Ajastaika

U2 – U218 Singles [2006]

Kiskon tässä samalla aamuyöllä haettua pizzaa naamaani, aamupäivän olen parannellut oloa kylmällä laittikolalla. Eilen päivällä tuli sellainen fiilis, että tahtoisi lähteä tuulettumaan Turun yöelämään ja kuin tilauksesta sisko ilmoitti olevansa lähdössä baanalle kaverinsa R:n kanssa. Suunnattiin jälleen kerran Lyniin, jossa viihdyttiinkin melkein valomerkkiin asti. Oli hauskaa olla kerrankin tyttöporukalla liikenteessä!

Voisin vaikka laittaa pitkästä aikaa pari päivän asua tänne, kumpikin eiliseltä ja klikkaamalla saa suuremmaksi plus tarkemman infon vermeistä. Tuosta hatusta sen verran, että kyseinen päähine on koristanut eteisen hattuhyllyä koko kevään, mutta nyt vasta sain laitettua sen ekan kerran päähäni. Käväisin eilen uteliaisuuttani H&M:n miestenosastolla tsekkaamassa monessa blogissa näkyneen mustan hatun, ei ole omaa versiotani voittanutta. Asiaan tietysti saattaa vaikuttaa se, että hattuni on rakkaan edesmenneen pappani perua… :)

Kameraa ei kauppakierrokselta eilen tarttunut mukaan – en edelleenkään ole varma minkälaisen ostaisin – mutta sen sijaan ostin 9 eurolla mustat vajaamittaiset housut, joita ihastelin jo keväällä ystäväni Akkikin päällä. Melkein hihkaisin ääneen bongattuani pökät aletangolta ja etenkin, kun se ainoa pari sopi vielä päälle about täydellisesti. Tykkään housujen vetoketjuista, joita on kummankin lahkeen sivulla sekä vasemmassa reidessä olevan taskun reunassa. Erityisesti reisitaskun tähtivedin on ihana:

Kohtapuolin voisin ryhdistäytyä hieman ja jättää nörtteilyn hetkeksi, jossain välissä pitäisi vielä ehtiä kotikotonakin käydä. Harkitsen suorittavani operaatio hiustenvärjäyksen, juurikasvu alkaa olla turhan näkyvää ja pakko joka tapauksessa käydä suihkussa ennen Säkylään lähtöä. Hmm. Mun oikea käsi tuntunut koko aamupäivän siltä kuin se olisi puutunut, kummallista ja ärsyttävää.

Kat DeLuna – 9 Lives [2007]

Neljän päivän viikko oli ihanan lyhyt ja parin raskaamman viikon jälkeen ihanan kevyt. Tiistaina meillä oli suojelukoulutusta, käytiin mm. kyynelkaasukopissa testaamassa suojanaamareiden tiiveys. Heitettiin myös muutaman kilometrin lenkki tst-varustuksella, jalassa maihareiden sijasta kumisaappaat. Mun jalat eivät ainakaan tykänneet, takaisin yksikköön tultaessa jalat olivat paljon kipeämmät kuin esim. 22 km marssin jälkeen.

Tiistaina mun pari viikkoa oikutellut jalka kipeytyi sen verran, että keskiviikkoaamulla painelin veksiin. Elämää vaikeutti myös edelliseltä viikolta mukaan tarttunut yskä, joka piti mua tehokkaasti öisin hereillä ja lisäksi juostessa läjäytti limaa kurkkuun niin ettei henki meinannut kulkea. Kolmen tunnin odottelun jälkeen lähdin takaisin yksikköön parin lääkepussukan kera, loppuviikoksi hoitsu löi mulle VMTL:ää (vapautus marssi-, taistelu- ja liikuntakoulutuksesta) ja käski tulla ensi viikolla uudestaan jos ei helpota. Jalka on ollut parempi, yskää on edelleen mutta pystyn sentään jo nukkumaan öisin. Mä en kyllä voi käsittää miten jotkut vemppaavat vapaaehtoisesti, on se sen verran turhauttavaa! Olin kolme päivää vemppana ja viimeisenä päivänä lojuminen oli niin tylsää, että seurasin pari tuntia loppujoukkueen jalkapallopeliä sekä siivosin tupaa vaikkei olisi tarvinnut. Ainoa positiivinen asia vapautuksessa olemisessa on se, että aamulla saa rauhassa laittaa varustuksen ja punkan kuntoon.

Päästiin torstaina pitkästä aikaa sotkuun (viestissä ei vapaa-aikaa ole tainnut kolmannen viikon jälkeen pahemmin näkyä), kun Porilaisaukiolla oli VMTK:n (= Varusmiestoimikunta) järjestämä viihdeilta. Kyseessä oli Kristiina Braskin keikka, aika erilaiselta tyttö kuulosti livenä kuin levyllä. Kameraa mulla ei ollut mukana, mutta kännykällä yritin ikuistaa keikan loppupuolen tunnelmaa:

Kävin eilen kotikotona saunomassa ja särmäämässä barettia, ensi viikolla on vala ja baretti saisi olla mahdollisimman nätti silloin. Ensi viikonloppuna onkin pidempi loma, kun perus VLV:n (= viikonloppuvapaa) perään on vielä HL. Sen jälkeen sanotaan heiheit p-kaudelle ja aloitetaan jatkokoulutus kukin omalla tahollaan, mä siis AUKissa. P2-kokeen mukaan olisin sopimaton johtajaksi, mutta pääsin kuitenkin AUKiin, koska sinne halusin. Kaikkien muiden arvostelukohtien mukaan tosin olisin oikein sopiva johtajaksi, tiedä sitten mitä mä oikein P2:ssa olin vastaillut. RUK-haaveet taisi kaatua tähän, mutta en anna sen haitata – pääasia, että saan jonkun johtajakoulutuksen.

Kohta voisin piipahtaa vähän kaupoissa tutkailemassa digikameratarjontaa. Mulla on jo pitempään ollut tarkoituksena hankkia joku kiva pikkupokkari, jota voisi kantaa taskussa tilanteessa kuin tilanteessa. Vedenkestävä kamera voisi olla kätevä, sellaisia on ainakin Pentaxin ja Olympuksen mallistoissa. Täytyypä hieman tutkailla netistä kokemuksia ja vinkkejä ennen kuin mitään oikeasti menen ostamaan.

51koodia – Mustat sydämet [2008]

Tämä viikko oli ehdomasti raskain tähän mennessä, tosin se oli odotettavissakin viikko-ohjelmassa olleen “rasitus: erittäin raskas” perusteella. Maanantai vielä meni suht iisisti, mutta tiistaina alkoi härdelli. Herätys oli viideltä ja aamupalan jälkeen hypättiin taisteluvarustus niskassa pasien kyytiin. Aamupäivä oltiin ampumaradalla, mun kohdalla kyseisestä ATT-ammunnasta saatava kuntoisuusloma jäi yhden osuman päähän (sain 10 tauluun ja lomapäivä olisi irronnut 11 osumalla). Iltapäivällä päästiin ampumaan ensimmäistä kertaa maastossa kovilla, kun oltiin hyökkäysradalla: radalla edettiin taistelijapareittain ja ammuttiin maasta nousevia vihollista kuvaavia tauluja.

Illalla siirryttiin yöpymispaikalle ja kasattiin teltta, minkä jälkeen iltamyöhällä oli vielä rastikoulutusta mm. kertasingosta sekä käsikranaatista. Kieltämättä tuntui vähän höntiltä paiskoa harjoituskäkrejä pilkkopimeässä, kun sen etsimiseen meni sitten aina useampi minuutti… Nukkumaan päästiin vasta joskus yhden jälkeen yöllä, koska meidän joukkueella alkoi kouluttajan haastattelut vasta puolenyön jälkeen. Itse en raadin edessä seisonut muutamaa minuuttia kauempaa: p-kauden jälkeen suuntana AUK.

Keskiviikko oli tietyltä osin aika leppoisa päivä. Aamu alkoi käsikranaateilla, heitettiin ns. kunnollisia (ts. räjähtäviä) harjoituskranaatteja seisomapoterosta. Käkrit on mulle selkeästi hankalimpia, sillä a) en saa heitettyä sellaista tarpeeksi kauas ja b) en pääse taisteluvyön kanssa poterosta 2 sekunnissa ylös (jos siis kranaatti sattuisi putoamaan poteron pohjalle ja räjähtämään siellä). B-kohdasta johtuen en saanut radalle edes mennä tst-vyön kanssa, paremmin kyllä heittäminenkin sujui ilman. Käsikranaateista siirryttiin sinkoradalle, jossa päästiin ampumaan kevyellä kertasingolla (harjoitus- sellainen). Ei se varmasti ole mitään verrattuna kunnon KESiin, mutta todenmukaisempi kuitenkin kuin panoksettomat muovisingot, joilla me pääasiassa harjoitellaan.

Viimeisenä oli vuorossa puolustusrata, jossa ammuttiin seisomapoterosta hyökkäävää vihollista – niitä esiin putkahtelevia tauluja jälleen. Radat oli suoritettu joskus iltapäivällä, minkä jälkeen löysäiltiin metsän siimeksessä useampi tunti. Illalla oli runsaan puolen tunnin esitys taistelukentän valoista ja äänistä, oli mielenkiintoista nähdä mm. konekiväärillä ampuminen hämärässä.

Puoliltaöin heitettiin reput pasien kyytiin ja lähdettiin marssille taisteluvarustuksessa, ilman kypärää tosin. “Kevyt” 22 km marssi kesti läpi yön, takaisin kasarmilla oltiin kahdeksan maissa aamulla. Ensimmäiset tunnit olivat tuskaisia, sitten helpotti ja viimeinen tunti oli taas aika tappavaa. Marssi alkoi muutaman kilometrin suo-osuudella, jonka aikana hypittiin varmaan 15 enemmän tai vähemmän leveän ojan yli. Väsymyksen ja pimeyden yhteisvaikutuksesta silmiä särki ja näin koko ajan harhoja, mikä onneksi helpotti tupakaverin tarjoaman kofeiinitabletin avulla. Aamun sarastaessa oli oikeastaan todella hyvä fiilis ja lihaskivuista huolimatta en olisi halunnut jättää tuota yötä kokematta.

Jotenkin sitä kuvitteli, että kassulla saisi kiskottua unta palloon – turha toivo. Ehdin koisia pari-kolme tuntia, kunnes tuli minuutit ruokailuun ja ruokailun jälkeen oli taas ohjelmaa. Osa jäi huoltamaan telttavarustusta, kun osa (allekirjoittanut mukaan lukien) siirtyi johtajatehtävärasteille. Iltapäivä hujahti erilaisten johtamiseen liittyvien tehtävien parissa, pääosa ajasta tietysti oli odottelua.

Perjantaina lähdettiin jälleen maastoon, tällä kertaa muutaman kilometrin päähän ja kannossa oli kenttävarustus (n. 40 kg). Marssista kipeytyneet lihakset huusivat hoosiannaa saman tien ja silmissä näkyi välillä tähtiä, mutta jotenkin onnistuin selviytymään perille. Iltapäivällä kaivettiin jokainen oma seisomapotero, sillä “vihollinen” oli hyökkäämässä seuraavana yönä leiriin. Ensimmäinen hälytys tuli jo puolenyön pintaan, jolloin ei oltu ehditty vielä edes nukkumaan – ei paha. Se olikin ainoa kunnon hyökkäys, sillä yön tunteina olleet pari hälytystä olivat aiheettomia ja siis lyhyitä. Mulle osui poterovartio kello 02-03, joten aamuyöstä ehdin jopa nukkua pari tuntia, kun ei hälytyksiäkään tullut. Lauantaiaamupäivällä tuli toinen oikea hyökkäys, mikä oli huomattavasti helpompaa päivänvalossa.

Lomille päästiin eilen viideltä, Turusta jatkoin suoraan kotikotiin saunomaan. Sauna auttoi lihaskipuihin, mistä oli hyvä jatkaa takaisin Turkuun ja baanalle. Olin liikenteessä siskon, siskon poikaystävän ja tämän veljen A:n kanssa, oltiin Gigglingissä pilkkuun asti ja kotiin päin mennessä törmättiin Destheaan kävelykadulla. Olin muuten saanut tytöltä oikealla näkyvän tunnustushässäkän, tack så mycket! Itse olen nyt sen verran tylsä, etten jakele korttia enää eteenpäin. Tuskin haittaa ketään. :)

Tarkoitus oli mennä vielä hakemaan ruokaa jostain, mutta normaaliin aamuyön tuntien tyyliin kaikki ruokapaikan jonot olivat armottoman pitkiä. Mentiin koko lössi A:n kämpille (se asuu kämppiksensä kanssa n. 100 m mun luota), jossa mä onnistuin simahtamaan sohvalle. Heräsin siitä puoli seitsemän pintaan, siskon poikaystävä koisi myös lähistöllä ja sisko sekä A löytyivät keittiön pöydän äärestä pälisemästä. Selvisin lopulta seitsemän jälkeen kotiin, muutaman tunnin nukuin omassa sängyssäni – miten olenkaan kaivannut sitä! Lopun sunnuntaista olen ottanut iisisti, käväisin tädin luona kylässä ja A:n luonakin pyörähdin pikaisesti. Säkylään suuntaan vasta huomenna, sillä uusi viikko alkaa HL-päivällä.

Viikate – Marraskuun lauluja II [2007]

Jo viides inttiviikko takana; kamalan nopeasti aika tuntuukin menevän. Tämä oli loppujen lopuksi aika iisi viikko, vaikka vapaa-ajat oli jälleen supistettu minimiin. Alkuviikosta ärsytti aivan järjettömästi, kun mua oltiin ajokortissani olevan C-kirjaimen takia laittamassa kuskiksi. Tuntuisi suorastaan turhauttavalta saada vuoden nakki ilman johtajakoulutusta, AUK kun on kuitenkin mulla se ykköstoive. No, lähiaikoina nähdään millaiselta mun tulevaisuus intissä näyttää.

Tiistaina oltiin 40 km pyörämarssilla, joka ei tuntunut yhtään niin pitkältä. Ehkä se on vain sitä, ettei selässä ollut kuin kevyt reppu… Olen kyllä kovin tykästynyt polkupyöräilyyn intissä, tst-varustuksenkin kanssa on paljon mukavampi polkea kuin ryömiä. :D Torstaipäivä meni suurelta osin taistelijan perustutkinnon parissa, viisi tst- ja viisi aseenkäsittelyrastia. Muutamasta (mm. aseen puhdistus taistelutilanteessa) sain täydet pisteet, osassa menetin turhankin monta pistettä ihan vain omaa huolimattomuuttani (mm. unohdin suojautua heitettyäni käsikranaatin). Edellä mainittujen lisäksi kulunut viikko piti sisällään mm. suunnistusta, sulkeis- ja järjestymisharjoituksia (meillä ei vieläkään kaikki osaa… o_O) sekä rastikoulutusta taistelijan perustutkintoon liittyen.

Jatko p-kauden jälkeen alkaa olla ajankohtainen, osa porukasta on jo siirtynyt uusiin tehtäviin. Meidän tuvastakin pari tyttöä lähti sotilaspoliisiksi; tosin ne asuu toistaiseksi vielä samassa tuvassa, mutta menevät spol-aikataulujen mukaan. Tavallaan harmittaa se, että osan koulutus alkaa jo näin aikaisin, koska oikeastaan nyt vasta on alkanut tutustua paremmin oman joukkueen tyyppeihin. Ensi viikosta on tulossa taas vähän raskaampi ja suurin osa viikosta menee maastossa: ensin on kahden yön ampumaleiri ja sitten yhden yön taisteluammunnat. Parempi siis ottaa iisisti tämä viikonloppu ja kerätä voimia.

Tulin eilen illalla kotikotiin ja tänään olin siskon ja äitin kanssa paikallisilla kesämarkkinoilla. Mitään kovin kummoista eivät markkinat tarjonneet, pussi metrilakua ja parin euron hintainen kirja saivat riittää mun kohdalla. Tänään olisi tarkoitus lähteä Turkuun ja sieltä varmaankin siskon ja sen poikaystävän kanssa leffailtaa viettämään. Toisaalta tekisi mieli baareilemaan, mutta toisaalta olen ihan järjettömän väsynyt ja lojuminen passaisi oikein mainiosti. Taidan kallistua jälkimmäiseen.

Stella – Löytäjä saa pitää [2008]

Huh huh, onpa riittänyt säpinää koko viikonlopun! Ja oikeastaan viikonkin, sillä meillä oli suhteellisen raskas ja vapaa-ajaton viikko. Tiistaina oltiin aamusta myöhään iltapäivään tetsaamassa, vasempaan käsivarteen on viime viikon mustelmien kaveriksi ilmaantunut läjä uusia mustelmia ja myös reidet ovat osittain sinipunaiset. Mä en tajua miksi mustelmoidun (hah mikä sana) niin älyttömän helposti, muilla on mustelmia tuskin lainkaan. Nytkin näytän lähinnä siltä, että mua on mukiloitu oikein kunnolla… Ihana pitää lyhythihaisia paitoja lomilla. o_O

Keskiviikkoaamulla lähdettiin ampumaradalle, jossa ammuttiin sarjoja kääntyviin tauluihin ja lisäksi oli rastikoulutusta mm. kevyeen kertasinkoon sekä telamiinaan liittyen. Alkuillasta pyöräiltiin leiripaikkaan, jossa meillä oli yön yli kestävä majoittumisharjoitus. Mun kanssa samaan telttaan osui pelkästään poikia, mikä oli omalla tavallaan rentouttavaa tavanomaisen tyttöjen kikatuksen sijaan. Yö meni ihan mukavasti, vaikka välillä heräsikin järkyttävään kuumuuteen. Oma kipinävuoroni oli heti puolenyön jälkeen, joten sain yöllä jopa nukuttua muutaman tunnin.

Torstaina aamulla laitettiin teltta kasaan ja poljettiin takaisin kasarmille, sen jälkeen päästiinkin sitten vaihtamaan varusteita. Kerrassaan mahtavaa saada hikisten paitojen ja maastopukujen tilalle puhtaita vaatteita! Iltapäivällä oli ensimmäinen kunnon marssi, joku 9 km taisteluvarustuksessa. Lämpötila oli jälleen varmasti lähempänä +30°C, joten hiki valui ja vettä sai juoda vähän väliä. Marssi tuntui lähinnä hartioissa ja jaloissa, illalla koko kroppa tuntui olevan täysin jumissa. Nyt onneksi parin lepopäivän jälkeen lihakset alkaa olla kunnossa taas ja niskakin huomattavasti parempi.

Perjantaina oltiin taas ampumaradalla, tällä kertaa harjoittelemassa polviasennosta ampumista. Toisen puoliskon ampuessa toisella oli suojeluharjoitus, ts. vedettiin tst-varustuksen lisäksi niskaan sadevaatteet ja päähän kaasunaamari (aka nasse). Jos joku saa pään hikoamaan niin se on kyllä nasse! Aivan järjetön fiilis sen jälkeen, kun oltiin heitetty pieni lenkki suojeluvarustus päällä ja sai ottaa nassen pois naamalta.

Lomille lähtö oli aika hulinaa kuten aina, onneksi sentään ehti käydä pikaisesti suihkussa. Turkuun saavuttuani kävin kotona kääntymässä ja suuntasin jokirantaan, jossa treffasin siskon ja törmättiinpä sattumalta Jyväskylän kaveriini E:hen. Loppujen lopuksi mun DBTL jäi yhteen keikkaan, tosin en mä muita oikeastaan kaivannutkaan. Viikate veti jälleen kerran hienon keikan – vaikkakin joko Tie tai Pohjoista viljaa olisi ollut mukava lisä settiin. Eniten yllätti Kaakko, joka kuulosti todella hyvältä muttei yhtään tutulta, mä kun olen enimmäkseen kuunnellut bändin tuotantoa Unholan uruista eteenpäin. Täytyykin nyt ottaa kuunteluun myös vanhemmat albumit ja EP:t.

Kannattaa muuten tsekata Viikate.fi-sivuston Samin – jonka bongasin lavan edustalta ja ehdin vaihtaa pari sanaa juuri ennen keikan alkua – DBTL 2008 -galleria. Tyylikkäiden keikkakuvien läjästä löytyy muutama foto myös Viikatteen keikalta.

Perjantai-illalla käytiin pariin otteeseen Lynissä, välissä piti piipahtaa pikaisesti kotona vaihtamassa kengät sekä heittämässä vähän ruokaa nassuun. Käväisin myös Kukassa yhdellä tädin ja sen poikaystävän kanssa ennen kuin suuntasin unten maille. Lauantaina olin siskon kanssa siskon ex-poikaystävän ja sen nykyisen tyttöystävän (sisko on siis edelleen hyvä ystävä eksänsä kanssa) tupareissa, saunottiin ja grillattiin – oli niin hyvä tarjoilu, että kaupunkiin lähtiessä olin lähes räjähtämispisteessä. Päädyin taas Lyniin, jossa istuin tunnin-pari muutaman tupakaverin seurassa, kun olivat tulleet Turkuun asti bilettämään.

Tänään olen lähinnä lojunut, väsyttää ihan julmetusti. Seuraavana viikonloppuna nukun kyllä enemmän, ei tällaisesta valvomisesta tule muuta kuin äkäiseksi. Tunnin päästä onkin sitten suunnattava askeleet kohti linja-autoasemaa, muutama tunti eteenpäin ja olen taas tutussa punkassa.