Ajastaika

Haloo Helsinki! – Haloo Helsinki! [2008]

Huh huh, olipahan taas lauantai-ilta! Iltapäivällä ajelin Turkuun ja matkalla nappasin kyytiin tupakaverin, joka tuli viettämään lauantaita kaupunkiin. Aloiteltiin rauhassa mun luona, muutamat kaljat ynnä muut maistuivat janoisille au-oppilaille ja yhdentoista maissa suunnattiin askeleet kohti Klubia. Seuraan liittyi läjä muitakin inttituttuja ja sillä porukalla heiluttiin tunnin verran Asan keikalla. Alun perin tarkoituksena oli kai vaihtaa baaria keikan jälkeen, mutta lopulta vietettiin Klubilla valomerkkiin saakka.

Pelkästään tämän edellä mainitun tupakaverin piti tulla yöksi mun luokse, mutta ilta päättyi siihen, että mun olohuone oli täynnä yövieraita – hyvä kun yösijoja löytyi tarpeeksi. :) Nukkumaan päästiin joskus viiden jälkeen aamuyöstä, ja tänään päivällä täältä lähti aika väsynyttä sakkia. Itse nukuin ehkä kolme tuntia ja rapiat, kun en osannut yhdeksän jälkeen enää nukkua. Täytyy ehkä ottaa päiväunet, kun ensi yönä unet jäävät kuitenkin vähäisiksi.

Ensimmäistä kertaa ottaa aika tavalla päähän se, että on pakko lähteä illalla takaisin Säkylään. Huomenna alkava leiri hajottaa jo valmiiksi eikä tuleva kolmen viikon kiinniolo tunnu yhtään sen paremmalta. On jotenkin niin ikävä kaikkea: normaalia elämää, perhettä, ystäviä, omaa rauhaa… Menneisyyttäkin ehkä vähän. Syksy on tuonut mieleen taas muistoja vuoden takaa; footbagin potkimiset syksyn värjäämien lehtien seassa, viimeiset ajelut prätkällä ennen talvikautta, pimenevät syysillat yhteisen kodin lämmössä. Silloin mun koko elämä oli täysin erilaista.

Tämä on nyt aika pikainen päivitys, sillä kohta mun pitäisi pakata romppeet autoon ja huristella Turkuun. Olen nyt siis kotikotona käymässä, tulin eilen saunomaan ja pesemään pyykkiä. Takana on kahden viikon kiinniolo, eilen tuntui kieltämättä vähän kummalliselta nähdä maisemaa kasarmin porttien ulkopuolella. Oudolta mutta kerrassaan mahtavalta. Harmi, kun meillä on nyt ihan normaali VLV ja huomenna täytyy jo mennä takaisin.

Kahteen ensimmäiseen AUK-viikkoon mahtuu kaikenlaista kuten aamuliikuntaa, viestikoulutusta ja n. 12 km marssi kenttävarustuksessa (taitaa olla suunnilleen 30 kg). Aamuliikunta on ehkä hajottavinta, kun kiskaistaan suoraan sängystä pihalle kylmään ja pimeään juoksemaan hullua tahtia joku vartti. Enhän mä oikeastaan koskaan pysy siinä vauhdissa edes mukana, silmissä sumenee ja oksettaa vähemmästäkin. Hyvin se kyllä herättää.

Marssin jälkeen hartiat ja selkä oli useamman päivän täysin jumissa, jaloissa ei onneksi tuntunut kamalasti. Armeijan varustus ei todellakaan ole paras mahdollinen kannettava, tosin ei sitä kai varsinaisesti marssimiseen ole tarkoitetukaan ergonomiansa puolesta. Tämän viikon viestikoulutus oli ihan mielenkiintoista, opeteltiin mm. rakentamaan kaapelointia sekä käyttämään sanomalaitetta ja radioita. Ensi viikolla on neljän päivän koulutushaaraleiri, jolloin päästään kai käyttämään laitteita maasto-olosuhteissa. Muuten leiri taitaa olla todellinen hajotusleiri, saa nähdä kestääkö sitä ikinä hengissä.

Tänään pyörin hetkisen pihalla ja kuvailin mitä eteen sattui osumaan. Puintihommat on vihdoin saatu alkuun ja keli onneksi näyttää hyvältä jatkossa puinnin suhteen. Kamalan kylmää nyt on ollut, ihan kuin viime vuonna syyskuu olisi ollut lämpimämpi ainakin Jyväskylässä. Tai ehkä aika vain kultaa muistot.

Stella – Löytäjä saa pitää [2008]

Syyskuu. Syksyn ensimmäinen päivä. Illat ovat jo selkeästi pimeämpiä ja muutenkin alkaa hiljalleen oikeasti tuntua syksyltä. Kesä 2008 oli täynnä seikkailuja, muistelen niitä kuukausia hyvillä mielin. Nyt on jälleen aika kääntää uusi sivu esiin. Kohta suuntaan askeleeni linja-autoasemalle ja sieltä bussilla edelleen kohti Säkylää. Huomenna alkaa aliupseerikurssi mukanaan uudet haasteet, joita odotan mielenkiinnolla. Ensi viikonloppuna ei päästä lomille, joten tämä blogi hiljenee pariksi viikoksi.

Kaunista syksyä kaikille!

Jenni Vartiainen – Ihmisten edessä [2007]

Eilen päivällä vietin jokusen tunnin Turussa, minkä seurauksena köyhdyin tukun euroja. Mitä mä sitten oikein ostin? No sen kivan pienen digipokkarin, josta mainitsin viime lomilla. Useamman netissä vietetyn tutkailutuokion jälkeen ostoslistalleni päätyi Stockan kanta-asiakastarjouksessa ollut Pentax Optio W60, joka on sekä pöly- että vesitiivis. Pikseleitä kamerassa on 10 miljoonaa, zoomi on 5-kertainen ja objektiivissa on mukava 28 mm:n laajakulma. Tavallisen makron lisäksi löytyy myös Super Macro, jolla voi ottaa lähikuvaa yhden vaivaisen sentin päästä. W60 on kevyt ja sopii mainiosti taskuun, ominaisuuksia on jos jotakin sorttia ja tosiaan kameraa voi käyttää myös veden alla.

Pieni ja söpö, eikö?

Ensimmäisen vuorokauden testailuni on koostunut pääasiassa makrokuvista sekä iltahämärällä salamalla kuvauksesta, vielä on paljon opittavaa uudesta ystävästä. Pentaxia on miellyttävä käyttää eikä suomenkielisistä valikoista ainakaan haittaa ole. ISO 100 -herkkyydellä kuvanlaatu on ok, mutta jo ISO 200 tekee yllättävän rakeista jälkeä. Valkotasapaino saa kuvat välillä vähän oudon värisiksi, erityisesti sekavalossa. Saattaa tietysti olla, etten mä vain osaa käyttää kameraa… Testing will be continued.

Alkuillasta ajelin takaisin kotikotiin, sillä sisko järjesti siellä kesänlopettajaisbileet. Meitä oli paikalla yhteensä vähän toistakymmentä, ei siis mitkään aivan hullut kekkerit kyseessä. ;) Syötiin, juotiin ja saunottiin, siinä sivussa tietysti myös jutusteltiin ties mistä. Kyseessä oli naamiaispirskeet, joskin osa oli aivan normivaatetuksessa. Ennen vieraiden tuloa pidettiin siskon kanssa pienimuotoinen photoshoot pihalla, yksi tuotos nähtävissä alla.

(Tarkemmat tiedot asuista täällä.)

Kohta voisin lähteä valumaan Turun suuntaan, onhan täällä tullut lojuttua jo tarpeeksi. Tämän illan taidan ottaa rennosti ja nauttia yksinolosta, sopii hyvin sunnuntai-iltaan. Ehkäpä siivoan vähän ja sitten sytytän pari kynttilää syksyn alun kunniaksi. Ihanaa, kun huomennakin on vielä vapaata!

Tänään koitti vihdoin peruskoulutuskauden viimeinen päivä, joka Säkylässä osui tällä kertaa samalle päivälle sotilasvalan kanssa. Herätys oli aamulla viiden jälkeen, ja aamupalan jälkeen harjoiteltiin vielä ohimarssia. Yhdeksän maissa hypättiin busseihin (oli muuten kummallinen fiilis istua bussissa rynnäkkökivääri seurana…) ja suunnattiin kohti Laitilaa, jossa vala pidettiin. Paikoillaan seisominen otti kiitettävästi jalkojen päälle, hyvä kun jalat vielä sai koukistettua. Valan jälkeen oli ohimarssi pitkin Laitilan katuja, sitten siirryttiin busseilla takaisin Säkylään.

(Kameran takana sisko, itse olen kuvassa ihan oikeassa laidassa.)

Huovinrinteellä aika meni nopsaan, meidän loppuperhe oli kokonaisuudessaan paikalla ja lisäksi seuraan liittyivät niin ikään Säkylässä palvelevat siskon alikersanttipoikaystävä sekä sotilaspoliisikaveri. Porukat katsastivat Viestikomppanian tilat ja tietysti mun “kodin” eli p-kauden tuvan. Tässä kohtaa toistaiseksi ainoa julkaisukelpoinen inttikuva, jonka sisko nappasi mun härvätessä jotain kaapillani:

Yksiköstä käveltiin sotkun suuntaan, jossa päädyttiin toviksi munkkijonoon – sen verran oli populaa, että kaikille ylimääräisillekin kahvituspisteille kiemurteli pitkät jonot. Munkkikahvien (omalla kohdallani tosin Muumi-limpparin kun en kahvia juo) jälkeen siirryttiin urheilukentän laidalle, jossa alkoi eri koulutushaarojen esittely. Mielenkiintoisia esityksiä kaikki, alla kuva Pioneerikomppanian hyökkäyksestä kohti vihollisleiriä.

Tämä oli siis viimeinen päivä alokkaana, valassa meidät nimitettiin viestimiehiksi (tai jääkäreiksi/pioneereiksi koulutushaarasta riippuen). Mä ehdin viestimiehenä olla jopa kolme päivää ja risat, sillä tiistaina alkaa AUK1 ja arvo muuttuu aliupseerioppilaaksi. AUK:n alkaminen tietää myös muuttoa, ei tosin kauemmaksi kuin viereiseen tupaan. Osa vanhoista tupakavereista säilyy, mutta uuteen joukkoon liittyy lisäksi muutama tyttö p-kauden toisesta joukkueesta. Melkein saatiin jo riita aikaiseksi punkista, saa nähdä millaista yhteiselo tulee olemaan.

Ajattelin ensin meneväni tänään Turkuun, mutta päätinkin sitten jäädä lööbailemaan kotikotiin. Nyt lähden testaamaan upouuden – joskin jo pitkän aikaa työn alla olleen – pihasaunan, puulämmitteisen sellaisen. Barettia on pakko taas särmätä, sillä se ei oikein tykännyt eilisestä parin tunnin valaharjoittelusta kaatosateessa… Huomenna sitten enemmän jotain toimintaa.

Ilma tuoksui tänään ihan syksyltä. Kohta se on täällä.