Ajastaika

Siitä onkin jo hyvä tovi, kun Soila haastoi pohtimaan hyvän mielen asioita. Kirjoittelin suurimman osan näistä melkein saman tien silloin, mutta sitten tekstintynkä unohtui luonnoksiin, josta sain sen nyt kaivettua. Niin ja viimeisteltyä.

Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää). Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että he ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen).

Avopuoliso

Elämäni tärkein tyyppi, jonka kanssa jaetaan arkemme, ilomme ja surumme. Vaikka välillä riidellään ja ottaa päähän ja tuntuu, ettei meillä ole mitään yhteistä, niin olen mahdottoman onnellinen siitä että A on olemassa. Tää rakkaus kestää!

Perhe, lähisuku ja ystävät

Myös rakkaasta perheestäni olen erittäin kiitollinen: iskästä, äitistä ja pikkusiskosta. Parempaa lähipiiriä en voisi edes toivoa! Eikä ole mitään valittamista muissakaan sukulaisissa, mm. lempiserkkuni K ja Mömmeli ovat ihana lisä elämään. Ja entäs ystävät sitten! Niitä mulla ei ole paljon, mutta laatu todellakin korvaa määrän.

Kissat

Olen kissaihminen henkeen ja vereen enkä osaa kuvitella koskaan hankkivani koiraa. Maalla kotikotona asustavat Dharma ja Miska ovat jo yli 10-vuotiaita, mutta muistuttavat edelleen käyttäytymiseltään huomattavasti nuorempia.

Valokuvaus

Nautin valokuvaamisesta suunnattomasti, vaikken ole siinä mitenkään erikoisen hyvä enkä haluaisi tehdä sitä ammatikseni. Vietin lukion jälkeen välivuoden Karjaalla Västra Nylands folkhögskolassa valokuvausta opiskellen, se vuosi opetti mulle paljon paitsi valokuvauksesta myös itsestäni. Kuvaamiseen liittyviä juttuja voi lueskella lisää Valokuvaus-kategoriasta.

Moottoripyörät

Sain motoristigeenit syntyessäni ja A1-kortin samana kesänä kun täytin 16. Nykyisen prätkäni Cebarin (Honda CBR 600 F) sain vanhemmilta 18-vuotislahjaksi, se ostettiin netissä nähtyjen kuvien perusteella Saksasta. Vanha leidi täytti huhtikuussa huikeat 25 vuotta! Naureskelen aina, että ’87 on selvästi vuosimalli mun makuun – puolisko on syntynyt vain viikkoa aiemmin kun Cebari sai ensirekisteröintinsä. :)

Websuunnittelu

Rakas harrastus, josta tuli työ. En edelleenkään tiedä oliko se hyvä vaihtoehto, mutta toisaalta en osaa kuvitella mitä muutakaan tekisin elääkseni. Ensimmäiset kotisivuni tein yläasteikäisenä vuonna 1998, aloin vain tutkia HTML-oppaita ja testata mikä vaikuttaa mihinkin. Ensimmäisen nettipäiväkirjani aloitin v. 2001, siis vuosia ennen koko blogi-käsitteen syntymistä. Musta on tavallaan aika hassua, että monet blogimaailman “pioneerit” ovat kirjoittaneet blogia jo vuodesta 2007. Sitä aiemmin vain nettiin ajatuksiaan kirjoittivat lähinnä tällaiset nörtit…

Kauniit kengät

Olen enemmän kenkä- kuin laukkuihmisiä. Voin käyttää samaa laukkua vaikka kuukauden putkeen, mutta kengät valitsen aina fiiliksen mukaan. Intin jälkeen jalkani ovat alkaneet oikutella enemmän ja fysioterapeutti totesi mulla laskeutuneen jalkaholvin, joten korkokengät olen joutunut pääasiassa hylkäämään. Kuitenkaan ei sovi jatkuvasti tallustaa lättäpohjaisilla popoilla, koska se taas saa jalkapöydästäni jänteet tulehtumaan… Ratkaisu: useimmiten kävelen korottomilla kengillä, mutta koitan kerran viikossa-parissa heittää jalkaani pienellä korolla varustetut kengät, joilla kuitenkin pystyy olemaan koko päivän.

Oma koti

Viime syksynä menimme pankin kanssa naimisiin ja on kieltämättä ollut kiva seurata miten lainamäärä vähenee, pienin askelin mutta kuitenkin. Aloitettiin saman tien “pieni pintaremontti“, joka on siis käynnissä edelleen. Tykkään tästä kämpästä mutta kodiksi tätä ei voi hyvällä tahdollakaan vielä kutsua, kun kamat on sikin sokin missä sattuu (ja osa häviksissäkin). Sitä hetkeä kun remontti on ohi odotan kuin kuuta nousevaa!

Neljä vuodenaikaa

Täällä pohjolassa asumisessa on parasta se, että meillä on neljä vuodenaikaa. En oikeastaan osaa määritellä suosikkiani, jokaisessa on parhaat puolensa. Eniten rakastan vuodenajan vaihtumista, se on aina yhtä ihanaa kun huomaa vuodenajan vaihtuneen.

Musiikki

Musiikki ei sinänsä näyttele isoa roolia elämässäni enkä esimerkiksi kaipaa musiikkia taustalle kävellessä tai koneella istuessa, mutta hyvä musiikki inspiroi ja saa hyvälle tuulelle. Tykkään käydä keikoilla, joskin niille tuppautuvat kännikalat ärsyttävät ja laskevat keikkatunnelmaa. En ylipäänsä ymmärrä miksi keikalla pitäisi olla ihan pellit seis?! Oikeastaan miellän koko perussuomalaisen ryyppäämiskulttuurin täysin älyttömäksi ja mielipiteeni kiteytyy: hiprakka hauskaa, örvellys typerää. (Niin ja vihaan sanaa ryypätä yhtä paljon kuin rööki.)

Viinit

Viini on juuri se, millä edellisessä kohdassa mainittu hauska hiprakka saadaan aikaiseksi. En nykyään enää juo humaltumistarkoituksessa, vaan siksi että jokin juoma on hyvää – ja hyvin usein se on viiniä. Kelpuutan lasiini niin puna-, valko- kuin kuohuviinin, väkevistä en niinkään pidä. Valkoisissa ja kuohuvissa suosin yleensä puolikuivaa tai makeaa viiniä, punaisissa suosikkirypäleeni on shiraz, malbec sekä pinot noir.

Kukat

Olen vasta hiljakkoin tajunnut, miten iso vaikutus kukilla on kotiin. Aiemmin en raaskinut ostaa leikkokukkia, kun “ne kuitenkin kuihtuvat pian pois”. Ja nyt kun olen useamman kerran ostanut tulppaanikimpun kotia koristamaan, huomaan hymyileväni aina kun maljakko osuu näköpiiriini. Tykkään myös ruukkukasveista ja esim. äitiltä kotoa muuttaessani saatu “onnenapila” (valkokäenkaali) ilahduttaa joka kevät alkaessaan kukkia. Uusin tulokas taloudessamme on miehen ostama perhosorkidea (Phalaenopsis amabilis), jonka kaikki nuput ovat nyt puhjenneet ja kukka on niin upea ettei voi kuin huokailla ihastuneesti.

---

Tänään hyvä mieli on valitettavasti loistanut poissaolollaan: kevätflunssa on tainnut saada mut kiinni. Suunnittelin ehtiväni vaikka mitä tänään, mutta todellisuudessa olen roikkunut koneella koko päivän kun on ollut niin karsea olo. Kurkussa on kaktus ja joka paikkaa särkee, ei kiva. Vaikka eipä sairastuminen kai mikään ihme ole, kun elämäntavat on ihan rempallaan eikä vastustuskyvystä tietoakaan… Miten monta ikävuotta pitää olla mittarissa, jotta oppii pakottamaan itsensä syömään terveellisesti ja liikkumaan säännöllisesti sen sijaan, että kuluttaa takapuoltaan työtuolissa toinen käsi hiirellä ja toinen karkkipussissa??!

Viikonlopun Helsinki-reissun jälkimmäisenä aamuna aurinko paistoi sadesäätiedotuksista huolimatta kirkkaana heti aamusta, joten heitin vaatetta päälle ja lähdin kävelemään kohti Kaapelitehdasta. Lämmin ei toki ollut silloinkaan ja merituuli toi oman osansa viileyteen, hrrr. Mahtaakohan Ruoholahdessa koskaan olla tyyntä? Onneksi aamupäivän aurinko sentään lämmitti eikä ollut ihan niin vilu kuin edellisenä iltana.

Merikaapelihallista löytyi Kierrätystehdas-tapahtuma, jossa oli ohjelmaa jos jonkinlaista: oli työpajaa ja ilmaistoria ja kauppatoria ja niin edelleen. Viimeisenä mainittu kuvassa yllä, katsottavaa siis riitti! Näytteilleasettajien joukossa oli joitakin ennestään tuttuja toimijoita, mutta kivasti myös monta uutta tuttavuutta. Mielettömän inspiroivia juttuja myyntipisteillä olikin! Mieleen jäi mm. miesten kauluspaidoista tehdyt mekot, mahtavia oivalluksia miten miesten peruspaidasta saa taiottua naisellisen vaatekappaleen.

Kierrätysaihe saa väkisinkin aina miettimään niin omaa kuin muidenkin kulutuskäyttäytymistä. Eniten jaksaa suorastaan järkyttää se määrä mitä ihmiset heittävät ehjää tavaraa roskiin, kun ei jakseta viedä kierrätykseen! Puhumattakaan siitä miten vanhat huonekalut ym. vain dumpataan johonkin, on se sitten roskakatokseen tai jopa metsään – kaatopaikalle vieminen kun on ilmeisesti liian vaikeaa. Meidänkin taloyhtiön roskiksille ilmestyy aina välillä käyttökelpoista tavaraa, joka jätetään vain siihen kun ei mahdu roskikseen. Jokin aika sitten kirosin roskiksille jätettyjä ruokapöytää ja kahta pikkulipastoa, varsinkin kun koko päivän oli satanut. Joku sentään oli käynyt lipastot pelastamassa, kun seuraavan kerran menin ohi.

Pöydällinen Kiss kiss -taidesukkahousuja.

Värikkäät ukkelitekstiilit SOPIVAshopin osastolla.

Tiedän kyllä, etten itsekään ole mikään mallikuluttaja. Ostan vaatteeni pääasiassa uutena halpaketjuista ja osa huonekaluistamme on niin ikään uutena hankittu edulliseen hintaan. Tuntuu vain niin suurelta erolta ostaa esim. Ikean tv-taso alle 200e tai sitten vastaava Muuramelta n. 750e… Mutta on meillä paljon vanhaakin, mm. isovanhempieni vanha sänky ja lipasto sekä kullan kotoa löytynyt keittiön pöytä ja tuolit. Niin ja tulevaisuudessa tietysti itse kunnostetut nojatuolit! Lisäksi olen koko ikäni kierrättänyt jätteet enkä heitä mitään ehjää pois vaan pyrin löytämään sille uuden kodin.

Remake EkoDesignin eko-ompelimosta tullutta. Tykkään raitamekosta!

Vielä kun oppisi hyödyntämään paremmin kierrätysideaa myös vaatteiden osalta. Käyn hävettävän harvoin kirpparilla ja olen huono tuunaamaan vanhoja vaatteita, käsityöt kun ei ole vahvinta osaamistani kouluaikojen tekun tuntien jälkeen. Onneksi on äiti, joka on paitsi hamsteri myös taikuri ompelukoneen kanssa. Ehkä mäkin vielä joskus opin? Onnistuinhan tekemään haalareista mekon täysin omin pikku kätösin. Toivoa siis vielä on.

Kaapelitehtaalta lähdin lähes tyhjin käsin, lähes siksi että ilmaistorilta nappasin mukaan ihan loistavan tietokoneaiheisen lehden 90-luvun lopulta. Voi muistoja, Netscape Navigator ja värikkäät Macit ja muut! Hurjaa ajatella miten paljon tietokoneet ovat 15 vuoden aikana kehittyneet, kännyköistä nyt puhumattakaan. Pää täynnä mietteitä suuntasin askeleeni takaisin Kamppiin, vähän eri reittiä kuin tullessa.

Aurinkoinen Ruoholahti oli armottomasta tuulesta huolimatta erittäin kaunis. Eri tavalla kuin vaikkapa Kamppi, mutta kaunis kuitenkin. Jos mun joskus olisi pakko muuttaa Helsinkiin, tahtoisin ehkä muuttaa Ruoholahteen. Tai sitten johonkin ihanaan vanhaan kerrostaloon, jossa olisi korkeat huoneet ja leveät ikkunalaudat. Onneksi mitään muuttopakkoa ei ole, tykkään liikaa Turusta ja muista “pikkukaupungeista” että voisin tuntea oloni kotoisaksi Helsingin kokoisessa paikassa.

Oho, tulipa tästä avautuminen. Tai siis, olen viime aikoina kirjoittanut lähinnä liibalaabaa ja nyt pitkästä aikaa pysähtyi miettimään vähän syvemmälle. Etiäpäin, sanoi mummo lumihangessa – siksipä lupaan itselleni jatkossa pohtia joka ainoaa ostostani entistä tarkemmin. Tähtään hyviin materiaaleihin, enemmän toisen käden hankintoihin enkä haali mitään turhaa nurkkiin pyörimään. Ja uudelleenorganisoin jo olemassa olevan omaisuuden.

Röyksopp – The Understanding [2005]

Terveisiä Helsingistä! Varasin junaliput Tku-Hki-Tku oikeastaan ihan vain siksi kun ne olivat VR:n kevätkamppiksen yhteydessä aivan käsittämättömän edullisia, määrätyissä junavuoroissa vain 9e/suunta. Siis oikeasti, tuolla hinnalla ei normaalisti pääse edes 50 km päähän Saloon! Onneksi kampanja tuli puheeksi pääsiäisenä niin saatiin saman tien sovittua K-serkun kanssa kummankin aikatauluun sopiva viikonloppu.

Olin jo aiemmin bongannut jostain lehdestä vinkin Fonttikävelystä, jonka kartat tulivat saataville huhtikuun lopussa. Käväisin heti perjantaina alkuillasta Napa Galleriassa hakemassa omani, ettei vain jäisi syystä tai toisesta saamatta. Fonttikävelyllä siis tehdään Camilla Pentin piirtämän kartan mukainen kierros Kampin kaduilla ja koitetaan bongata karttaan merkityt 31 kohdetta. Ajatuksena on myös herättää fonttikävelijä havainnoimaan ympäristöään tarkemmin.

Lähdin kierrokselle lauantai-illalla, kun oltiin K:n kanssa palaamassa kaupungilta. K huoli mun ylimääräiset romppeet mukaansa ja lähti edeltä kotiin sulattelemaan ruokaa, itse kaivoin kartan esiin ja suuntasin ruuansulatuskävelylle fonttien maailmaan. Alkuun bongailu oli yllättävänkin vaikeaa, kävelin useampaan otteeseen kohteen ohi ja sain sitten palata puoli korttelia takaisin. Varmaan se oli sitä, kun ei osannut katsoa oikeisiin kohtiin ja vähän saatoin mennä katujenkin kanssa sekaisin.

Bongailin vähän muutakin, mm. herkullisen minttujätskifillarin näyteikkunassa.

Arvioitu 45 minuuttia venähti pienen Filmtown-harhailuni takia noin tuntiin ja varttiin, mutta täyden kierroksen köpöttelin ja irtokarkkejakin sain ostettua illaksi. Ei muuten ollut mikään lämmin keli! Karkkipussin valkkaaminen tuli aika sopivaan saumaan noin kävelyn puolivälissä, oli ihanaa päästä hetkeksi lämmittämään kohmeisia sormia (pulsusormikkaat ei selkeästi riittäneet). Kahdesti kysyttiin tarvitsenko apua, mahtoivatko edes osata yhdistää kun kieltäydyin ja sanoin etsiväni fontteja. ;) Näytin toki hyvin turistilta pyöriessäni kadulla kartta kädessä.

Tällainen ovi tuli irtokarkinmetsästyskoukkauksella vastaan. Upea!

Oli jännä huomata miten paljon hienoja yksityiskohtia jää huomaamatta, kun vain porhaltaa normaalia vauhtia pitkin katuja. Elämänrytmi on aivan liian kiireistä nykyään! Omalla kohdalla ainakin tuntuu, että aina on kiire johonkin eikä koskaan ehdi kävellä rauhassa ja katsella ympärilleen. Sen takia olo varmaan onkin koko ajan väsynyt ja ahdistunut. :/ Olen jonkun verran onnistunut vähentämään työmäärää maaliskuulta, mutta vielä on matkaa.

Onneksi on hetkiä, jolloin voin karata hetkeksi omaan maailmaani – kuten tämä fonttikävely esimerkiksi, lauantai-iltana kun muut valmistautuvat lähtemään ulos viettämään iltaa. Yksi kohta kartalta jäi löytämättä, tosin nyt kun katsoin karttaa niin tajusin että olin etsinyt väärältä puolelta katua… Taisin olla lopussa jo niin jäässä, etten osannut enää lukea karttaa oikein.

Designpääkaupunkivuoden ohjelmaan kuuluva Fonttikävely on kerrassaan hurmaava idea, samanlaista karttaa toivoisin myös tänne Turkuun! Tai ehkä alan tietoisesti rauhoittaa elämääni ja iltaistumiset koneen äärellä vaihtuvat kävelyihin Turun kaduilla, vastaavia bongattavia löytyy varmasti täältäkin. Mikäli joku sattuu sopivasti Helsingin suunnalla liikkumaan, suosittelen lämpimästi kartan noutamista ja visuaalista retkeä Kamppiin!

Kävin viikko sitten perjantaina töiden jälkeen äipän kanssa tutkailemassa Fashion Stock Sales -häppeningin tarjontaa Hansassa. Myyjiä oli ihan kiitettävästi ja pöydillä ja rekeillä kaikenlaista ihanaa ja inspiroivaa! Ihastuin kovasti mm. Jenni Alavan valkoiseen pellavamekkoon mustilla kauluksilla, sellaista on ihan pakko päästä joskus vielä sovittamaan.

Vuosi sitten tapahtumasta matkaani lähti komea Tomi Mhannin mallistosta, tänä vuonna tein jälleen ainoan ostokseni Lumin pisteellä. Kauniin violetti nahkalompakko löytyi kolmellakympillä alekorista ja viimeinen laatuaan blingbling-hopeiden kavereidensa keskellä. Vuori on kirkkaanpinkkiä satiinia, sopii tosi kivasti violetin pariksi.

Lompakko on kutakuinkin täydellinen: miellyttävän väriparin lisäksi nahka on ihanan pehmeää ja korttipaikkoja sekä lokeroita on kerrankin tarpeeksi. Ainut probleema tulee eteen, kun ne korttipaikat oikeasti täyttyy! Ihan nätisti laitoin kortti per paikka, mutta silti lompakko näyttää siltä että se pingahtaa auki hetkenä minä hyvänsä. Onko mun viimein pakko uskoa, että lompakossani yksinkertaisesti on liian monta plussaetukantisleimakorttia?!

Hieman asiaa kosmetiikasta, pitkästä aikaa! Vaikka nykyään meikkaan lähes päivittäin (vrt. aika kun tein töitä kotona rönttövaatteissa ilman meikinhäivääkään), ei vastaan ole tullut mitään erityisesti bloggaamisen arvoisia tuotteita. Vaan ripsiväreistä voi naputella aina rivin tai pari, joten aloitetaan pienestä ripsivärivertailusta:

• Maybelline Volum’ Express One by One
  Ostin tämän edullisessa kimppapaketissa geelimäisen eyelinerin kanssa, rajauspurkki meni siskolle ja ripsarin pidin itse. Tykkään pyöreästä harjasta ja väri levittyy kivasti, mutta varisee ikävästi päivän aikana. Kesti kuitenkin ihmeen hyvin pyöräilemisen sadesäällä, vaikka vettä vihmoi vaakasuoraan silmille.
• MSCHIC 3D Mascara
  Hyvin samanlainen kuin viime kesänä fanittamani SkunkLash, mutta ei valitettavasti yllä kampanjaversion tasolle. Levittyvyys ja kestävyys mielestäni vähän kehnompi kuin SkunkLashissa; kuitenkin ihan ok perusripsari.
• Max Factor Lash Extension Effect
  Huomattavasti parempi omiin silmiini kuin aiemmin testattu Masterpiece Max! Pidentävää vaikutusta en sen kummemmin huomannut valmiiksi pitkähköissä ripsissäni. Ei sinänsä mitään pahaa sanottavaa, voisin ostaa joskus uudestaankin.

Siinä vielä kaikkien kolmen harjaosat vertailuksi, järjestys sama kuin ylempänä. Noissa on siis jokaisessa kuminen pää, joka omassa käytössäni alkaa olla aika must. Kumipäällä väri levittyy usein helpommin ja sellaista on kaikinpuolin mukavampi käyttää. Näistä kolmesta mikään ei noussut erityiseksi suosikiksi, joten kokeilut jatkuvat. Ehkä seuraavaksi palaan taas tauon jälkeen Lumenen Blueberry Curliin, joka ainakin silloin markkinoille tullessaan oli aivan loistava kokonaisuus – tai ehkä vain etsin jonkun täysin uuden kokelaan?!

ELF Cosmeticsin mineraalimeikkivoiteesta Natural Mineral Foundation olikin juttua silloin kun sen hankin, nyt rasia vihdoin tuli tyhjäksi joten on loppukommenttien aika. Vaalein sävy Fair oli omaan ihooni passeli, olen suomalaisittain sieltä vaaleimmasta päästä. Käytin mineraalipohjaa useimmiten pohjustustuotteen ja irtopuuterin kanssa, ei varmasti paras lopputulos mutta ihan mukiinmenevä kuitenkin. Verrattuna voidemaiseen meikkivoiteeseen iho tuntui kevyemmältä eikä illallakaan mitenkään tahmaiselta. Levitys vaatii hippasen voidemaista enemmän aikaa, koko mineraaliarsenaalin kanssa menisi varmasti vielä kauemmin. Noin yleisesti jäi positiivinen fiilis, ehkäpä jatkan mineraalikokeilujani vielä jossain vaiheessa.