Tänä viikonloppuna olen ensimmäistä kertaa sitten viime syksyn siviilissä ilman kultaa, tuntuu aika kummalliselta ja jotenkin tyhjältä. Vähän kuin lähtisi ulos ja unohtaisi laittaa kengät jalkaan, jotain olennaista puuttuu. Kullan pitkä loma tosiaan loppui keskiviikkona ja palattuaan armeijan arkeen pojalle osui saman tien kiinniolo – kuten lähes kaikille johtajille, sillä kyseessä on alokkaiden ensi viikon ampumaleiriin liittyvä johtajakurssi. Ensi viikollakin pääsevät lomille jostain syystä vasta lauantaina, onneksi sentään puoliltapäivin jo. Ai niin, silloinhan on ystävänpäivä!

Vaunukurssi vetelee viimeisiään, enää on jäljellä viikko – tutkintojen täyteinen sellainen. Maanantaiaamulla aloitetaan rakenteen kirjallisella kokeella, minkä jälkeen jatketaan rakenteen käytännön kokeeseen sekä ajajan ja johtajan näyttöhin. Ymmärtääkseni jokaista osaa saa yrittää kolmesti, jos ei niillä onnistu jää ajolupa haaveeksi. Pikkasen jo jännittää, miten selviän (ja selviänkö lainkaan) tulevista testeistä, mutta eihän siinä muu auta kuin yrittää parhaansa. Otin lomillekin mukaan kirjallisia materiaaleja, koitan joka päivä kerrata edes jotain.

Kulunut viikko oli pääasiassa viestipaseilla (tutummin VIPA) ajoa aamupäivisin ja iltapäivisin oli rakennekoulutusta XA-203:een liittyen, jota me siis pääasiassa olemme opiskelleet. Mun kohdalla rakennejuttujen (eri järjestelmien öljyjen tarkastaminen, harvemmin tarvittavien hallintalaitteiden käyttö jne.) läpikäyminen käytännössä oli todellakin tarpeen, sillä osa asioista oli jo ehtinyt vähän unohtua. Hups. Toivotaan nyt, että kokeet menevät ensi viikolla kunnialla läpi.

Viime viikolla toivoin viikon lomaa, täsmälleen sitä ei ole tiedossa vaan jotain parempaa: kymmenen päivän loma! Haettiin koko pasikurssi (mun lisäksi kahdeksan tyyppiä) lomaa kurssin päättymisen jälkeen ja läpi meni, joten ensi viikon perjantaina lähdetään koko lössi yli viikoksi nauttimaan elämästä kasarmin porttien ulkopuolella. Nannaa!