Joulufiilistä etsimässä

Joulukuuta eletään jo, vaikkei täällä blogissa kovin eloisalta näytäkään. Viime viikkoina on väännetty remppaa oikein urakalla, tai no puoliskohan työmaalla pääasiassa häärii ja itse toimin avustavissa tehtävissä. Olen innostunut hyörimään keittiön puolella, jossa olen saanut jopa ihan maukkaita syötäviä aikaiseksi. Vähän kyllä pistää naurattamaan, kun aina jotain menee pieleen: milloin taikinaan lentää munankuoria, milloin mittaan jotain väärin, milloin onnistun sotkemaan puoli keittiötä esim. ruokakermaan… Noh, lopputulos kai se tärkein on ja hyvin ovat kokkaukset maistuneet sekä meille että vieraille.

Köökkisotkemisen lisäksi olen nukkunut. Paljon. Tiedä sitten onko se pimeyden, lyhyiden yöunien, liian vähäisen ulkoilun vaiko keskeneräisen remontin aiheuttamaa väsymystä, mutta meillä vedetään unta palloon ihan hullut määrät nykyään. Oltiin äijelin kanssa kumpikin nyt neljä päivää vapaalla ja joka yö vietettiin unten mailla vähintään kymmenen tuntia, oma ennätykseni oli neljätoista(!) tuntia. Siihen sitten vielä pienet päivänokoset kevyesti päälle, ei ongelmaa. Onneksi enää pari viikkoa talvipäivänseisaukseen ja päivä alkaa jälleen pidentyä!

Jouluaatto lähestyy kovaa vauhtia ja vähän kaikki tuntuu olevan alkutekijöissään, lahjat ja koristelut ja ylipäänsä suunnitelmat. En vieläkään tiedä missä ja miten vietämme aattoa tai ehtiikö remppa siihen pisteeseen, että tänne mahtuisi joulukuusi. En ole askarrellut ensimmäistäkään joulukorttia, lahjoja sentään saatiin nyt viikonloppuna hankittua muutama. Jotenkin tuntuu muka olevan niin paljon kaikenlaista. Todennäköisesti se ympäriinsä sinkoileva hullu aattoa edeltävänä viikonloppuna olen sitten minä…

Vaan onneksi on valkoinen maa ja pakkasta! Se runsaan viikon takainen lumimyrsky lähinnä nauratti, kun myräkkä meinasi viedä mennessään. Helppo mun oli hymyillä, kun ei tarvinnut sen kummemmin matkustaa mihinkään tai edes ajaa autoa. Sen jälkeen olen kyllä pari kertaa kököttänyt hyvän tovin pysäkillä parinkymmenen asteen pakkasessa, kun bussi on ollut myöhässä – kaivoin muuten aika nopsaan paksuimmat talvitakit esille.

Tämän postauksen kuvat otin työpaikan pikkujouluissa marraskuun viimeisenä iltana. Kekkerit pidettiin Turun Akatemiatalolla, ainakin tämä juhlasali oli aikamoisen upea paikka. Ruoka oli hyvää, jälkiruokajuustokakku suussa sulavaa eikä seurassakaan ollut valittamista. Illan yllätysesiintyjänä oli Ismo Leikola, jonka jutut piristivät iltaa juuri sopivassa kohtaa. Loistoveto työnantajalta, ei voi muuta sanoa. Kotiin tulin hyvissä ajoin ja painelin suoraan nukkumaan, kahden viikon työputken jälkeen uni vei mukanaan heti kun painoi päänsä tyynyyn.

Kun nyt nukkumisesta tuli puhe, niin eiköhän se olisi kohta taas aika lähteä treffaamaan nukkumattia. Neljän päivän miniloma alkaa olla finito ja uusi viikko voi alkaa. Pari viikkoa kun jaksaa painaa duunia niin saa vihdoin rauhoittua joulun viettoon. Ja itse asiassa tämän vuoden työpäivät ovatkin sitten siinä, kiitos arkipäiviin osuvien joulunpyhien joululomasta pääsee tänä vuonna nauttimaan yli viikon verran. Sitä odotellessa!

Antti Tuisku – Minun jouluni [2005]