Ajastaika

Terveisiä vaan täältä, hyvin minä täällä jakselen kuten tähänkin asti. Aika täällä menee mukavasti, väliin on kuin elokuvissa. Ryssä myös näyttelee itseään päivisin, ei sitä täällä paljoakaan hämmästellä vaan annetaan niin että soi. Vaikkei niistä tässä sovi paljon kirjotella. Mutta sen voin sanoa ettei täällä kukaan ryssää pelkää.

No niin saan kiittää taas paketista jonka Airikkala toi. Sain äskettäin myös Viljolta kirjeen, hän voi hyvin siellä. Nyt olemme taas teltoissa mikä taas vaihteeksi on mukavaakin sillä teltassa on terveellistä asua kun on pihkan tuoksuisia hakoja alla eikä vilua tarvitse kärsiä, väliin on liiankin lämmintä. Ilma täällä on talvinen, pieni pakkanen vaan vallitsee ja lunta on keliksi asti.

Niin en minä nyt osaa kirjottaa tähän paljon muutakaan. Toivon että Matti ja Antti tervehtyvät ja muistakaa että pysytte rauhallisina, täällä ei ole mitään hätää.

Voikaa hyvin.

Kuulumisia talvisodan rintamalta, osa kaksi. Ajattelin laittaa näitä kätköistä löytyneitä joulukuun tekstejä tällä tavalla tasan 71 vuotta myöhemmin, selvästi vähemmän niitä oli kuin ennen marraskuun viimeistä kirjoitettuja kirjeitä. Ehkä jossain vaiheessa naputtelen niitä vanhempiakin tekstejä tänne vielä.

Sodan alettua tiedonkulku ei ilmeisesti ollut kovinkaan kummoista ja tuosta tekstistä ainakin voi päätellä, ettei pikkuveljen kaatumisesta ollut mitään tietoa – eikä välttämättä ollut kotiväelläkään vielä tuossa vaiheessa. Tämän (ja myös tulevien kirjeiden) kirjoittajana on siis vanhempi veli Väinö, 25-vuotias kersantti.

Olin ihan unohtanut, että mun piti tyrkätä tänne pari talvikuvaa! Löysin sentään nämä Flickrin photostreamistani nyt enkä kuukauden päästä… Sen siitä saa, kun lataa sinne kuvia eikä heti käy tallentamassa blogiin entryluonnosta kuvien kera.

Räpsäisin nämä edellisviikolla kotikotona käydessä, oli muistaakseni niitä ensimmäisiä kunnon lumipäiviä. Tai ainakin sillä viikolla lunta satoi, useampanakin päivänä. Mä olen sinänsä tykästynyt näihin pakkaskeleihin, jotenkin ihanaa kun talvi tuli kunnolla – ei niin että lumisade ja loskakeli vuorottelevat parin päivän välein. No okei olihan ne lähemmäs parinkymmenen pakkaset vähän turhan paljon marraskuulle, mutta sellaista -10°C voisi kyllä olla tästä eteenpäin.

Ja voi kunpa tänäkin vuonna olisi valkea joulu! Enkä nyt pahaksi pistäisi selkeää pakkasjaksoa myöskään tänä talvena, kunhan ei kovin paljon alle kahdenkympin mennä. Mikäs siinä tammikuussa ollessa, jos on lunta tulvillaan raikas ja kaunis talvisää. :)

Joulu lähestyy vauhdilla, joulukuun puolella ollaan jo – ja perinteinen 50 päivän karkkilakkokin on siis yli puolenvälin! Palataanpa tämän postauksen verran kuitenkin vielä marraskuuhun ja viime viikonloppuun lähinnä.

(1.) Perjantaina oltiin Felinen kanssa erään kaverin synttäreillä. Tutustuin mm. koiraan nimeltä Koira ja maistoin elämäni ensimmäisen amaretto-shotin, kermavaahdolla. Oli kiva nähdä tyyppejä, joiden näkemisestä oli aivan liian kauan. Mihin ne päivät/viikot/kuukaudet aina oikein katoavat??!

(2.) Lauantaina iltapäivällä kun heräiltiin niin lähdettiin Felinen kanssa Turun taidemuseolle, jossa oli viikonlopun ajan Aura Street Marketin Nykyaikaiset joulumarkkinat. Himoitsin vaikka mitä juttuja, mutta mitään en kuitenkaan ostanut. Klo Designin Hyrrää aion kyllä jossain vaiheessa hakea kotiin ja surauttaa (äidin avustuksella) täydelliset verhot, sitä saa nykyään myös todella kauniin viininpunaisen sävyisenä.

Joulun koristuksia by Muusa.

Taidemuseonmäen kuusessa oli komeita joulukoristeita!

(2b.) Käytiin samalla reissulla myös torin laidalla olevassa Coffee Housessa ja syötiin järjettömän hyvät leivät. Siellä oli sellainen “leipäbaari”, että valittiin leipä (vaihtoehtoina mm. täysjyväsämpylä, parmesanpatonki ja ruispanini), täytteet ja kasvikset oman maun mukaan. Salaatit taisi saada samaan tapaan kasattua mieleisekseen. Leipien hinnat liikkuivat suunnilleen kuudessa eurossa, salaatit oli muistaakseni pari euroa enemmän. Nuo leivät ainakin olivat hintansa väärti, hurjan kokoisia ja ennen kaikkea todella herkullisia! Maistoin myös ekaa kertaa chai lattea myyjän suosituksesta – ja ihan varmasti juon uudestaankin.

(3.) Lauantai-illasta sunnuntaihin vierähti rattoisasti kotikotona maalla. Äippä oli pikkujouluilemassa työporukan kanssa, joten vietin lauantai-iltaa rattoisasti kultsin ja iskän kanssa saunoen, Madeiran tuliaisviiniä maistellen ja otettiinpa erä Suomi Tietopeliäkin (lienee turha sanoa, että isukki rökitti meidät aika 6-0). Sunnuntaina taas oli ihanan aurinkoinen talvipäivä – ja taivaan upeasti värittänyt auringonlasku.

(3b.) Sunnuntaina ennen lähtöä takaisin kaupunkiin pyörähdin Felinen mukanani paikallisissa joulukauden avajaisissa. Oltiin paikalla sen verran jämptisti, että glögit jäi saamatta, mutta onneksi ilotulitus oli hieno. Oli muuten hullun kylmä! Pankin katolla oleva mittari näytti -18°C, kun talsittiin takaisin autolle. Hurjia lukemia marraskuulle.

(4.) Veikon Koneen kanta-asiakaspäiviltä kävin hakemassa paitsi erittäin tarpeellisen ulkoisen kovalevyn, myös uuden pikkukameran. Kauniin metallioranssinen Canon Ixus 130 toimii tästä eteenpäin jokapaikanhöylänä, inttiaikana ostamani Pentax on jo lähtenyt eteenpäin.

Alkuviikosta meille tuli muutakin uutta tekniikkaa, kun saatiin etukäteisjoululahjaksi (ts. piti ostaa marraskuun puolella jotta sai S-bonukset tuplana) kiiltävänmusta Nintendo Wii. Paketissa oli mukana myös tasapainolauta, mustana sekin. Sports Resort -peli jäi vielä uupumaan, mutta se hankittaneen myöhempänä ajankohtana. Toisen mustan kapulan ja nunchukin laitoin jo tilaukseen netistä, kiskovat meinaan aikamoisia hintoja kaupoissa noista.

Hyvin toimii homma ikivanhan 28-tuumaisen kuvaputkitelkkarin kanssa, vaikka olisihan se tietysti aivan erilainen kokemus pelailla lättänästä 40-tuumaisesta töllöstä katsellen. ;)

System of a Down – Hypnotize [2005]

Viikonloppuna kotikotona tyhjensimme edesmenneille isovanhemmilleni kuuluneen mökin vintin pienimuotoisen remontin tieltä. Pääasiassa vintillä oli ollut kaikenlaista roinaa, joiden säilyttämisen tarkoitusta ei tiedä kukaan, mutta eräästä muovipussista löytyi oikea aarre. Pieni pinkka nyt jo hieman kellastuneita kirjeitä, päivätty vuosina 1938-39. Kaikissa leima “kenttäpostia“.

Isäni puolen vanhemmat olivat sitä ikäluokkaa, että olivat kumpikin sotaveteraaneja. Mamma (synt. 1919) palveli rintamalla lottana, muutaman vuoden nuorempi pappa joutui palvelukseen vasta Lapin sodan aikaan. Lapsena olemme tietystikin kuulleet yhden jos toisenkin tarinan sota-ajasta, monet useampaan kertaan. Mamman lottamerkkikin on edelleen tallella.

Löytyneitä kirjeitä ja kortteja kukaan meistä, ei edes iskä, ollut nähnyt aiemmin. Tuntui käsittämättömältä pitää käsissään paperia, johon itselleni tuntemattomaksi jäänyt sukulainen on raapustanut kuulumisiaan rintamalta – enimmäkseen kirjeet olivat parilta kuukaudelta ennen sodan syttymistä mutta muutama myös sodan jo alettua. Ne käsittelivät kuulumisia yleisesti, esimerkiksi mitä ja miten paljon sotilaat olivat saaneet syödäkseen ja millaisissa oloissa sillä hetkellä majoittuivat. Posti kulki ilmeisesti kumpaankin suuntaan, sillä useassa tekstissä oli kiittelyä kotipuolesta saadusta paketista.

28. marraskuuta vuonna 1939 pikkuveljelleen (eli pappalleni) osoitetussa postikortissa, samana syksynä vasta aliupseerikurssin suorittanut 23-vuotias Viljo kirjoitti näin:

Terveiset täältä jostain. Suuret kiitokset siitä paketista jonka sain tänä aamuna. Minä voin täällä hyvin, toivon myös hyvää vointia teille sinne.

Kaksi päivää myöhemmin, päivälleen 71 vuotta sitten, syttyi talvisota. Se on myös päivä, joka on kaiverrettu Viljon muistolaattaan sankarihaudalla. Nuori alikersantti antoi henkensä isänmaan puolesta jo heti alkuvaiheessa. Toinenkin tarina olisi, vanhemmasta veljestä, mutta siitä lisää toiste. Kiinnostaako ketään muuten edes tällaiset jutut? Muuta kuin itseäni, siis.

Agnes Pihlava – Redemption [2009]

Voisin tässä löpistä yhtä jos toista, mutta tänään aivot lyö tyhjää eikä muutenkaan ole kaikista skarpein olo, joten jätetään tällä kertaa väliin. Lyhyesti sanottuna: tein uuden ulkoasun blogille. Väritön linja jatkuu, värit tulevat sitten valokuvien muodossa kun niitä kuitenkin ryin säännöllisesti sepustusten sekaan.

Siinä vielä muisto edellisestä leiskasta. Sinänsä näillä ei ole paljonkaan eroa, mutta tämä uusi tuntuu kuitenkin raikkaammalta – ehkä kun olin edellistä jo muutaman kuukauden katsellut. Olenko mä muuten ainoa, joka vaihtelee bloginsa ulkoasua useamman kerran vuodessa? Ainakin ne mitä itse luen niin suurin osa on näyttänyt pitkään samalta, banneri ehkä vaihtunut mutta that’s it. Toisaalta, eipä kai nämä mun leiskamuutokset muita sen kummemmin hetkauta, pääasia että itse jaksan blogiani katsella ja päivitellä.

Nyt korut kaulaan ja kohti kaverin synttärihippaloita, pääkallomekko päällä kuinkas muutenkaan.