Kevään lempiasia kehiin än, yy, tee – nyt! Kukoistava kirsikkapuu, kuinkas muutenkaan. Lisäksi pari muutakin räpsyä porukoiden nurkista, kun siellä noita turnipseja riittää. Omenapuiden osalta kukkasato näyttää tänä vuonna hieman heikolta, täytynee käydä ihastelemassa omenankukkia jossain muualla. Niiden kukkaloisto taitaakin olla juuri parhaimmillaan.

Kirsikkapuu kukassa
Taivasta kohti
Terassilla kukkii
Valkoista
Lemmikit

Olen jo hyvän aikaa kaivannut kaupungista maaseudun rauhaan, tänään ehkä enemmän kuin koskaan ennen. Viime yö oli aivan kamala, mukelo heräili tunnin-parin välein eikä meinannut millään rauhoittua. Aamulla tyyppi ei sitten suostunut seitsemän jälkeen enää nukahtamaan lainkaan selkeästä väsymyksestään huolimatta, eikä mikään muukaan kelvannut vaan känisi ja itki vuorotellen useamman tunnin. Puolen päivän aikaan lähdin täysin zombina vaunulenkille, minkä jälkeen bebe veti tunnin verran sikeitä eteisessä ja itsekin sain torkahdettua sohvalle. Samaan aikaan tietysti joku teki muuttoa kolistellen ja äänekkäästi kälättäen rappukäytävässä, postinkantajakin tuntui survovan päivän postin luukusta järkyttävällä ryminällä…

Onneksi mies otti aamuvuoron jälkeen jälkikasvun hoteisiinsa ja mä sain ottaa parin tunnin tirsat. Päivä meni siis varsin perseelleen ja kaipuu oman talon rauhaan oli suuri: kuinka paljon helpompaa olisi tänään(kin) ollut, kun olisi vain voinut tyrkätä vauvan pihalle nukkumaan! Kotikotona kaveri vetelee jopa 3-4 tunnin unia ulkona, kun taas kotona sisällä ehkä pari tuntia maksimissaan. Vaan eipä tässä olla tähään hätään kykeneväisiä asunnonvaihtopuuhiin, joten ei auta kuin jatkaa haaveilua. Huokaus.