Ajastaika

Viime keväänä keittiöremontin jälkimainingeissa koin ahdistusta siitä tavaramäärästä, joka meillä on sullottu tähän 66 neliöön. Varsinkin kun suurin osa kamoista on mun, joko ikivanhoja tai uudempia, mutta joka tapauksessa mun hankkimia tai jostain saamia. Olen saanut tavarahamsterimallin kotoa ja usein roipetta jemmataan omissa kaapeissa ennemmin kuin laitetaan kiertoon, vaikka kuinka itsellä ei enää olisi tarvetta.

Erityisesti vaatekaappini on raskauden ja imetyksen myötä muuttunut isoksi kysymysmerkiksi: se tuntuu olevan täynnä vaatteita, jotka eivät sovi keskenään yhteen tai jotka eivät ole just nyt sopivia. Joidenkin vaatteiden kohdalla kyse on istuvuudesta (ne rask… eikun imetyskilot), mutta joidenkin ihan vaan siitä fiiliksestä. Keväällä sain käsiini Rinna Saramäen kirjan Hyvän mielen vaatekaappi, jonka innoittamana kävin koko vaatekaappini läpi oikein ajatuksen kanssa. Otin käyttöön mallin, etteivät kaikki kelvolliset vaatteet ole kaapissa yhtä aikaa, vaan päivitän valikoimaa silloin tällöin esimerkiksi vuodenajan vaihtuessa.

Aiempaan verrattuna malli on ollut toimiva, mutta nyt tartuttuani kyseiseen kirjaan uudestaan sen jäätyä keväällä kesken tunnen kaipaavani jotain enemmän. Kaapissani on edelleen vaatteita tyyliin ihan kiva ja huomaan, että niitä tulee käytettyä kyllä varsin harvoin. Sen sijaan sieltä puuttuu joitakin perusjuttuja, joita kaipaan vähän väliä – esimerkiksi musta sekä harmaa ihan perus t-paita. Niiden kohdalla ongelmaksi muodostuukin, mistä sellaiset löytäisi! Sen olen oppinut, että ketjuliikkeiden tusinapaidat on parempi jättää väliin, kun ei niistä kiertävine saumoineen ja pikanukkaantumisineen tule kuin paha mieli. Tukisin mielelläni vaikkapa kotimaisia vaatemerkkejä, vaan toistaiseksi ei vastaan ole tullut ainuttakaan simppeleitä perusvaatteita tarjoavaa merkkiä. Toki kiinnostavat leikkaukset ym. ovat omiaan joissakin vaatekappaleissa, mutta esim. peruspaidalta en ihan oikeasti kaipaa yhtikäs mitään kikkailua.

Hankalaksi asian tekee myös se, etten oikeastaan tiedä millainen mun tyyli on. Olen pohtinut tätä ennenkin, mutta vastaus on edelleen löytymättä – ja luonnollisesti tämä totaalisen uusi elämäntilanne eli äitiys on muuttanut ajatusmaailmaa siinäkin asiassa. Esimerkkinä: ennen rakastamani minihameet tuntuvat nykyään aivan liian lyhyiltä. Tai matalavyötäröiset housut, ne eivät vain enää tunnu mukavilta päällä eivätkä todellakaan imartele vyötärölle kerääntynyttä rengasta. Toivon kroppani palautuvan edes jossain määrin imetyksen loputtua, mutta ehken mä halua sitä tarpeeksi kun en saa järjestettyä itseäni liikkumaan.

Tavoitteena ja toiveena siis on rakentaa vaatekaappi, josta voin napata päälleni mitä tahansa joutumatta sen kummemmin pähkäilemään asiaa. Ekaksi täytynee selvittää, millaisena näen itseni ja tyylini; sen jälkeen ehkä miettiä millaisena toivoisin näkeväni ne. Millaisista vaatteista tykkään, millaisista en niinkään? Mikä on oma arkiunivormuni? Missä tunnen oloni kotoisaksi? (Onneksi on ne kuva-arkistot.)

Eeva kirjoitti taannoin osuvasti:

“Lempivaate on sellainen, jonka voi pukea päälle ja sen jälkeen unohtaa.”

Projektista bloggaan varmasti lisääkin, kunhan tässä pääsen kunnolla liikkeelle. Samalla tulee mukavasti kerrattua alkuvuodesta kirjattuja ajatuksia tyyliasioiden suhteen. Eiköhän tämä tästä!

Täällä blogissa ei ole usein näkynyt päivän asu -juttuja, vaikka pyrin tallentamaan asujani säännöllisesti – toisin sanoen aina kun on vähänkään jotain kivaa päällä (ja joku käyttämässä kameraa). Vuodesta 2007 asti olen noita asukuvia laittanut näytille Flickrin ryhmään nimeltä wardrobe_remix. Alkuun tämä “harrastus” tuntui vähän hassulta, mutta jälkikäteen olen monesti ajatellut miten kivaa on, että voi selata menneitä vuosia tällaisessa muodossa. Vanhan asukuvan nähdessäni mieleen muistuu tapahtumia ja elämäntilanteita, kuvat aukenevat itselleni aivan eri tavalla kuin satunnaiselle selailijalle. Ja onhan se hauska nähdä, miten oma tyyli on muuttunut – miten itse on muuttunut – vuosien varrella.

Korvikset siskon vanhat, pellavapaita ja sukkikset Lindex, farkkushortsit Cubus, tennarit Converse.

Aiemmin wardrobe_remix oli itselleni ja varmasti myös monelle muulle inspiraation lähde pukeutumis- ja tyyliasioihin, mutta nykyään ryhmässä on meno muuttunut varsin verkkaiseksi. Liekö ihmiset suunnanneet muille maille asukuvineen, ehkä Lookbookiin tai omiin blogeihinsa. Itse olen vielä uskollisesti tyrkännyt (kotiäitiyden myötä aika lailla harventuneet) asukuvat Flickriin ja havahduin vasta nyt pohtimaan, jatkanko edelleen samalla tiellä vai mitä keksin.

Lätsä Costo, korvikset Fashionology, huivi kesämarkkinoilta 10+ vuotta sitten, rannekello Axcent, liehuhelmatoppi ja farkut H&M Divided, jakku Samuji, tennarit Converse.

Asukuvia tallennan epäilemättä jatkossakin ja nyt mietin, pitäisikö ottaa ne tiiviimmin mukaan blogiin. Jos vaikka niitä saisi postattua lyhyesti ja ytimekkäästi, toisin kuin kaikkea muuta… Mitä mieltä ollaan ruudun toisella puolen? Eipä kai tällä blogilla mitään tarkkaa kategoriaa edes ole, joten siinä mielessä garderobin esittely silloin tällöin ei kai heittäisi blogia täysin raiteiltaan.

(Kuvituksena pari asua syyskuulta, luonnollisesti. Ja joo, kuontalo on lyhentynyt sitten viime näkemän. :D)

Viikko 37: Kävimme suvun naisporukalla (+ kummipoika Hippo) Habitaressa ihmettelemässä.

Viikko 38: Tyttö on keksinyt, että pitäisi aamuisin päästä samalle ruoka-astialle kissan kanssa.

Koneen syövereistä löytyi muutamia kesällä napsaistuja muistoja jälkikasvun kivoista asuista, eiköhän oteta ne seuraavaksi kehiin. Vauvasta kun on kyse, ei voida enää puhua nykyisestä vaatekaapista – itse asiassa viimeinenkin kuvissa oleva vaatekappale (sukkia lukuunottamatta) sai lähtöpassit tovi takaperin. Niin ne pienet kasvaa… Snif.

Punaiset Lindexin Littlephant-malliston collegehousut ovat kummityttömme vanhat ja ne olivat ehdottomasti yhdet suosikit 56 koon vaatteista! (Toinenkin tuon koon housulemppari on muuten esiintynyt blogissa, nimittäin Maxomorran kuumailmapallopökät. Eka juttu minkä vauvalle ostin päivä nt-ultran jälkeen.) Näin kerran nämä housut kirpparilla koossa 68, jätin ostamatta ja voin sanoa, että on harmittanut monta kertaa. Onneksi samaiset housut ovat päätyneet meille koossa 92, eli sitä odotellessa (juu hetki kyllä menee vielä). Luonnonvalkoinen ristiäisasuun hankittu pitsibody name it, raitasukat Marimekko.

Lindexin eläinkuosinen kietaisubody oli meillä lainassa vain hetken, se oli 62-kokoiseksi aika pientä mallia. Violetit housut Pikkuset, äitiyspakkauksesta peräisin. Yritin käyttää useampiakin pakkauksen alaosia, mutta ne eivät kerta kaikkiaan istuneet meidän rimpulalle lainkaan. Pyllykohta oli aina jotenkin liian leveä (ja hei kestovaipasta huolimatta!) ja vyötärö tuli kainaloihin, sitten kun olisivat muuten olleet sopivat niin ei enää lahkeessa riittänyt pituus. Ovatkohan ne millekään vauvalle hyvän mallisia..? Työkaverilla oli ylimääräisenä Conversen sukkapaketti, jonka sukkaparit ovat varsin tyttömäisistä väreistään huolimatta olleet todella paljon käytössä. Varsi on noissa just hyvä, ettei sukka valu pois jalasta.

Toisetkin punaiset housut meillä oli 56 koossa, joskin nämä olivat suht isot ja taisivat ihan viimeisimpänä jäädä kyseisestä koosta pieneksi. Mauri Kunnaksen hahmot ovat about ainoita piirroshahmoja, joista tykkään, ja unissaan kävelevä Herra Hakkarainen oli musta hauska printti pöksyissä. Body on Punaisen Norsun Herra Hauki, ostimme sen aikoinaan kavereiden pojalle lahjaksi ja nyt se oli sitten meidän muksulla lainassa. Malli tosin ei (taaskaan) ihan istunut rimpulalle, body oli meinaan harteista jotenkin tosi leveä. Paljon tuota silti käytettiin ja erityisesti isi vissiin tykkäsi siitä, koska usein valitsi sen laatikosta pukiessaan tyttöä. Mansikkasukat ovat Mömmeli-serkun peruja muutaman vuoden takaa.

Viimeiseksi vielä yksi hellesään asu, joka oli monta kertaa käytössä. Vesimelonibody Villervalla ja minttuiset raitacaprit H&M, kummatkin peräisin kirpparilta. Body varsinkin oli huippulöytö ja lyhythihaisista lempparein, onneksi viileän alkukesän jälkeen saatiin myös helteisiä päiviä ja body pääsi tehokäyttöön. Mitoitukseltaan se oli just passeli meidän pirpanalle, meinaan sopivasti lämpimien säiden väistyessä jäi bodykin naftiksi.

Syksyn sateiden (tänään tosin ei ole ropsahtanut mutta viikonloppuna vettä tuli ihan kunnolla) kunniaksi palataan hetkeksi ajassa taaksepäin kesään, tarkemmin ottaen tuonne kesäkuun puoliväliin. Juhannusaattona pakkauduimme autoon koko perhe kissaa myöden ja hurautimme porukoiden luokse maalle keskikesän juhlaa viettämään. Aattona meitä oli vähän isompikin porukka, mutta juhannuspäivänä hengailimme ihan vain “omien” kesken. Sateen tauottua kiertelin pihalla kameran kanssa ja ihastelin luonnon väriloistoa. Juhannusruusut eivät viileän alkukesän seurauksena vielä tuolloin jussina kukkineet, mutta muuten näytti varsin samalta kuin edelliskesänä.

Juhannukseen kuului olennaisena osana sauna ja palju sekä hyvä ruoka, grillistä luonnollisesti. Ruokakuvia muistikortille ei näköjään tallentunut, mutta sellainen juhannuksen perusmenu lautasella nökötti. Kahvin kanssa nautittavaksi sisko oli leiponut keskikesän salmiakkileivoksia, harmi kun edes niistä ei tullut napattua kuvaa. Hyviä olivat joka tapauksessa.