16.11.2010
16:41

Jos meillä olisi oikeat airot, voisimme soutaa

V

No niin, nyt vihdoin selostus Viikatteen keikasta pyhäinpäivänä Tavastialla. Matkassa oli mun lisäksi sisko sekä kaksi salolaista häiskää – jutut olivat aika levottomalla tasolla siis jo heti alkumetreiltä asti. :) Koska oli pyhäpäivä ja kaikki kaupat ym. kiinni, lähdettiin ajelemaan kohti Helsinkiä vasta joskus seitsemän pintaan.

Ekakerta Tavastialla

Keikka oli sekä mun että Felinen ensimmäinen visiitti Tavastialla, vähän ennen keikkaa jänskätti minkälainen tämä legendaarinen paikka oikein onkaan. Oltiin paikalla lämppärin jo lopetellessa settiään, eipä sillä tosin niin väliä kun ei tämä Kaihoro ollut mitenkään entuudestaan tuttu orkesteri. Tutkailtiin siinä hetki bändituotepöytää, kunnes siirryttiin salin puolelle odottamaan Viikatteen herroja lavalle.

Odottelu

Yllättävän hyvät paikat saatiin, vaikka oltiin sinänsä myöhään liikkeellä. Lavan edessä oli vielä hyvin tilaa ja parkkeerattiinkin sitten itsemme vähän lavan oikeaan reunaan mutta suht keskelle kuitenkin, edessä ei ollut kuin yhden rivin verran ihmisiä. Montaa minuuttia ei tarvinnut odottaa luvatun alkamisajan yli, kun Haaskalinnut saalistaa pärähti tuttuun tapaan ilmoille. Ja niillä oli kravatit! Ei täysin vuosien ’05 ja ’06 tapaan mutta oli kuitenkin.

Kättely
Ervo
Vaan eipä enkeleitä käy kanssamme kulkemaan huojuvaa siltaa

Jos kesän keikoilla kuultiin hyvin samanlaisia settejä, niin tämä pyhäinpäivän setti oli piristävän erilainen. Uusimmalta levyltä soitettiin vähemmän kappaleita ja tilalla oli vanhoja suosikkeja kuten Tie, Ei enkeleitä sekä Leimu. Myös uusimman levyn Aaveissa vainko olet mun kuultiin pitkästä aikaa, edellinen kerta taisi olla ennen kuin Kuu Kaakon yllä -levy oli edes julkaistu.

Kaarle

Keikka tuntui kestävän pienen ikuisuuden, mikä ei tietenkään ollut yhtään huonompi homma. Pari sellaista biisiä tuli, jotka olivat mulle vähemmän tuttuja – esimerkiksi Tanssi, mä kun en vieläkään ole saanut aikaiseksi hankkia Kesävainaja-ep:tä… Siinä olisi mulle hyvä joululahja, vink vink vaan tutut lukijat jotka ehkä haluatte muistaa mua jouluna jotenkin. ;)

Heti perään toivon ettet mene, ettet menisi vaan jäät
Ei tule taakkaa jota pystyisi en kantamaan

G11:n asetuksilla oli pakko vähän leikkiä, tulipahan testattua silläkin sekä mustavalkoiset että seepiat otokset. Loistava keikkakamera tuo kyllä on, varmaan olen aiemminkin hehkuttanut. Kääntyvä näyttö ja siedettävä jälki toimii pimeillä klubeilla paremmin kuin hyvin.

Keikka päättyi tuttuihin uusimman levyn säveliin: ensin Viina, terva ja hauta ja siihen perään täydellinen lopetuskappale, levyn nimikkoraita Kuu Kaakon yllä. Kaiken kaikkiaan mahtava keikka, joskin äänenlaadusta on annettava miinus. Musiikki kyllä kuului hyvin, mutta laulusta ei välillä saanut mitään selvää, kun se ikään kuin hukkui musiikin sekaan. Yleensähän tällaista ongelmaa on tyyliin festareilla, joten siinä mielessä Tavastian heikkous (ainakin tällä kertaa) oli yllätys. Jotenkin olisin ajatellut, että sellaisessa paikassa äänentoisto pelaa moitteettomasti.

Tervasta ajatukset, tervaiset itse oivaltaa

Keikan jälkeen valuttiin muun yleisön mukana baarin puolelle, palattiin tosin vielä lavan reunalle ottamaan kuva mun illan asusta. Oli muuten tuolloin ensimmäinen kunnon käyttökerta uusille maihareille, hyvin toimivat niin kävelessä kuin keikalla seisoskellessakin. Kuvan ottamisen jälkeen kävin ostamassa Marraskuun lauluja II -albumin muistoja herättävän c-kasetin muodossa, sen jälkeen lähdettiin autolle ja ajamaan takaisin Saloon.

Loppuun vielä bonuskuva illalta:

Tuohon suuntaan, mars!
Around the corner, James.

Pojat löysivät auton läheisyydestä tyhjät ostoskärryt, joilla oli tietysti pakko kärräillä pitkin öistä katua. Me istuttiin siskon kanssa autossa ja pohdittiin mitä tehdä miehenkokoisille lapsille… Onneksi malttoivat jättää kärryt lopulta rauhaan, eivät sentään alkaneet mahduttaa niitä auton takaluukkuun. :D

P.S. Kannattaa muuten tsekata tämä kuvasetti tuolta samaiselta keikalta. Järjettömän hienoja otoksia, värit ja sävyt ja kaikki. Me likes.

(Kuvat © minä tai joku seurueestamme, ostoskärrykuvateksti by Feline.)

Viikate – Kaajärven rannat [2002]

15.11.2010
23:50

Joku varastaa mun aikaa

Mihin ihmeeseen viime päivät ovat kadonneet??! Tuntuu, etten ole ehtinyt tehdä oikein mitään muuta kuin töitä. Viime yön olin varastolla, nyt tähän yöhön ei onneksi tarvinnut mennä – huomenna saatan ehkä jopa saada jotain aikaiseksi. Aamupäivä tosin menee nettisivujuttujen parissa, mutta iltapäivä ja ilta ovat pitkästä aikaa vapaat niin ettei ole mitään suunniteltua ohjelmaa. Kaupungilla tekisi mieli käydä pyörähtämässä, jospa senkin ehtisi huomenissa.

Viikate

Tavastia-reissustakin on jo reippaasti yli viikko aikaa, nyt vasta sain käsiteltyä kuvat. Tuossa hieman esimakua, koitan jossain välissä ehtiä naputtelemaan vähän tarkempaa sepustusta. Niin, ja tietysti laittaa kuvamateriaaliakin vähän enemmän. Nyt nukkumaan, öitä!

10.11.2010
20:27

Keltaiset lehdet ympyrän kun sulkee

Eilen satoi ensilumi Turussa. Iltapäivällä pyrytti oikein kunnolla, parvekkeelta ei meinannut edes lähitaloja nähdä. Yövuoroon lähtiessäni lämpötila tuntui selvästi jo olevan plussan puolella, ja yöllä sade oli muuttanut kaiken märäksi loskaksi. Tänään päivällä oli nähtävissä vielä löllähtäneitä lumi-/loskaläjiä siellä täällä.

Lumi tuli, lumi meni

Suunnilleen samoihin aikoihin tuli viime vuonnakin talven ensimmäinen kevyt lumipeite. Ja jos viime talven tyyliin mennään, kuukauden kuluttua maisemat ovat jo kauttaaltaan pehmeän valkoiset. Valkea maa helpottaisi edes vähän tätä pimeyttä, joka näin marraskuussa tuntuu loputtomalta. Onneksi kohta ollaan jo puolivälissä kuuta, sitten joulukuu hujahtaakin ohi kaikkine tohinoineen ja yhtäkkiä onkin jo tammikuu ja päivä alkaa taas pidentyä.

Enää 45 päivää jouluun.

Viikate – Öljyvärejä

9.11.2010
17:25

@ Rockin’ Hood 5.11.2010

Tänään hajottaa duunikuviot enemmän kuin pitkään aikaan, kyllä välillä tekisi niiiiin mieli heittää macci alas parvekkeelta ja katsoa onnellisena sen murskautumista. Tosin sitten loppuisi myös vapaa-ajan datailut, joten yritän tsempata ja olla viskaamatta konetta mäkeen. Onneksi ensi yöksi pääsee varastohommiin, se on kuin lepoa aivoille – ei tarvitse ajatella sen enempää kuin että keräilee oikeita koodeja hyllystä. Ei puuduttaa takapuolta koneen ääressä, ei tapella epäloogisen ja vanhanaikaisen järjestelmän kanssa… Paitsi jos joutuu läimimään tarroja, toivottavasti vältyn siltä nakilta tänään.

Niin, oli mulla jotain oikeata asiaakin. Perjantai-illan keikkoihin siis.

Beyond The Dream
Beyond The Dream

Hoodiin saapuessamme (vai olikohan vähän myöhemmin) alakerran lavalla soitti ensimmäinen bändi, jyväskyläläinen Beyond The Dream. Aikamoista örinää tycker jag, joskin aivan keikan lopussa soitettu Bad Romancen örinäversio oli aika loistava!

V for Vendetta
Roudarina ruutupaitainen V for Vendetta.

Seuraavana vuorossa oli levyjulkkareitaan viettävä Deathrical. Tekniikan kanssa oli pikkasen ongelmia alkuun, mutta lopulta pojat pääsivät aloittamaan settinsä – mitä nyt intro otettiin kahdesti kun ensin ei tekniikka pelannut. Kello tosin oli siinä kohtaa jo sen verran paljon, että mä lähinnä haukottelin viiden minuutin välein… Ei vanhana aina enää jaksa.

Deathrical
Deathrical
Deathrical

Bändin olin tosiaan nähnyt (ja ylipäätään kuullut) ekaa kertaa viime talvena, joten tiesin mitä odottaa. Tykkään enemmän musiikista, jossa biisien sanoista saa kunnolla selvää, mutta kyllähän örinääkin yhden keikan verran kuuntelee. Toki Deathricalilla on erilaisia kappaleita, parista voisin jopa sanoa pitäneeni kun ne eivät olleet ihan niin “öriseviä”.

Deathrical

Kamera oli melkein koko keikan ajan siskon käsissä, minkä todellakin huomasi keikkaotosten määrästä. Jossain vaiheessa kävin nappaamassa sen jo pois, kun näytti ettei sisko malttanut lainkaan nauttia keikasta vaan oli linssi silmien edessä koko ajan. ;) Tiedän itse hyvin tunteen, ettei ole keikasta tavallaan nähnyt mitään, kun on vain kuvannut ja kuvannut vaikkei edes ole mikään ns. virallinen valokuvaaja.

Deathrical

Näistäkin kuvista suurin osa taitaa olla juuri siskon ottamia, BTD-kuvat tosin otin muistaakseni itse. Paljon sai ruutuja heittää roskakoriin, mutta oli siellä aika mahtaviakin otoksia mukana. Tykkään varsinkin noista pienen terävyysalueen kuvista, jotenkin se taustan sumentuminen miellyttää mun silmää. Ei toimi kaikkialla, mutta joissakin tilanteissa erinomaisesti.

(Kuvat © Feline ja Jose.)

Sally Shapiro – Disco Romance [2007]

8.11.2010
22:58

Pyhäinpäivän aatto

Perjantaina vietettiin siis iltaa Salossa Halloweenin ja örinäkeikan merkeissä. Kuvamateriaalia riittäisi taas useampaankin postaukseen, kahdella mennään tällä kertaa. Ihan mielenkiintoista, että kameran muistikortilta löytyi perjantain jäljiltä lähemmäs 800 kuvaa…

Hyytelö

Etkoilemassa oltiin tosiaan Felinen luona, hyvin näytti viitisentoista ihmistä mahtuvan runsaan kolmenkymmenen neliön yksiöön – olisi mennyt varmasti muutama tyyppi lisääkin. Sisko oli väkertänyt viinahyytelöitä, viime vuodesta oppineena mukana oli myös tarpeeksi holitonta ja makukin niin kohdallaan että löllykät katosivat nopeasti tarjottimelta.

Tarjoilut

Muutakin tarjoilua oli, kuten kuvasta näkyy. Siniset mokkapalat oli leiponut Moderndayhippie, hyviä olivat vaikkakin hieman tahmeita. Maistoin ekaa kertaa noita pippurilla maustettuja juustonaksuja, aika jänniä olivat. Mukavan vahvasti maistui mausteet, jopa niin vahvasti ettei naksuja tehnyt mieli syödä kourakaupalla niinkuin tavallisia versioita.

Illan emäntä

Vieraista suurin osa oli jollakin tapaa pukeutunut, mikä teemapirskeissä on aina hieno asia. Naturelleina paikalle saapuneet pojat ehostettiin lähes kaikki, muun muassa tähän tyyliin:

Rehunero

Ehostusta

…ja ehostivatpa pojat itse itseäänkin. Välillä oli vessa useamman hetken varattuna, kun pojat maalailivat kajaalilla omia ja toistensa naamoja – hurjia ilmestyksiä sieltä sitten valuikin hiljalleen olohuoneen puolelle. Mukana oli myös ihan “kunnon” asuja, esimerkiksi keltainen ja pehmoinen Pikachu. Oli muuten aika komea tuo häntä!

Pikachu!

Jokeri

Jokeri The Dark Knight -hengessä oli mielettömän upeasti toteutettu kokonaisuus kasvoja myöten. Maski oli tehty jauhoista, liimasta sekä vedestä ja puuttuvat vaatekappaleet kuulemma surautettu äkkiä omassa kotiompelimossa ennen bileiltaa. Ei voi muuta sanoa kuin että huh huh joidenkin kekseliäisyyttä ja jaksamista, täydet propsit M:lle.

PipoHipon itsemurhayritys

Hulvattomien juttujen päätähti oli ehdottomasti PipoHippo, joka päätyi erään päättömyyksiä ihan randomisti suoltavan pojan käsiin. Vaaleanpunainen otus mm. joi rommia, haastoi riitaa, yritti itsemurhaa ja lopulta sammui kaljatölkin viereen. Tarkempia yksityiskohtia en tänne edes viitsi kirjoittaa… :D

Baarin koristelut

Joskus puolenyön pintaan jätettiin pikkuyksiö ja suunnistettiin Hoodiin odottelemaan keikan alkua. Halloween-asussa pääsi ilmaiseksi sisään (tai ainakin me Felinen kanssa päästiin) ja paikka oli koristeltu teeman mukaisesti. Mahtava tuo kultainen peili, muutenkin kuin mustilla seiteillä päällystettynä.

Itsehän olin siis pukeutunut kissaksi, vihdoinkin tuli sopiva tilaisuus käyttää joskus viime vuonna Punanaamiosta haalittua kissanaamaria. Lyhyen pvc-hameen lainasin siskon vaatekaapista, muuten asu koostui omista hepeneistä. Alkuillasta lainassa oli myös pitkät satiinihanskat, mutta unohdin ne Felinelle ja baarissa jouduin olemaan ilman. Noh, onneksi olin lakannut kynnet aiemmin mustaksi. Kokonaisuudessaan asu näytti siis tältä.

Kurpitsa

Tämä saa riittää tältä erää, seuraavalla kerralla sitten niitä keikkakuvia.

System of a Down – System of a Down [1998]