Maanantai.
Milloin se alkoikaan muistuttaa lähestulkoon kirosanaa? Yksinäisenä sinkkuopiskelijana ehdoton inhokkipäiväni oli sunnuntai. Välttelin kotoa poistumista aina sunnuntaisin, koska silloin vastaan tuli ainoastaan pariskuntia. Ihastuneita, rakastuneita, onnellisia (tai ainakin sen näköisiä). Nykyään melkeinpä pidän sunnuntaista ja jossain määrin myös sunnuntaifiiliksestä. Mutta se maanantai, voi maanantai.
Aamulla puolisko meinasi nukkua pommiin (ehti kuitenkin töihin vain minuutin myöhässä). Vähän miehen lähdön jälkeen postiluukku kolahti Turun Sanomien joulukalenterin verran. Ei paljoa, mutta kuitenkin niin että hätkähdin puoliunestani. (Voitte varmasti kuvitella, miten mukavasti postiluukun kolahdus kaikuu puolityhjässä asunnossa kun ei ole väliovea.) Enkä saanut enää unta. Töissä väsytti, työjono ammotti tyhjyyttään, pää oli sitäkin tyhjempi. Yritin tehdä vähän jotain, sekin meni pieleen kun onnistuin poistamaan vääriä komponentteja. Kengänpohjaan oli takertunut purukumi. Lounaaksi hain subin, jonka täytevalinnassa menin metsään. Ehkä aurajuusto olisi pelastanut?
Kotiin tullessa väsytti, ahdisti ja itketti. Puolisko hakkasi jotain typerää tietokonepeliään ja pälisi kuulokkeet korvilla kaverinsa kanssa. Vedin oven kiinni ja otin torkut. Helpotti vähän. Pakastimesta löytyneet kaverit Ben ja Jerry helpottivat vähän enemmän. Aloin miettiä, onko muhun iskenyt syysmasennus tai vastaava. Rakastan jokaista vuodenaikaa ja niiden vaihteluita, mutta tänä syksynä loputon harmaus ja pimeys tuntuu normaalia vaikeammalta. Tai ehkä se on tämä keskeneräinen koti, joka stressaa ja ahdistaa.
Ei tämä oikeastaan tunnu edes kodilta, ei vielä. Mun kodissa tavarat on suunnilleen järjestyksessä eikä lattialla ole roskia. Kylpyhuoneen lavuaari ei näytä töhkäiseltä eikä tiskipöydällä ole likaisia astioita, ainakaan montaa. (toim huom. Mua ei häiritse em. asiat muiden kodeissa, mutta oman huushollini suhteen olen tarkka.) Viikonloppuna lähti eteisestä kaikki kaapit, alkuperäisen kaapiston poiston jälkeen tuli uusia ideoita ja suunnitelmat muuttuivat aika radikaalistikin. Nyt eteinen ja olohuone muodostavat jättimäisen tilan, jossa on kaikki mahdollisuudet.
Onhan täällä ollut totuttelemista. Astianpesukoneen sähköliitäntä on edelleen kadoksissa, keittiön kasaaja on ilmeisesti jättänyt sen jonnekin levyjen taakse. Jääkaappipakastin hurisee siihen malliin, että se a) hajoo kohta käsiin ja b) syö sähköä kaikkea muuta kuin energiaystävällisesti. Keittiö näyttää kivalta, mutta allastaso on ärsyttävän epäkäytännöllinen. Kylppärin loisteputki sirittää. Laminaatti on kaunista, mutta tuntuu todella kylmältä jalkojen alla.
Mutta! Täällä on ihanan viileää verrattuna edelliseen asuntoon. Täällä pystyy nukkumaan, hurraa! Ja sänky, ihana 160 cm leveä sänky uudella mahtavalla patjasetillä. Patjat muotoutuvat vartalon lämmön mukaan ja tukevat kroppaa juuri niistä kohdista kuin pitääkin. Herääminen pimeään aamuun ei edes ketuta, kun niska ei ole jumissa tai selkään satu. Taidankin tästä siirtyä suosiolla sängyn lempeään syleilyyn…
Huomenna parempi päivä ehkä?
(Pointsit sille kuka jaksoi tämän lukea kokonaan. Ei punaista lankaa, ei varsinaista asiaa, vain ajatuksia peräjälkeen ja lause kerrallaan. Joskus se menee näin.)
9 kommenttia kirjoitukseen Viikon aloitus – failed
14.11.2011 23:40
Kävin viikonloppuna tsekkaamassa Miikan kämpän ja sielläkin oli paikat pommin jäljiltä, keittiö saadaan seinään vissiin tiistaina. Mulla on vihdoin “ruokapöytä” !!
15.11.2011 09:42
huoh, jaksamisia… kyllä se siitä kodiksi muuttuu, ihan varmasti. mä olen ainakin joka muuton jälkeen ollut puolimasentunut, kun ihan samantien ei saa uutta asuntoa näyttämään kodilta, kun tavarat hakee paikkojaan, eikä varmasti varsinkaan, jos on remppakin kesken! mutta kyllä te siitä valmiin saatte, ja pääset nauttimaan roskattomista lattioista. laminaatin kylmyyteenkin tottuu, nimim. mulla oli samat ajatukset silloin kuin tänne muutettiin..
ja mulla tuntuu kanssa olevan äärettömiä vaikeuksia tänä vuonna jaksaa tätä syksyn kylmyyttä ja pimeyttä, en tiedä miks. ketuttaa vaan jatkuvasti..
15.11.2011 10:06
HEP! Jaksoin lukea loppuun! Se on tää syksy vaan. Mutta mietis kun saatte kämpän kuntoon… Se on kuitenkin ihan oma! Kyllä se vielä kodilta tuntuu :)
15.11.2011 10:40
Komppaan ylläolevia, kyllä se koti pian alkaa tuntua kodilta :)
Ja hei kohta tulee lunta! Ja joulu! Niin kivaa!
15.11.2011 12:06
K-serkku, mihin ihmeeseen sulle pöytä mahtuu?? :D
Rakas siskosein, kieri hetki siinä aaaaaaaarghenjaksa!! -fiiliksessä ja sitten vain tuumasta toimeen. Oot sen verran tomera että eiköhän jouluun mennessä teijän kämppä ala tuntua jo kodilta kun tavarat ja huonekalut löytävät paikkansa (:
15.11.2011 17:16
K-serkku, mä on NIIIIIIIN onnellinen ettei meiän tartte rempata keittiötä! Sitä ei ehkä pää enää kestäis. Ja valmistuminen vast kestäiski, epäilyttää meinaan jo nyt onks meillä uusia vaatekaappeja vielä joulunakaan. o_O
Sansu, mulla ei oikeestaan ole aiemmin ollu tällaista fiilistä – toisaalta aiemmin ei oo koskaan tarvinnu rempata yhtikäs mitään, vaan oon saanut käpistellä kamoja paikalleen sutjakkaasti. Nyt iso osa tavaroista vaan lojuu ympäri kämppää ja pakko myöntää: varastosta löyty pari pahvilaatikkoa joiden sisältöä en edes muista… Huokaus.
Tehäänkö ens viikolla treffit Logomoon? Jos ois ees yhen illan verran valoa syksyn pimeydessä. :)
Akkiki, niin mäkin yritän ajatella! Hetkittäin pystyn näkemään silmissäni valmiin kodin ja oon ihan innoissani, miten hieno siitä tulee. :) Taidankin mennä tästä repimään lisää tapettia irti seinästä… Jos vaikka tulis joskus valmistakin!
Soila, lumi ja pakkanen pelastais kyllä paljon! Joulu voi odottaa vielä hetken, sen verran et saadaan paikkoja kuntoon ja voin lätkästä jotkut kivat valot johonkin. :)
Feline, sanoin Apinalle heti alkuun et tavoitteena valmis koti jouluun mennessä. Eeeeeii mitenkään mahdollista! oli vastaus, höh. Taidan kohta mennä vetää nettipiuhan irti seinästä…
15.11.2011 18:00
Kylmä laminaatti -hyvä syy laittaa söpöt tossukat tai villasukat jalkaan :)
Toi patja kuulostaa jo liiankin hyvältä, meilläkin on hyvät patjat, mutta että tollaset. Harmi ettei sillon tajuttu tollasia kattella.
Toki te molemmat käytte töissä, mutta ymmärsin, ettei sitä remppaa ihan hirveesti ole, niin etteikö se jouluksi tulisi. Eikös se olis kiva avokinkin niitä pelejäkin pelata valmiissa kodissa..Ja eikös sitä vois sopia, että tunti tai pari illassa laitettais kotia ja sitten rentouduttais.. Meillä ainakin intissä oli sanonta: mitä nopeammin, sitä nopeammin. Eli jos nyt jaksaa puurtaa, niin se palkintokin tulee nopeemmin :) Noh, jaksamista nyt kuitenkin!
15.11.2011 18:49
Mulla ei ihme kyllä oo ollut mitään syysmasennusta tänä vuonna.. Suoraan sanottuna tässä muiden murheita seuraillessa ei ole kai oikein ehtinyt edes miettiä sellasta.. =P Olotila on jotenkin kummallisen neutraali, suorastaan vähän tyhjäkin välillä.. mutta ei kuitenkaan surkea. No, tästäkin pitää kai olla tyytyväinen.. ;o) Pitäis varmaan täs joku kerta vähän catch-uppia pitkäst aikaa..? ;D
16.11.2011 09:08
LauraL, joo tossukat on jo kaivettu esiin! Vaiks mä taisin käyttää niitä välillä edellisessä asunnossakin +25°C lämpötilasta ja parkettilattiasta huolimatta… Memory foam -patjat ovat tosiaan osoittautuneet loistaviksi, mun kropalla ei ees kestänyt montaakaan yötä tottua “kovaan” sänkyyn. Ja 25 vuoden takuu on ihan bueno juttu, jos ne nyt sattuvat menemään jotenkin ylinopeasti linttaan. Ei ne varmaan mitään ole verrattuna viis kertaa kalliimpaan Tempuriin, mutta pääasia et homma toimii. :) Vielä kun sais uuden tyynyn vanhan littanan tilalle niin yöt muuttuis vielä mukavammaks.
Sitä mäkin olen koittanut puoliskolle sanoa, että hyvinhän me jouluksi ehditään saada kaikki kuntoon mut mies pysyy epäileväisenä. Eikä nyt sinänsä mikään ihme, kun herra tekee remppajuttuja pari tuntia kerran viikossa ja muun ajan viettää pelimaailmassa… Muistutankin seuraavaks sitä tuosta mitä nopeemmin, sitä nopeemmin – tuttu lausahdus omaltakin palvelusajalta! :D Eilen kiukuspäissäni sain yhden seinän riisuttua tapeteista eikä edes mennyt loppujen lopuks kauaa. Onneks ei ole montaa tapetoitua seinää, jospa viikonloppuna pääsis jo vähän maalailemaan?
Desthea, on mullakin sentään välillä hyviä päivä (tai edes hetkiä) – esim. nyt kun ei ole mitään überväsyä ja työpöydän äärestä näkee ulkona auringon kajastavan. :) Mut ihmeen paljon huonoja päiviä ja älytöntä väsymystä on tänä syksynä ollut, ehkä se tästä helpottaa kun talvi oikeesti tulee. Lunta ♥
Todellaki pitäs catch upata taas, jos tuun vaikka tsekkaamaan sun uuden kodin kun en tuparikesteille päässyt? Mä kutsun teekupposelle heti sit kun asumus ei enää näytä räjähdyksen kohteeksi joutuneelta. ;)