Ajastaika

Kävin siskon kanssa eilen viimeinkin tsekkaamassa Nina’sin pop up -liikkeen Linnankadulla sijaitsevassa Sisustuksen Koodissa. En ole koskaan vieraillut Nina’silla Helsingissä enkä jostain syystä myöskään Sisustuksen Koodissa, vaikka muuten on Turussa tullut hypittyä sisustuskaupoissa. Eihän mulla tietenkään ollut varaa Nina’sista mitään ostaa, lähinnä mielenkiinnosta halusin nähdä kalliimman hintaluokan tuotteita ihan livenä. Vaatepuolella mikään ei sykähdyttänyt erityisesti, mutta kengissä ja laukuissa – oi Miu Miu!

Sitten joskus kun elämän- ja ennen kaikkea rahatilanne on sopiva, hankin ihan varmasti jonkun ihanan laukun Miu Miulta. Bow Bag on ollut haaveissa jo vuosia, kyseinen laukku näyttää upealta jopa haaleanroosana. Myös Miu Miun kengät ovat ihania, varsinkin tämän kevään lintu- ja kissakuoseissa. Lintukorot näyttivät luonnossa ehkä vieläkin hienommilta kuin kuvissa! Olivat muuten mun kokoa, en tosin uskaltanut lähteä kokeilemaan jos olisinkin rakastunut palavasti…

Merkkikenkiä ostaessani päätyisin todennäköisesti käytännöllisempään pariin, jotta hintavia popoja ihan oikeasti tulisi käytettyä. Kaikista eniten olen ihastellut näitä järjettömän ihania kenkiä, jotka taitavat olla Chloén A/W 2006 mallistosta. Uutena ei siis ainakaan enää saa, mutta ehkä joskus vielä löydän kyseiset kengät jostain vähän käytettyinä. Se vasta olisi rakkautta!

Mun Miu Miu -läähätysten jälkeen kierrettiin toki itse Sisustuksen Koodi myös, kun en tosiaan siellä ollut aikaisemmin käynyt. Kaikenlaista ihanaa sisustustavaraa, joista kelpuuttaisin monet kotiin sitten kun on isompi ja enemmän meidän näköisemme asunto. Block-valaisimen ainakin hommaan vielä joskus, ja jos oikein rikastutaan niin Yrjö Kukkapuron Karuselli olisi se kaikista mieluisin nojatuoli mun laiskanlinnaksi.

Kotiin päästyäni vaihdoin vain vaatteet (perhanan toista kertaa jalassa olevat GT:n raitasukkahousut hajosivat lähestulkoon atomeiksi!) ja lähdin Sansun luokse kyläilemään, nopeasti hujahtikin muutama tunti hyvässä seurassa. On se hyvä, että ystävätkin ovat yhtä puheliaita kuin itse olen – juttua riittää vaikka miten! Kotiin palasin vasta auringonlaskun aikaan, oli muuten uskomattoman upea auringonlasku. Taivas oli kuin tulessa ja palavaa taivasta vasten leijui silminnähtävästi alempana olevia pilvenhattaroita.

Kamera ei ihan osannut tallentaa taivasta niin kuin silmät näkivät, mutta aika mahtavasti kuitenkin. Oonko muistanut tarpeeksi hehkuttaa, että rakastan uutta Nikoniani? ;)

The xx – xx [2009]

Eksyin Black Point -blogista selailemaan ensimmäistä kertaa kunnolla Fashionologyn koruvalikoimaa ja vähän pelottaa, että taisin ihastua aika palavasti. Voi miksi luottokortin saldo on taivaissa?! Eihän tässä mistään jättimäisestä summasta ole kyse, mutta tietokone- ja kameraostosten jälkeen olen pyhästi päättänyt olla nyt jonkin aikaa mahdollisimman vähän kuluttava jäsen tässä taloudessa. Onneksi aina voi haaveilla! Ja elätellä toiveita, jospa vaikka synttärikeiju toisi mulle korun tai pari runsaan kuukauden kuluttua.

1. Pistol Necklace 10 €
2. Eiffel Tower Necklace 11 €
3. Silver Talon Claw Ring 35 €
4. Feather Earrings 5 €
5. Feather Necklace 11 €

Tuota sormusta himoitsen kaikista eniten, kaikeksi onnekseni sitä ei ole varastossa enkä näin ollen ainakaan toistaiseksi “huomaamattani” klikkaile tilausta menemään. Ehkä sitten kun sitä taas on saatavilla? Kaveriksi samaan tilaukseen voisi napata joko pistoolikaulakorun tai ehkäpä Eiffelin. Odottavan aika on pitkä.

(Kuvat koruista: fashionology.nl)

Metallica – Load [1996]

Tykkään lueskella erilaisia 100 faktaa -kirjoituksia, joita viime aikoina on tullut useammassakin blogissa vastaan. Tarkoitukseni oli jo aiemmin tehdä oma postaukseni kyseisestä aiheesta, mutta päivien kadottua johonkin olen nyt hieman jälkijunassa asian kanssa. En tiedä kiinnostaako tämä ketään, mutta ainakin itsestä on hauska lukea myöhemmin mitä onkaan tietyssä kohtaa elämässään tällaisiin vastannut. Kuvituksena sekalaista sisältöä kameroiden muistikorteilta vappuviikonlopulta.

1. Oikea nimeni on Johanna; Jose on erään kaverini antama lempinimi, jolla mua kutsutaan toisinaan myös elävässä elämässä.
2. Vietän syntymäpäivääni 15. kesäkuuta.
3. Silmäni ovat siniharmaavihreät ja joukossa on ihan vähän ruskeaakin. Joku optikko tms. joskus ihmetteli, miten niissä voi olla niin montaa väriä.
4. Todellinen hiustenvärini on perussuomalainen maantienharmaa.
5. Mulla on pienimuotoinen kriisi hiusteni suhteen, kun en tiedä mitä niille pitäisi tehdä. Tällä hetkellä kuontalo on malliltaan hyvin epämääräinen ja väriltään punaruskea parin sentin juurikasvulla. Kolmen viikon päästä on tiedossa häät, sitä ennen on pakko keksiä joku pelastus!
6. Käyn aina samalla kampaajalla, joka on äidin tuttu ja joka on leikannut meidän perheen naisten hiukset ties miten kauan. On helpottavaa istahtaa kampaajan tuoliin ja tietää, että hiuksille tehdään juuri kuten toivon.
7. Olen höpöttäjätyyppiä, joten tuttu kampaaja on siitäkin hyvä vaihtoehto, että se osallistuu keskusteluun eikä mun tarvitse tönöttää tuppisuuna koko käsittelyn ajan.

8. Huomenna sentään pääsen kosmetologille, edellinen kerta oli muistaakseni ennen siskon ylioppilasjuhlia. Keväällä 2007 siis, onhan siitä jo pari vuotta. Ups.
9. Myös kasvo- ja jalkahoidot uskon tuttujen kosmetologien käsiin, kun ne aina kyselevät kuulumisia ja muuta.
10. Mulla ei ole koskaan ollut hyvä iho, vaan pientä näppylää ja epätasaisuutta on edelleen. Meikkiä en käytä läheskään päivittäin, joten olisiko vika sitten puhdistustuotteissa tai rasvoissa tai – mitä todennäköisimmin – ruokavaliossa.
11. Olen todellinen sokerihiiri, esimerkiksi karkkia voisin mässätä pussillisen joka päivä.
12. Jotenkin kummasti kyllä pystyn joka vuosi olemaan 50 päivää karkkilakossa ennen joulua, muussa kohtaa vuotta lakkoilu ei vain onnistu.
13. Suklaasta en niinkään välitä, mieluiten mussutan joko lakritsia tai värikkäitä esanssimässyjä.
14. Mun on pakko aina testata kaikkia uutuuskarkkeja, kun törmään sellaisiin kaupassa. Kevät on uutuusherkkujen parasta (tai pahinta) aikaa.

Äipän tekemä sima tuli vauhdilla ulos pullosta.

15. Tänä keväänä ei ole tullut vastaan mitään übermahtavaa makeisuutuutta, kuten kesäsuklaa vuosi sitten.
16. Uutuustestailu pätee myös limsojen suhteen, joskaan limppariosastolla vierailen huomattavasti karkkiosastoa harvemmin.
17. Silloin tällöin ostan saunasiiderin viikonlopuksi, siinäkin pyrin yleensä valitsemaan sellaista mitä en vielä ole maistanut.
18. Inhoan Spritea. Muita vastaavia (7up yms.) juon kyllä toisinaan, mutta Spritea en missään tilanteessa.
19. Paras limsa on kylmä Coca Cola light, johon aina välillä addiktoidun ja sitten taas pyristelen irti. Harmi kun sitruunaversiota ei ole enää myynnissä, se oli vielä tavislaittikolaakin herkumpaa.
20. Rakastan Aura-sinihomejuustoa sekä Castello-valkohomejuuston kevytversiota.
21. Join tänä vappuna pitkästä aikaa simaa, kotitekoinen on vaan niin parasta! Onneksi meillän on vieläkin puolitoista pulloa jääkaapissa odottamassa.

Kulta vietti iltapäivän hitsaten jotain systeemiä johonkin maatalouskoneeseen.

22. En juo kahvia enkä edes tykkää sen tuoksusta. Joskus pentuna kyllä join “kahvia” (= kupin pohja peittoon kahvilla ja loput maitoa), mutta sittemmin olen hylännyt litkun kokonaan.
23. Ainoat muodot, jossa kahvia siedän, ovat capuccinojäätelö ja hajuaistin tasapainottavat kahvipavut tavaratalojen hajuvesiosastolla.
24. Kahvin sijaan lipitän teetä, mieluiten vihreää sellaista. Myös jouluteet ovat lähes poikkeuksetta ihania.
25. Pyrin pesemään hiukseni kerran viikossa syväpuhdistavalla shampoolla. Tällä hetkellä käytössä on BC Bonacuren versio, josta olen kovasti tykännyt.
26. Tilasin viime kesänä eBaysta Tigin Dry Secret -kuivashampoon, joka kuitenkin tyhjeni itsestään parin käyttökerran jälkeen. Onneksi sain myyjältä uuden pullon veloituksetta! Vajaan vuoden käyttökokemuksen jälkeen tuote ei kylläkään ole vakuuttanut mua enkä siis ostaisi sitä enää uudestaan.
27. Seuraavaksi ajattelin kokeilla 4R:n kuivashampoota, josta olen kuullut paljon kehuja. Halvempikin se on, vajaan kympin pullon viitsii ostaa ihan kotimaan kamaralta.
28. Mun ei siis tarvitse turvautua kuivashampooseen kovinkaan usein, kuten melkein vuoden kestäneestä Tigi-pullosta voi päätellä. Otsatukan ajoittaiseen klähmäisyyteen se on kyllä oivallinen tuote.

Miska pyöri pihapiirissä, kun mekin oltiin sunnuntai-iltana ulkosalla.

29. Posti toi eilen vihdoinkin uuden minipullon hajonneen OPI:n sinihileisen kynsilakan tilalle. Kynteni olivat sopivasti ilman lakkaa, joten Absolutely Alice pääsi koristamaan kynsiäni. Yllättävän huonosti se vaikuttaa pysyvän, en ole paljon muuta tehnyt kuin istunut koneella ja siivonnut, mutta nyt on jo neljästä kynnestä lähtenyt kärjestä selkeä pala lakkaa pois.
30. En ole tainnut koskaan saada käytettyä kynsilakkaa täysin loppuun, aina se joko jämähtää vanhuuttaan tai sitten sitä ei yksinkertaisesti saa enää ulos pullosta sudin ollessa liian lyhyt.
31. Seuraavaksi aion hankkia Ostolakossa-blogissa hehkutetun OPI:n Nail Envyn, jonka toivon tekevän kynsistäni vahvemmat ja vähemmän liuskoittuvat. Olen käyttänyt Mavalan vastaavaa tuotetta, mutta havaittavissa ei ole ollut minkäänlaista parannusta.
32. Armeija-aikana meikittömyys ei ollut ongelma eikä mikään, mutta kynsien lakkaamattomuuteen kesti hetken tottua.
33. Mulla on toisinaan kova ikävä inttiin ja erityisesti ikävöin kaikkia niitä mahtavia ihmisiä, jotka olivat siellä mun kanssa.
34. Olisin jo ihan valmis kertaamaan, kertauskutsua odotellen.
35. Ei musta kuitenkaan olisi sotilasuralle ollut, vaikka armeijatouhuista pidänkin.

Ensimmäinen osa oli siinä, jatkoa seuraa kunhan ehdin miettiä lisää noita. Kyllähän nuo ekat 35 kohtaa suht helposti tulivat, silti meni varmaan tunti kirjoittaessa. Nyt täytyy siirtyä tekemään vaihteeksi jotain järkevää, on se niin tylsä kun ei tällaisista kivoista jutuista kukaan tahdo maksaa. Ei vaan, pidän mieluummin harrastuksen harrastuksena ja työt ovat sitten erikseen.

51koodia – Nimetty [2004]

Vajaa viikko on jo ehtinyt kulua edellisestä kirjoituksesta, hupsista. Aika tuntuu katoavan johonkin, vaikken edes ole viime aikoina tehnyt töitäkään kuin silloin tällöin. Pitäisi kyllä ryhdistäytyä sillä saralla, olisi meinaan miljoona asiaa tehtävälistalla – jotenkin vain aina tulee jotain muuta paljon kiireellisempää eteen ja samat vanhat hommat roikkuvat viikosta toiseen. Mutta nyt asiaan eli viime viikonloppuun ja vappuun!

Mun vappu sujui kaikin puolin rauhallisissa merkeissä, sillä olin luvannut olla vappuaaton iltana ajokunnossa. Käytiin illalla kullan kanssa kaupungilla pyörimässä siskon ja kumppaneiden seurassa. Treffattiin porukka Taidemuseon mäellä, josta siirryttiin jouhevasti hampurilaisten kautta jokirantaan. Siskolla oli matkassa mukana uusi kameransa eli Canonin PowerShot G11, joka on mun mielestä ehdottomasti mahtavin pikkukamera mitä on! Edesmennyt rakas pokkarini, saman sarjan vanhempi malli G5, mullisti maailmani digikuvauksen suhteen – ihan turhasta kapistuksesta ei siis todellakaan ole kyse. Kääntyvä näyttö mahdollistaa kameran käytön tarvittaessa myös peilinä, kuten yllä oleva kuva havainnollistaa. Kyseinen ominaisuus on muuten todella kätevä vähän joka paikassa, erityisesti keikoilla mikäli on tällainen keskimittainen tappi kuten esimerkiksi itse olen.

Vappuaatto oli Turussa aurinkoinen, iltapäivällä meinasin läkähtyä lenkillä kun olin lievästi ylipukeutunut. Harmiksi lähdettiin liikenteeseen vasta auringon ollessa jo suhteellisen alhaalla, eipä lämmittänyt enää paljonkaan. Mulla oli päällä talven alesta ostettu tekonahkaliivi, joka oli kyllä oivallinen valinta viileään kevätiltaan. Yläosa pysyi lämpimänä koko ajan, vaikka päätä ja jalkoja vähän palelikin.

Jokirannassa vastaan tuli muutamia tuttuja, ja nähtiinpä erään pariskunnan molskahtavan laivan kannelta Aurajokeenkin. Meidän porukka jakautui jossain vaiheessa kahteen jokilaivaan, kun osa ei haalareissa päässyt Cindyyn ja osa oli sinne jo mennyt. Kullan kanssa päädyttiin Cindyyn, sillä tiesin sieltä saavan aivan täydellisen kaakaon (runsaalla kermavaahdolla!) suht edulliseen hintaan. Kotona oltiin jo hyvissä ajoin ennen puoltayötä, mä vaihdoin vaatteet ja sitten lähdettiin siskon kanssa ajelemaan kohti Saloa.

Vappupäivä aukeni työntäyteisenä, aamuvuoro varastolla siis – tuplapalkalla tietysti. Töiden jälkeen piipahdin Veturitallissa, jossa oli viimeistä viikonloppua esillä yhdysvaltalaisen valokuvaajan Steve McCurryn retrospektiivinäyttely. Pysäyttäviä kuvia, jotka saivat miettimään miten helppoa elämä täällä Suomessa oikeastaan onkaan. Ongelmat ovat aivan eri luokkaa, suurimmaksi osaksi varmasti aivan turhanpäiväisiä. Kävin myös katsomassa taidemuseon tornissa olevan Andréa Vannucchin näyttelyn Mistä arvaisin, mikä sinulle on mieleen?, joka kolahti ehkä vielä McCurryakin enemmän. Ihania kuvia mahtavassa ympäristössä! Jos joskus saisin valokuviani johonkin näytille, niin Veturitallin torni olisi ehdottomasti se mieluisin paikka.

Taidemuseolta suuntasin askeleeni torille, jossa oli alkamassa erään puolueen – en itse kyseisestä puolueesta perusta, joten siksi saa jäädä mainitsematta – perinteinen vappujuhla. Kyseiseen tapahtumaan olisin tuskin eksynyt ilman siskon vatsatanssiryhmän esitystä, mutta ihan mielenkiintoista oli seurata kerrankin jotain poliittista häppeningiä. Vatsatanssia olen pari kertaa kokeillut kovinkaan hyvin siinä onnistumatta, mutta on se vaan mahtavaa nähdä että jotkut osaavat. Puvutkin olivat upeita ja näyttivät entistä paremmilta tylsän värisellä lavalla.

Esityksen jälkeen tupsahti siskokin backstagelta ja jatkettiin matkaa torin toiselle laidalle Torikaffen luukulle. Töissä syödyt eväät olivat mahasta jo kadonneet, joten niitä paikkaamaan otettiin puoliksi sekä kanafilepatonki että pekonisandwich – hyvää oli! Mikäs siinä torilla istuskellessa, kun aurinko paistoi ja muutenkin oli mukava kevätfiilis. Tuuli tosin oli aika hurja eikä villaneule takin alla ollut yhtään liikaa, mutta sellainenhan se Suomen kevät yleensäkin on.

Samuli Putro – Elämä on juhla [2009]

Osa blogimaailmasta vietti viime lauantaita Helsinki-miitissä, mutta mäpä osallistuinkin paljon parempiin pirskeisiin – polttareihin! Mua seitsemän vuotta vanhempi tätini astelee kuukauden kuluttua alttarille, toivottavasti keväisen kauniina toukokuun päivänä. Viikonloppuna oli vuorossa yllätyskekkerit tulevalle morsiamelle, hyvin onnistuttiinkin järjestelemään ja tapahtuma tuli tädille ihan puskien takaa.

Päivä alkoi Raisiosta eräältä huoltoasemalta, josta sankari kaapattiin pakettiauton kyytiin ja kuljetettiin silmät sidottuina ensimmäiseen kohteeseen. Tunti meni porukalla zumbaten, itse tosin keskityin kuvien räpsimiseen. Tuplavalotus on tosi jees ominaisuus uudessa kamerassa!

Zumbasta siirryttiin Kerttulan liikuntamaisemiin, jossa ensimmäiseksi ohjelmassa oli piknik urheilukentän keskellä. Päivä oli aurinkoinen mutta ihan mielettömän tuulinen, onneksi kentältä löytyi evästelyä varten hieman suojaisampi paikka jonkun katoksen vierestä. Eväänä oli patonkia, juustoja, viinirypäleitä yms. sekä tietysti kuohuvaa juomaa. Piknikin jälkeen suunnattiin kävelylenkille Raision maastoihin ja matkan aikana tuleva morsian sai erinäisiä tehtäviä suoritettavakseen, minkä puitteissa kävimme mm. Kukkatalossa. Metsäisemmällä osuudella silmiin osui pientareelta sinivuokkoja, en olekaan moneen vuoteen niitä päässyt kuvaamaan.

Iltapäivällä Raisio sai jäädä taakse ja matkustettiin maalle mun kotikotiin, jossa juotiin kahvit ja vähän vatsatanssittiin siskon opastuksella. Sitten sauna odotti jo lämpimänä ja morsiusvalmiina, joten vaihdettiin sisätilat ulkosalle. Uima-allashan meillä on saunan vieressä, mutta näin alkukeväästä vesi ei montaa astetta ole vielä ehtinyt lämmetä. Iskä oli halunnut yllättää polttariporukan ja hankkinut saunan viereen kylpytynnyrin, jonka vesi oli suunnilleen ruumiinlämpöistä. Tynnyri saavutti suuren suosion ja tuulen yhä puhaltaessa oli ihana lillua lämpimässä paljussa!

Saunassa tehtiin morsiustaikoja, ja morsiamella oli tietysti oma spesiaali paikkansa lauteilla. Täti myös pääsi juoksemaan alasti saunan ympäri kattilankansia paukuttaen, kuten morsiussaunassa usein on tapana. Naapurit varmaan miettivät, että nyt me ollaan lopullisesti niksahdettu… :) Varmaan pari tuntia meni saunoessa, aika hyvin murisi maha kun vihdoin selviytyi takaisin sisälle. Illan menyy koostui broilerikiusauksesta, fetasalaatista ja dippiherkuista, puna- ja valkoviinitonkatkin oli hankittu. Olisi tehnyt mieli ottaa useamman kerran lisää, mutta kahden lautasellisen jälkeen mahaan ei enää kertakaikkiaan mahtunut.

Loppuilta istuskeltiin porukassa, visailtiin ja naurettiin vedet silmissä. Puolenyön maissa lähdettiin vielä pyörähtämään paikallisessa, sakki osallistui parin biisin verran karaokeiltaan. Muut vielä jatkoivat Turkuun baariin, mun matka katkesi siinä kohtaa ja jäin kotikotiin yöksi. Päivä oli ollut hauska mutta pitkä, ei tarvinnut kauaa unta odotella kun pään painoi tyynyyn.

Kent – Röd [2009]