selkeästi puu. Kukkia ihaillessani pohdiskelin vähän myös minkälaista alppiruusua ehkä meille tahtoisin hankkia, toki pitää hieman pähkäillä myös sopivaa paikkaa pihamaalta. Kerroin aiemmin ostaneeni puutarhamessuilta rhodoihin kuuluvan bloombuxin, mutta se ei tosiaan sitten kukkinut lainkaan – ilmeisesti kun en ollut tajunnut suojata tarpeeksi hyvin paahtavalta kevätauringolta. Vihreä se kyllä enimmäkseen on edelleen, kukkaosat vain rupsahtivat ennen aikojaan.

Överipinkki
Pörisijä
Iso puska

Visiittimme jälkeen mulle tuli somessa vastaan Luonto Plussan video, jossa oli enemmänkin juttua Raision rhodoista. Jännä nähdä miltä alppiruusupuisto näyttää vaikka 10 vuoden päästä, kun myös uudisosan puskat ovat kasvaneet isommiksi! Ja tuo henkilöiden oikein kunnon Turun murre on hauskaa kuunneltavaa, ihan jo hyvä syy katsoa video. ;)

17.5.2018
19:15

Puutarhapohdintoja

Nyt kun vihdoin meillä on oma talo ja tietysti myös oma piha, merkkasin hyvissä ajoin kalenteriin huhtikuulle Piha & Puutarha -messujen ajankohdan. Messupäiväksi valikoitui perjantai ja seurana mulla oli jälkikasvuni sekä äiti, tuo henkilökohtainen vihertukihenkilöni. Aikamoista säätöä on kyllä olla liikenteessä kahden pienen lapsen kanssa, mutta mitään traumoja ei toivottavasti kellekään jäänyt. :D

Installaatio katossa

Oman pihamme suhteen tilanne on sellainen, että saamme aloittaa varsin from scratch – edelliset asukkaat eivät tainneet olla puutarhaihmisiä. Pihalla on jokunen syreenipuska, muutama pieni kataja sekä jotain villiviiniä kiipeilemässä takaterassin kaiteilla. Talon sivusta taakse kulkeva nurmialue on varsin epätasaista ja etupihan hiekkaosuus viimeistelemätön, mitään hyötypuutarhaa tai marjapensaita tms. ei ole. Ei sillä että tontti edes olisi mikään jättikokoinen, reilu 1000 neliötä ja siitäkin tietysti talo terasseineen + autotallikatos lohkaisevat ison osan. Suhteessa nurmikkoa ja hiekkaa on ehkä jotakuinkin 60-40.

Pallomaista vihreää
Ruukut seinällä
Kaunis kiveys
Istutuspuuhissa
Pionikauppa
Kukkafillari

En voi itsekään sanoa olevani kovin kummoinen hortonomi, joten opeteltavaa kyllä riittää. Haaveilen sellaisesta monipuolisesta ja suht helppohoitoisesta pihasta, jota katselisi ja ylläpitäisi mielellään. Näin ensialkuun olen ajatellut ihan yksinkertaista perussettiä: yrttejä terassille (tuollainen ruukkuseinä olisi hieno!) ja joitakin kukkia irtoruukkuihin, jotta sopivaa paikkaa voi hakea rauhassa. Myöhemmässä vaiheessa sitten kunnon kukkapenkki johonkin (ehkä terassin viereen), pari kirsikka- ja/tai omenapuuta sekä viinimarjapensaita jokunen. Pioneja on ehdottomasti jossain kohtaa saatava, viime vuodelta mulla onkin liljoja (jotka eivät muuten koskaan päätyneet kerrostalokolmiomme parvekkeelle kun tuli muutto) pari kappaletta ruukussa, selvisivät näköjään talven yli. Lisäksi suosikkeihini lukeutuu mm. juhannusruusu, verenpisara ja särkynytsydän. Niin ja hei tulppaanit, niitä pitää myös saada!

Puolisko taas haaveilee lähinnä hiekka-alueen siistimisestä kiveyksellä ja asfaltilla; harmi vain että ovat aikamoisen hintavia operaatioita kumpikin. Kiveys olisi aivan ihana, erityisesti tuollainen messuilla bongaamaani kaksivärinen eri kokoista kiveä oleva. Lottovoittoa odotellessa… Jotain pihan hiekkaosiollekin on tänä kesänä tehtävä, mutta epäilemättä mahdollisimman pienellä budjetilla koitetaan siitä selvitä.

Vaaleita sävyjä
Ihana kalustesetti pihalle
Kalustetestaaja

Miehen äiti myi alkukeväästä talonsa ja sen tyhjennyksen myötä meille päätyi jos jonkinlaista ulkovälineistöä ruoholeikkurista terassikalustoon. Ruskean ja vihreän sävyissä komeileva kalusto ei ehkä meidän tyyliin ole se kaikista omin väritys, mutta kiva päästä kuitenkin istuskelemaan terassille ja mikä parasta, nyt ei ole mikään kiire tehdä päätöstä millaiseksi terassin “sisustuksen” ehkä haluaisi muotoutuvan. Tulevalle kesälle tiedossa on ainakin sokkelin rappaus (se oli jostain syystä jätetty rakentamisen yhteydessä tekemättä) sekä terassilautojen öljyäminen, mä haikailen terassin ruskeiden sävyjen vaihtamista johonkin toiseen mutta saa nähdä onnistuuko se ja miten. Talon nykyisen värityksen vaihtaminen todennäköisesti harmaaksi on suunnitteilla lähivuosina, joten sekin täytyy muistaa ottaa huomioon.

Esikoinen on messukävijänä aika tehopakkaus: ei muuta kuin kengät veks ja kalusteita koeistumaan. Vähän kaikkeen piti tottakai kommentoida tyyliin haluaa tällaisen tai äiti ostetaanko tämä, mutta tällä kertaa ostokset rajoittuivat puutarhahanskoihin (esikoiselle myös omat) ym. pikkujuttuihin.

Hääkakut
Pari kakkua lisää
Kukkia juhla-asuissa
Upea asetelma

Palataanpa vielä hetkeksi messutunnelmiin. Kukkainspiraatiota pöytään ja kattauksiin tarjoili Kukkakauppiaiden messuosaston kukkakakut, joista sai äänestää suosikkiaan. Huikean herkullisia olivat kyllä kaikki! Viereisellä osastolla taas oli käytetty kukkia osana juhlapukeutumista, upeita kokonaisuuksia nekin. Olisi kiva joskus opetella vähän jotain monipuolisempaa käyttöä leikkokukille kuin pelkästään pöydälle maljakkoon laittaminen, ehkä sekin aika vielä koittaa usean muun mielenkiintoisen opiskelukohteen ohella. :)

Flörin inspiroiva osasto
Flörin rouheat ruukut
Japaninkääpiökirsikka
Täydellinen kombo
Maanläheisiä sävyjä
Suihkulähde Flörin osastolla

Helmikuun Rakenna & Sisusta -messuilla ihastelin turkulaisen Flörin tummanpuhuvaa osastoa ja on sanottava, että puutarhamessuilla heillä oli – ei varmasti mitenkään yllättäen – vieläkin hienompi setti. Osaston harmonisen kaunis värimaailma ja sopivan rempseä asettelu olivat just eikä melkein omaan makuuni; sieltähän olisi tehnyt mieli ostaa ihan kaikki! Ruukkujen suhteen en osannut tehdä päätöksiä, mutta messupäivän viimeisillä minuuteilla piti äkkiä kipaista hakemaan mukaan aiemmin pohdiskelemani bloombux. Rhodoihin kuuluva uutuuskasvi sopii myös ruukkuun, jollaisessa se meillä ulkona nyt majaileekin. Vähän mua epäilyttää alkaako se kukkia lainkaan, kun jotenkin nuput näyttävät niin kuivilta… Toukokuun hellekelit hippasen yllättivät, vaikka siis olen kyllä ahkerasti sitä kastellut. Alppiruusuja muuten myös havittelen puutarhaamme, ainakin jossain muodossa – bloombuxin lisäksi siis.

Baari auki urbaanissa puumajassa
Urbaanin puumajan virvokkeet
Lepopaikka

Kerrassaan mielettömän kokonaisuuden oli rakentanut myös Kukkakauppa Bronco oman myyntiosastonsa kylkeen, nimekseen tuo korkeuksiin kohoava kokonaisuus oli saanut Urbaani puumaja. Oli baaria ja virvokkeita, sitruspuita ja hortensiapalloja, lepopaikka vihreän syleilyssä ja riippumatto aurinkovarjoineen niin korkealla että sen juuri pystyi näkemään. Aivan uskomaton visuaalinen kokemus!

Sohvila-blogin parveke
Villa Puomi -blogin parveke

Puumajan kanssa samassa hallissa oli toinenkin kiinnostava ns. sisustuskohde: messujen bloggaajayhteistyönä toteutetut parvekesomistukset, joista kuvissa ovat Sohvilan ja Villa Puomin versiot. Meillä ei enää parvekejutut ole ajankohtaisia, mutta inspiraatiota voi toki hyödyntää myös vaikkapa terassilla. Nuo somistuksissa käytetyt Kekkilän mustat kalusteuutuudet pitää ehdottomasti tsekata tarkemmin läpi, jospa niistä vaikka löytyisi meillekin jotain sopivaa.

Ei muuta kuin ylös, ulos ja pihalle siis!

Avainsanat

& Other Stories 3h + k 15 minutes of fame 31 päivää 100 faktaa Aakkosjärjestyksessä Ahistaa Ajat menneet Alennuksella Apulanta Astiakaappi Asuntomessut Asuteemat Aurajoen rannoilla Baarissa Blogitapaamisia CBR Converse COS Designia Turusta Dislike DIY eBay Elixia Elokuvat Elämän pienet ilot Esikoinen Feel Unique Festarointi Flickr Fustra Geokätköily Gina Tricot Goodbyes H&M Helsinki Herqperc Homemade Home sweet home Housuista asiaa Huvipuistossa Häähumua Hääpäiväkuva Höh ja pöh iAsiat Ihastuksen huokaus Ihkutus Ihmetyttää Ikea Ikävä Insinöörin uudet lelut Inspiraatio Instagram Intissä tapahtuu Itsepaljastuksia Jotain uutta Joulu Juhannus Jumitus Jyväskylä Jänskätys Kahvilassa kerran Kantovälineet Keikalla Kesä Kevät Kiire Kipeänä Kirsikankukkaloisto Klubi Kollaasi Korut Kosmetiikkahaaste Kouvostoliitto Kuopus Kuvameemi Kynnet Kysymysmerkkejä Lahjottua Lainasanat Lappi Lapset Laserleikkaus Lastenvaatehulluus Lastenvaunuhullu Laukkuja Leireily Levylautasella Life's beautiful Lindex Listausta Lomalainen Lomilla Lumene Luonnonkosmetiikka Marimekko Markkinat Meikit Mekkokesä Merellä seilaten Messut Miehen vaatekaapilla Motoristikirkko Muistot Muotihäppeningit Muutoksia Muutto Myyjäiset Mádara Nettikaupat Nosh Object Collectors Item Odotus Oho hups Olivian tyylitesti Oma blogi Omakuva Once in a lifetime Onnea on Opiskelijatouhua Pariisin Kevät Pasikurssi Photo a day Pikkujoulut Pikkukaksio Polaroid Poptaide Puolivuotiskatsaus Päivän parhaat Pääsiäinen Rakkaus Rauma Reseptit Safkaa Salo Samuji Sauna Second hand Selected Sivistävää Sosiaaliset mediat Studio25 Sukulaiskekkerit Sunnuntaifiilis Suomi Design Supertreenit Syksy Synttärit Taaperon temput Talo maalla Talvi Talvisota Tampere Teeaddiktio Teemabileet Testissä The Body Shop Thumbs up! Tigi Toinen kierros Tuoksut Tuparit Turku Tyylivuosi Töllössä Unimaailma Uudet kuoret Uusi alku Uusikaupunki Uusi koti Uusivuosi Vagabond Vappu Varpujengi Vaunuarvostelut Vauva talossa Vauvavuosi Vertailussa Vierailla mailla Viherpeukalo Viikate Viinit Vink vink Vuonna 2016 Vuosikatsaus Väsy Wii-hii! Yksinäisyys Ystävät Ärsyttää! Ötökkäongelma
Scroll Up