Viikko 33: Jälkikasvun ensikosketus huvipuistoon Särkänniemessä.
Viikko 34: Pupun paijausta Turun Messuilla.
Hurjaa, meillä on ollut vauva jo yli seitsemän kuukautta! Vauvavuosi näin esikoisen kanssa on ollut varsin ihmeellistä ja uuteen elämäntilanteeseen totuttelua koko ajan, mutta jotenkin tässä 6-7 kuukauden välisellä ajanjaksolla tyttö on tähän mennessä “muuttunut” eniten. Ihan kuin pieni pirpana olisi kasvanut harppauksen isommaksi yhtäkkiä. Varmasti jotain tekemistä on sillä, että tyyppi lähti kunnolla liikkeelle kuin myös sillä, että lähipiiriin on syntynyt parikin uutta pikkuista tässä ihan lähiaikoina.
Vauva 7 kk
- Juttelee kissan kanssa tämän maukuessa iltaruokaansa; yleisin vastaus Barbin möykkäämiseen on äy äy.
- Rakastaa seurata isompien lasten touhuja, mutta iholle tulevat vauvakamut saavat yleensä itkun aikaiseksi. Samoin liian tuttavallinen mäyräkoira… :D
- Sai uusia leluja leikittäväksi lähipiirin perheiltä. Hiteiksi on muodostuneet mm. Smobyn keinuva seepra, Fisher Pricen rinkulakirahvi sekä omasta lapsuudestani tutut kirjainpalikat.
- Tapaili puolivuotiaana konttausasentoa ja pari viikkoa myöhemmin keksi miten raajoja pitää liikuttaa, jotta pääsee eteenpäin. Ensimmäisen selkeät konttauspätkät tulivat juuri ennen unia ja itkun säestämänä, mutta siitä se sitten lähti.
- Konttaustyyli kehittyi hurjasti ihan muutamassa päivässä ja 7 kk tullessa täyteen vauhti on jo aikamoista. Usein tulla töpsöttelee perässä, kun hyörin ympäri kämppää.
- Liikkeelle lähdön myötä avartui tietysti käpälöitävien asioiden maailmakin, kaikkea pitää päästä hipelöimään – ja useimmiten myös tunkemaan suuhun.
- Ei mennyt kuin hetki konttauksen oppimisesta kun suunta alkoi olla lisäksi ylöspäin. Seisomaan ei sentään vielä yritä, mutta nousee polvilleen esim. pinnasängyn reunoja ja keittiön alimpia laatikoita vasten.
- 80-lukulainen, hieman nykystandaria pienempi pinnasänkymme tuntuu toisinaan niin kovin pieneltä, kun tyyppi kolisee pitkin pinnoja unissa meuhkatessaan. Ei tosiaan mitenkään rauhallisimmasta päästä nukkujana tämä meidän bebe…
- Liikkumistaito rauhotti yöunia, joskin nukuttaminen on joinakin iltoina ihan tuskaa. Stokken Tripp Trapp -tuolin Newborn set (aka munankuori) lattialla keinutellen on näppärä nukuttamispaikka silloin kun kaikki mahdolliset muut konstit on kokeiltu.
- Tripp Trappiin on nyt tosiaan vaihdettu syöttötuoliosa. Alkuun piti asetella pari pehmolelua tukemaan istuma-asentoa, mutta nopeasti vauva oppi istumaan itsekseen.
- Kiinteiden syöminen on edelleen maistelua, tyttö on selvästi enemmän tissimaakareita. :P Soseista ei tykkää yhtään, mutta klimppisempänä tai sormiruokana sama tavara kyllä uppoaa. No, eipähän tarvitse nähdä vaivaa esim. puurohiutaleiden hienontamisessa.
- Painoa on tullut hyvin maltillisesti ja neuvolasta saimmekin kehoituksen lisätä esim. puuroon öljyä, lisäenergia ei kuulemma olisi pahitteeksi.
- Hampaita on tullut läpi 6 kpl, ne ekat kaksi alhaalla sekä neljä keskimmäistä ylhäällä. Yläkulmahampaita odotellaan seuraavaksi, sen verran selvästi näkyvät siellä möllöttävän.
- Hiukset kasvavat kohisten, punertavuus näyttää kadonneen ja väri on nyt aika perus tummanvaalea.
- Kotona päällä enimmäkseen kestovaipat, joista mm. viime vuoden äitiyspakkauksen TotsBotsit piti jo laittaa pois käytöstä. Yö- ja reissukertiksissä on siirrytty kokoon 4, Muumit & Pirkat (kumpikin kotimaisen Delipapin valmistamia) ainakin tuntuvat toimivan.
- Käyttää vaatteista kokoa 62-68, isomman koon vaatteiden käyttö lisääntyy jatkuvasti.
- Pituus 68 cm (49 cm), paino 6895 g (2930 g).
Tällä kertaa otetaan Nelliinan Nöpöstä mallia ja päästetään ääneen talouden karvaisin asukas.
1. Olen… Adorex LionAmbrosia, tuttavallisesti ihan Barbi vaan. Rodultani olen devon rex ja ikävuosia on kertynyt tähän mennessä kahdeksan ja rapiat. Nykyisen palvelusväkeni luokse muutin 7,5-vuotiaana elokuussa 2014.
2. Parhaat päikkärit nukun… palvelusväen sängyssä, isännän peiton alle kaivautuneena. Tai oikeastaan, mihin tahansa sopivaan kasaan tai koloon kaivautuneena. Isännän hupparia toki unohtamatta!
3. Paras kaverini on… kuka vain kuka heltyy ja ojentaa minulle jotain syötäväksi kelpaavaa.
4. Jos saisin valita, ruokakupistani löytyisi aina… ihan mitä tahansa ruokaa. Ruokakuppini täyttyy kahdesti päivässä, joten muina aikoina on etsittävä ruokaa muualta. Joskus onnistun kerjäämään sinisillä silmilläni esim. kalaa tai raakaa kananmunaa, joskus hyppään salaa keittiön tasolle ja saatan käydä vaikkapa lipomassa emännän turpoamassa olevasta puurokulhosta.
5. Kun minua pyytää tuomaan lelua, kannan omistajani eteen… pienen valkomustan hiiren, jonka häntä on tehty värikkäistä höyhenistä. Kyseisen hiiren kanssa hepuloin usein iltaisin, kolina vain kuuluu kun hiiri saa kyytiä pitkin kämppää.
6. Kotihiiri, agilitykiitäjä vai näyttelyiden palkintorohmu? Ehdottomasti ensimmäinen. Rakastan rauhaa ja rutiineja, kaikenmoista hälinää painelen pakoon pömpelini ylimpään koloon tai sinne em. sänkyyn peiton syövereihin.
7. Mikä muisto tai tapahtuma on jäänyt pörröisestä elämästäsi parhaiten mieleen? Viime jouluna emännän lähennellessä valaan mittoja raskausmahansa kanssa tungin joka yö jossain kohtaa samaan sänkyyn nukkumaan, ihan siihen emännän kylkeen kiinni. Ja emäntä kun ei raaskinut siirtää minua, niin isäntä välillä vähän kiroili ahtautta leveässä parisängyssä… No, sitten emäntä oli muutaman yön poissa ja takaisin tullessaan toi mukana pienen huutavan ihmistaimen, joka muutti makuuhuoneeseen nukkumaan sellaisessa hassussa pahvilaatikossa. Kuningatar ei tällaisen sakin seassa nuku, joten minun oli etsittävä uusia nukkumapaikkoja muista huoneista.
8. Kenet blogosfäärin karvaturreista haluaisit tavata? Itsehän nautin saadessani olla huushollin itseoikeutettu kuningatar enkä muista otuksista niinkään välitä, mutta emäntä kuulemma tahtoisi treffata Visuaalisesti vaativan valokuvaukselliset kissakaverukset.
Milloinkohan olen kirjoittanut tänne viimeksi jotain järkevää..? Vissiin reippaat pari kuukautta sitten, ohopsan. Mahtaako täällä kukaan enää edes käydä, on meinaan tuo kommenttiboksikin kumissut aika lailla tyhjyttään koko kesän. Vaikka eipä täällä tosiaan ole paljoa kommentoitavaa ollut… Mutta niin, kesä. Se alkaa kohtapuolin olla taputeltu ja syksy häämöttää aivan jo nurkan takana. Hurjaa miten vauhdilla tämä ensimmäinen kesä lapsiperheenä meni! Eikä kuitenkaan tehty oikeastaan mitään sen kummempaa, kunhan vain oltiin ja elettiin.
Tarkoitus on kyllä ollut blogata muustakin kuin viikkokuvista ja vauvan kuukausikuulumisista, mutta eipä ole oikein näyttänyt ottavan tulta alleen. Olen kaivannut blogia ja bloggaamista, mutta en tahtoisi tehdä mitään hutaisten ja kuitenkin kunnon postauksen räpeltäminen valmiiksi kuvineen kaikkineen vie usein aikaa (jota pienen lapsen äidillä harvoin on) enemmän kuin hetken, joten postaamattomuuskierre on valmis. Haluaisin tästä sellaisen rennon paikan, johon voisin tyrkätä helposti ja nopeasti jotain mielen päällä olevaa juttua – vaan kuinka sitä saisi itsensä sellaiseen moodiin?
Pohjimmiltaan kyse on tietysti priorisoinnista, ihan kaikessa. Välillä ihmettelen miten ihmeessä muut ehtivät tehdä ruokaa joka päivä, kun se vie niin jumalattoman aikaa, mutta sitten taas itselleni tärkeää on pitää koti siistinä ja esim. kevyt viikkosiivous (imurointi + vessan puhdistus) saattaa viedä multa useamman tunnin – eikä meillä kuitenkaan ole kuin 66 neliötä… Että niin, jos vaikka käyttäisin pari kertaa viikossa ilta-aikani blogin parissa enkä Bloglovinin lukulistaa ja/tai Facebookin uutisvirtaa kahlatessa, niin homma näyttäisi varmasti aivan erilaiselta.
Hmmm, ottaisiko sitä tavoitetta alkavaan syksyyn? Nyt kun muutenkin elämä alkaa asettua uomiinsa eikä mukelo ole enää jatkuvasti huomiota kaipaava vastasyntynyt. Tulisi ehkä kesän kuvavarastojakin käytyä läpi ja voisi sujauttaa ruutuja jonnekin sinne höpinöiden väliin. Kuten vaikka tässä postauksessa muutama alkukesästä napattu luontokuva, jotka eivät liity mitenkään mihinkään. Tästä on hyvä jatkaa.
Viikko 32: Siitä tuli kuluneeksi jo vuoden päivät, kun Barbi muutti meille.