Ajastaika

On jälleen se aika vuodesta. Kirsikankukkien aika. Se on ihan parasta se hetki, kun ensimmäisen kerran näkee kukkivan kirsikkapuun. Se hetki, kun tajuaa että kevät on ihan oikeasti täällä. Ja kesä tulee kohta perässä. On valoa, on lämpöä, on elämäniloisia ajatuksia ja hymy suupielissä.

Haaveilen astuvani avioliiton onnelliseen satamaan kirsikkapuiden katveessa, valkoisten kukkien värittäessä sinisen taivaan yläpuolella. Ympärillä rakkaat ihmiset, lämpimiä halauksia, raikuvaa naurua, onnen kyyneleitä. Kevään tuoksu ja ne kirsikankukat. Eikä kukaan tahtoisi sinä hetkenä olla missään muualla mieluummin.

Ps. Jokirannan vaaleanpunakukkaiset kirsikkapuut ovat jääneet multa näkemättä, mutta onneksi Eevan blogista voi käydä katsomassa kauniit kuvat (ja lukemassa kauniit sanat).

Tunnustan: ostin kengät.

Mielessä on jo pidempään pyörinyt ajatus herrainkengistä, jotka olisivat erinomainen lisä tällaisen korkovammaisen kenkähyllyyn. Helsingin reissulla tuli vihdoinkin vastaan omaa silmää miellyttäviä pareja ja Ziossa luulin jo löytäneeni täydellisen parin – vaan ei Wondersin malli sopinutkaan jalkaani. Myöhemmin samana päivänä bongasin Nilsonilla vaalean konjakkiset ihanuudet ja huomasin jälleen kerran, että Vagabondin lesti se ei petä about koskaan. Liikkeessä oli kuitenkin paljon porukkaa eikä myyjää mailla halmeilla, joten päätin jättää kengät vielä ostamatta. Muualta ei sitten löytynytkään oikeaa kokoa, Turusta ei koko kenkää.

Onneksi merkin oma nettikauppa pelasti ja perjantaina sain popot vihdoin jalkaani. Eikö olekin kauniit? ♥ Tyypillisiä brogue-kirjailuja näissä Code-nimisissä kengissä ei ole, mutta tykkään simppelistä ja ehkä hieman miehekkäästäkin ulkomuodosta erittäin paljon. Mahdollisesti joskus tulevaisuudessa hankin vielä hieman erilaiset versiot (esim. mustat kuviolliset) rinnalle, toistaiseksi nämä riittävät mainiosti.

Paketissa oli myös pientä extraa: söpöt pitsiset nilkkasukat ja kasa Vagabond-kortteja. Mulla ei ole ollut pitsisukkia sitten lapsuuden, joten nyt pääsen testaamaan sellaisiakin. Tyttömäiset sukat ja poikamaiset popot, varmasti aika hauska kontrasti!

Tein tuossa taannoin päätöksen, että 15 vuotta Nokian seurassa riittää. Pääjehun vaihdoksen jälkeen suunta on ollut alaspäin ja vauhdilla eikä tässä enää oikein kotimaisuuteenkaan voi vedota, kun tuotanto kaikkoaa hiljalleen Suomesta kokonaan. Ja kun nyt sitten about kaikki luurit väkerretään aasialaisissa hikipajoissa, niin periaatteessa taitaa olla se ja sama minkä valmistajan nimi päällä lukee. o_O

Sainpa sitten kaverilta testattavaksi Samsungin lippulaivan mallia Galaxy S II, joskin vähän sen jälkeen ehdittiin julkistaa jo tuon seuraaja Galaxy S III. Alkutaival Galaxyn kanssa ei ollut kovin ruusuinen, kun moni asia on niin eri tavalla toteutettu tällaisen Symbianiin tottuneen silmin. Nyt kun puhelinta on käyttänyt muutaman viikon, homma alkaa sujua eikä enää tee mieli heittää kapistusta ulos ikkunasta. Ainakaan kovin usein.

Ehdoton lempparini Androidissa on tietysti kuvasovellus Instagram, joka on siis tavallaan Twitterin kuvaversio. Nokialaisiin kyseistä sovellusta ei saa, joten mm. siksi ehdokkaina seuraavaksi puhelimekseni ovat jokin Android-luuri tai sitten iPhone. Jälkimmäiseen en usko kallistuvani vaikka tietokoneessani omppulogo onkin, jotenkin iLuuri-hypetys vaan ärsyttää suunnattomasti. Olen jonkun verran miehen iPhonea käyttänyt ja tullut siihen tulokseen, että se on ihan kelpo laite mikäli ei tarvitse PUHELIMEN perusominaisuuksia kuten soittamista. Ja onhan siinä nyt ihan oikeasti hinnassa älyttömästi ilmaa vain ja ainoastaan siksi, että kyseessä on Applen tuote. (Niin no on maceissakin joo, mutta OS X:ssa sentään on paljon loistavia ominaisuuksia mitä esim. Windowsista puuttuu; iPhone on musta hyvin samanlainen kuin kaikki muutkin älypuhelimet.)

Yksi varteenotettava valmistaja on HTC, joka käyttää Android-malleissaan kehittämäänsä HTC Sense -käyttistä. Olen kokeillut pikaisesti sekä Android 2.3 että uusimman 4.0 version Senseä ja se vaikuttaa ehkä hivenen loogisemmalta kuin Samsungin käyttis. Pitäisikin joku päivä tässä mennä testailemaan vielä vähän lisää, One S on jo ollut hipelöintini kohteena mutta haluan tutustua myös edullisempaan One V -malliin ennen kuin teen mitään päätöksiä. En kuitenkaan ehkä viitsi ostaa mitään 500e maksavaa luuria, kun tykkään kyllästyä kännyköihin vähän turhan nopeasti… Tai ehkä nyt en kyllästyisi, kun olisi Instagram?

Pari juttua kaikissa nykyisissä älypuhelimissa ärsyttää. Missä on ääniprofiilit? Ei se nykymalli “äänet päällä/äänet poissa” ole mikään vaihtoehto! Kaipaan sitä, että voin määrittää useampia erilaisia profiileita kuten “yleinen”, “piippaus”, “hirveä mölinä”, “uni” jne. ILMAN että joka kerta pitää korvata edelliset äänivalinnat. Ja miten vaikeaa voi olla pystyä valitsemaan oma soittoääni ja oma tekstiviestiääni? Ei siihen pitäisi mitään lisäappseja tms. tarvita, ihan peruskauraa kuten aina ennenkin. Entäs sitten torkun rajoittaminen? Joku (= minä) ehkä haluaa torkuttaa pitempään kuin vaivaisen tunnin, enkä todellakaan halua puhelimen määräävän sitä kuinka pitkään painan torkkua.

(Tämän postauksen kuvat otettu kombolla Galaxy S II + Instagram, klikkaamalla saa isomman version ja kuvatekstin. Mut löytää Instagramista niinkin yllättävällä nimimerkillä kuin ajastaika.)

Jepjep, täällä sitä sairastellaan edelleen. Viikonloppuna sentään vielä pysyin jotenkin tolpillani, mutta alkuviikko on mennyt pääosin sohvalla maaten kun sen kummoisempaan aktiviteettiin ei ole kyennyt. Eikä tauti tunnu hellittävän, pahemmaksi vaan menee. Alkuun pahinta oli järjetön kurkkukipu, nyt korvien vihlonta sekä armoton lihassärky. Edes viime syksynä sairastamani keuhkoputkentulehdus + korvatulehdus -kombo ei ollut näin inhottavaa! Eniten ärsyttää tietysti se, että kaikki kivat jutut tällä viikolla menee täysin ohi tämän typerän sairastamisen takia.

Sunnuntaina olin sen verran kuosissa, että hurautettiin kullan kanssa viemään iskälle Yamaha ja tottakai onnittelemaan äiskää valkovuokkokimpun kera. Piipahdettiin koko sakki viemässä hautausmaalle kukkia, syötiin myöhäinen lounas ja sitten me jo lähdettiinkin takaisin Turkuun. Dharma kiehnäsi jaloissa minkä ehti, Miskan iskä oli nähnyt jossain puun juuressa vetämässä sikeitä auringonpaisteessa. Pitäisikin muistaa hankkia kissoille punkkipannat, jos niillä edes muutama verenimijä jäisi tarttumatta turkkiin.

Tjaah, kaipa se on taas aika painua pehkuihin. Uni paras lääke on, vai miten se nyt oli… Paljon ainakin olen nukkunut viime päivien aikana. Huomenna taas lääkäriin, ei tässä kunnossa parane töihinkään mennä muita tartuttamaan. Menisi jo pois, mokomakin ärsyttävä tauti!

Vähän jälkijunassa tullaan, mutta better late than never! Huhtikuun viimeisenä perjantaina inspiroiduin ensin Fashion Stock Salesissa Hansassa ja sen jälkeen heti perään it’s a SPRING THING -muotinäytöksen jälkimmäisessä vedossa Vimmassa.

Pari vuotta takaperin olin suunnilleen saman porukan Fashion 2010 by 10 -näytöksessä mukana lavalla, tänä vuonna sain nautiskella olostani yleisön joukossa. Se näillä tapahtumilla on yhteistä, että kummankin juliste on omalta koneeltani peräisin. Julisteen ideoin jälleen yhdessä Desthean kanssa ja myös julisteen piirrokset ovat Desthean kynästä. Hahmotelmasta sitten syntyi yhdessä tekstien ja muiden kilkkeiden jälkeen keväisen pirtsakka juliste.

Vaikka graafikon taitoni ovat olemattomat, välillä on ihan hauskaa päästä väkertämään printtipuolen juttujen kanssa. Harmittaa todella, ettei visuaalinen silmäni ole kummoisempi! Kottaraisen työt esimerkiksi ovat niin järjettömän hienoja että kuolisin varmaan onnesta, jos osaisin tuottaa yhtä tasokasta jälkeä. Mutta kun niitä graafikon lahjoja ei ole suotu, parempi keskittyä koodaamiseen.

No niin, takaisin asiaan eli tämän kevään näytöksen antiin:

CHARLie / JannikWear / Tetra Tuulia

Planet Star / Planet Star / iHanna Design

Yono / Cosecha / Cosecha

T:mi Hippapuku / Muusa / Muusa

Anna Lahokoski / Suunnittelijat & mallit

Toivottavasti kaikki asut viittasivat oikeaan suunnittelijaan, mulla tuli pari totaalista blackoutia joten käytin surutta Johannan logiikkaa. ;) Viime keväänä fanitin denimiä farkkujen muodossa, tänä keväänä huomaan lämpeneväni erityisesti mekoille. Parasta tietysti on nuo kaksi yhdistettynä: yksi kesän suosikeistani tulee taatusti olemaan jokin aika sitten hankittu Firetrapin farkkumekko (tuo asu on muuten juurikin näytösillalta). Sydämeni sykkii erityisesti runsaille helmoille ja mittakin saa vähän pidentyä ministä, kuten esim. Cosechan ja Muusan näytösmallistossa oli. Kaapissa olisikin yksi muokkausta kaipaava mekko, josta tulisi varmasti aivan täydellinen kesähame.

Vimmassa bongasin ehkä upeimman Dr. Martens -värin ikinä: kirkkaana hehkuva oranssi. Tänne myös yksi pari, kiitos! Näytöksen jälkeen lähdin Mian ja Aleksin kanssa yksille Kerttuun, joka olikin noin perjantai-iltana aika täynnä. Otettiin kimppaan kannullinen sangriaa, eka tänä keväänä! Pikkupurtavaakin pöytään päätyi, mä otin ranskalaisia ja mozzarellatikkuja. Kertun ranskiksissa on ihan loistava maustesekoitus ja chilimajoneesi kruunasi setin. Namnam!

Amanda Jenssen – Happyland [2009]