Jahas, se on sitten lokakuun ensimmäinen päivä. Osaisiko joku kertoa, mihin syyskuu oikein katosi? Eihän siitä nyt ole kuin hetki, kun vielä oli elokuun alku ja paahtavat helteet… Talven lähestyminen konkretisoituu mun elämässä aina eräänlaisilla jäähyväisillä: viimeisellä ajelulla keltaisella moottoriratsullani. Tänä vuonna se hetki oli sunnuntaina.

Cebari pellon laidassa

Tällä viikolla on toki ollut ihania aurinkoisia päiviä, mutta iltapäivän jälkeen lämpömittari ei enää ole noussut kovinkaan korkealle. Päivisin kun en ehdi pärräilemään lähteä, niin totesin sunnuntain olevan sopiva ajokauden lopetus Cebarin osalta. Onhan meillä kuitenkin iskän ja siskon pyörät ympärivuotisessa vakuutuksessa, jos mieli vielä myöhemmin syksylllä halajaa kaksipyöräisellä kurvailemaan.

Lähikuvaa
Seitti

Sunnuntaina tein iskän kanssa ajolenkin Uuteenkaupunkiin, ajeltiin vähän mutkateitä ja käytiin moikkaamassa iskän nostopuuhissa ollutta kaveria juurikaspellon laidassa. Vähän on ollut ikävä peltoa täynnä vihreitä lehtiä siisteissä riveissä ja nostoaikaan kirpeässä syysilmassa leijuvaa sokerijuurikkaan makeaa tuoksua… Tämä taitaa olla jo kolmas syksy, kun iskä ei enää ole juurikasta viljellyt.

Sokerijuurikas
Saaliin tyhjennys
Juurikaspelto

Sen aikaa mitä iskä vaihtoi kuulumisia mä pyörin kamera kädessä ympäriinsä. Muistikortille tallentui syksyisiä maisemia ja yksityiskohtia, joista pidin niin että piti tännekin lykätä useampi otos. Kalustona kuvatessa oli tämän vuoden parhaimpien hankintojen kärkisijaa pitävä D90 (jolla olen kuvannut huhtikuusta lähtien hiukan vajaat 10 000 ruutua!) kaverinaan vanha tuttu Nikonin 35mm f1.8 -linssi.

Kyseinen yhdistelmä + syksyn värit = me likes!

Vadelma
Varoitus

Muistin juuri että kortilla on enemmänkin syksykuvia, joita en ole vielä edes katsonut läpi saati sitten siirtänyt koneelle. Tiedänpähän mitä seuraavaksi teen.

Pariisin Kevät – Astronautti [2010]