23.4.2010
22:08

Kamerakuherruskuukausi

Aamulla paistoi aurinko, lenkillä ollessani paistoi aurinko ja satoi rakeita, iltapäivällä satoi vettä. Melkein jo angstasin, etten tänäänkään pääse ulos testailemaan uutta kameraa, mutta onneksi sadepilvi väistyi ja alkuillasta aurinkokin taas tuli esiin. Käveltiin kullan kanssa Cittariin hakemaan parit kaljat ja siiderit, mä valitsin huomiseksi saunajuomaksi kaksi uutuussiideriä. Maistuukohan mangomelonisiideri yhtä hyvältä kuin mangomelonijäätelö?

Älä ny hyvä ihmine

Bongasin hauskan tarran erään (sähkö?)pömpelin kyljestä, näin meillä Turussa. Ei kyllä ollut tällaista muissa samanlaisissa pömpeleissä, niissä luki asia pelkästään tylsästi kirjakielellä. Kotimatkalle napattiin Hesestä mukaan uutuushampurilainen nimeltä Kuuma Kalle, ihan mukavan tulinen setti oli juu. En ehkä kokonaista pystyisi syömään, mutta tuollainen muutama haukku oli ok kultsin mussuttaessa loput onnellisena suuhunsa.

Muutama testiruutu
(Klik klik isommaksi!)

Päivitin tänään Facebook-statukseeni “Ei tuota uutta kameraa voi kuin rakastaa palavasti!!! ♥”, mikä kuvaa hyvin alkutunnelmia uuden kameran kanssa. D90 tuntuu samalta kuin D70s, mutta on niin paljon enemmän. Tänään kuvatessa oli paketissa tullut 18-105mm putki, joka vaikuttaa oikein hyvältä. Valovoima nyt ei tietystikään ole 35mm tasoa, mutta riittänee moniin tilanteisiin. Yllättävän hieno bokeh uudessa zoomissa kyllä, ei vanhassa D70s:n 18-70mm kittilinssissä sellaisesta ollut tietoakaan. Olen jopa ehtinyt tutkailla hieman D90:n manuaalia – joka muuten on tuplasti D70s:n ohjekirjaa isompi – ja testailin mm. videoleikkeen kuvaamista sekä tuplavalotusta. Jälkimmäistä olen kaivannut useaan otteeseen, mahtavaa että nyt digikamerani kykenee siihen!

23.4.2010
14:37

Karkkia jalkoihin

Vagabondin uutiskirjeestä bongasin superherkulliset tennarit ihanissa karkkiväreissä, samainen Sweet as Candy -setti löytyy siis Vagabondin blogistakin. Tunnustan: pari kertaa näitä on tullut hipelöityä kenkäkaupassa, mutta Converset veivät erävoiton tässä kohtaa.

Sweet candy

Olisihan nuo tietysti All Stareja kevyemmät ja toki paljon namimman väriset… Taidan pysytellä kaukana kenkäkaupoista, etteivät esimerkiksi mintunvihreät Eliset vain vahingossakaan eksy mukanani kotiin asti. Olen muuten selkeästi alkanut hyväksyä sen, ettei mun jaloille parane enää pahemmin korkokenkiä käyttää – ennen läähätin kaikkia erilaisia korkkareita, nykyään luon ihailevat katseeni matalampiin kenkiin. Edistystä.

(Kuva: Vagabond)

22.4.2010
19:24

Hello beautiful, nice to meet you

Vihdoinkin se on täällä, nimittäin mun uusi digijärkkärini! Vanha D70s pääsee nyt ansaitulle eläkkeelle, kestihän yhteinen taipaleemme kuitenkin noin kolme vuotta ja yhdeksän kuukautta sekä 26 000 ruutua. Uusin perheenjäsen on D70s:n isoveli, runsas puolitoista vuotta sitten julkistettu D90. Iän takia pohdiskelin juuri tämän rungon hankintaa useamman kuukauden, mutta Nikon ei inahtanutkaan uusien järkkärimallien suuntaan. Vaikuttaa kuitenkin siltä, ettei ollut turha ostos mulle – sen verran paljon enemmän D90 sisältää kaikkea kuin kesällä 2006 ostettu D70s.

Nikon D90

Kooltaan D90:n runko on hieman D70s:n runkoa pienempi ja kevyempi, selkeästi suuremmalla näytöllä tietysti. Takana olevat namiskat on saatu järkevämpään järjestykseen ja ylimääräinen hukkatila on hävinnyt kehityksen mukana, mikä ei ole ollenkaan hullumpi juttu. Olin ensin kahden vaiheilla hankkiako pelkkä runko vaiko joku zoomillinen paketti, vanhan kameran kittilinssihän sai viime syksynä käsittelyn vihaiselta kukkaselta ja sen jälkeen olen käyttänyt lähes koko ajan silloin ostamaani 35-millistä kiinteäpolttovälistä objektiivia. Rajalassa oli onneksi paketteja mistä valita ja mukaani lähti 18-105mm ƒ/3.5-5.6 VR -zoomilla varustettu paketti. Tuntuu muuten todella oudolta käyttää zoomia pitkästä aikaa!

Hela hoito

Jossain vaiheessa D70s:n jälkeen Compact Flash -muistikortti on vaihtunut Secure Digitaliin, joita markkinoilla on myynnissä jo todella nopeita suurella kapasiteetilla. Itse päädyin myyjän suosituksesta SanDiskin Extreme HD Video SDHC -korttiin, johon mahtuu 16 GB:n edestä tavaraa. Vanhassa kamerassa kortin kapasiteetti oli hurjat 2 GB ja hintakin silloin 2006 monta kymppiä enemmän kuin tämä 16-gigainen pikkukaveri nyt kustansi.

Pieni kortti, iso kapasiteetti

Testikuvia olen napsinut vasta muutaman, tämän postauksen kuvat kaikki ovat D70s:llä otettuja. Kunhan nyt vain aurinko tulisi taas täälläkin suunnalla esiin, valoisuus on niin paljon inspiroivampaa kuin tällainen sateinen harmaus. Viikonloppuna on tiedossa mukavaa häppeningiä, joten siellä viimeistään uusi kamera pääsee ensimmäistä kertaa tositoimiin.

21.4.2010
23:51

Päivä näytösmallina

Eilen oli ehkä erikoisin päivä pitkään aikaan, harvinaislaatuinenkin: osallistuin muotinäytökseen mallin enkä valokuvaajan roolissa! Desthea kysyi mua ja Felineä jo kuukausia sitten malliksi näytökseen, jota oli järjestämässä kevääksi. Jotenkin sitä ajatteli päivän koittavan joskus hamassa tulevaisuudessa, kunnes yhtäkkiä viime viikolla tajusi sen olevan ihan kohta. En kamalasti muistanut asiasta stressata etukäteen – kaipa mä jotenkin kuvittelin, että olemalla ajattelematta koko juttua opin alitajuisesti kävelemään kuin oikea malli. :) Karu totuus iski näytöspäivän aamuna, kun olin edelleen yhtä tönkkö kuin aiemminkin. Mutta mitäpä siitä, enhän mä mikään ammattimalli olekaan.

Mallitukka

Hiukset ja meikin meille laittoi Hiushuone Kerho, kaikille tuli tummahko silmämeikki ja hiukset ylös krepatuilla yksityiskohdilla. Hihittelin siinä tuolissa istuessani, ettei mun hiuksissa ole kreppiä nähty sitten 90-luvun, ja pikkasen ehkä pelotti mitä sieltä tulisi. Pääosalla tytöistä oli kampaus tyyliin hiukset kiinni “möykyssä” korkealla takana, mutta mä sain onneksi vähän jotain erilaista. Oikealle puolelle päätä tuli letti, jonka pää hävitettiin vasemman puolen kreppi-/tupeeraushässäkkään – toispuoleinen tukka oli ihana! Pinnejä mun päässä ei ollut kuin kolme, mutta lakkaa varmaan pullollinen. Yllä kuvat sekä sivulta että takaa, klikkaamalla saa vähän suuremmaksi.

Päivä oli pitkä, Klubille mentiin siskon kanssa puoliltapäivin ja kotona olin joskus kymmenen maissa illalla. Välissä sentään käväistiin hakemassa patongit ja muutenkin hyörittiin siellä täällä. Isoin osa ajasta meni hiustenlaittoon ja meikkiin jonottamiseen, laitettavia kun kuitenkin oli parisenkymmentä. Kyseessähän oli siis tapahtuma nimeltä Fashion 2010 by 10, jossa oli mukana kymmenen turkulaisen suunnitelijan tuotoksia. Malleilun lisäksi tein tapahtuman julisteen Desthean ideoinnin pohjalta, periaatteessa ensimmäinen koskaan tekemäni mainosjuliste.

Pakollinen vessakuva

Näytökset olivat kello 19 ja 21, niiden välissä ehti mm. napata hieman purtavaa sekä ottaa peilikuvia Klubin vessassa. Harjoituksissa lavalle meno jännitti aika tavalla, mutta ei se lopulta ollutkaan yhtään niin kamalaa. Kommenttia sain niska kyyryssä kävelemisestä, minkä korjaamiseen pyrinkin varsinaisissa näytöksissä erityisesti keskittymään – hymy tuli automaattisesti, kun yleisön edessä keikistely nauratti niin paljon. Mun piti alun perin olla pelkästään Desthean mallina, mutta jotenkin päädyin parin muunkin suunnittelijan malliksi ja loppujen lopuksi olin yhteensä neljässä eri vaatekerrassa lavalla.

Alla olevassa kollaasissa on mm. kuvat jokaisesta mun neljästä sisääntulosta, kaikki otti ensimmäistä näytöstä seuraamassa ollut kulta. Samassa näytöksessä olivat myös porukat, mun kummitäti sekä mummi + kuvaajaksi houkuteltu Felinen (ja mun) vakistalkkeri ;) Envia. Toivottavasti jossain vaiheessa saan Enviankin kamerasta kuvia, ovat varmasti erilaisia kuin kultsin hätäpäissään nappaamat (no ei kai, olihan siellä monta tarkkaakin otosta).

Paloja näytöksestä

Mahtava kokemus oli, vaikka en mä malleilua jaksaisi työkseni tehdä. Tuskin sittenkään, vaikka olisin pitkä ja hoikka ja luonnonkaunis ja niin edelleen. Lisäesiintyminen ei kyllä olisi pahaksi mulle, kun en pahemmin ole missään esiintynyt suuremman yleisön edessä. Kiitokset Desthealle tapahtuman järjestämisestä ja meidän mukaan ottamisesta, hauskaa oli!

19.4.2010
17:48

Tasatunnein lyö sydän mennyttä aikaa

Kotona vielä

Vihdoinkin pientä selontekoa lauantai-illasta! Sisko saapui siis alkuillasta Turkuun, oltiin siinä muutama tunti meillä illan keikkaan valmistautuen ja valkoviiniä maistellen. Lemmenlautalta ostin pullon tätä saksalaista Erben Spätlese Rieslingia, jota kaveri alkureissusta suositteli – aivan mahtava valkoviini! Suhteellisen makea kuten rieslingit usein, mutta mä olenkin enemmän makean kuin kuivan valkkarin suuntaan.

Kymmenen jälkeen kulta heitti meidät Klubille, jossa ehdittiin sopivasti hakea juotavaa ja liittyä siskon kaverin porukan jatkoksi lavan eteen. Keikka alkoi perinteisesti Haaskalinnut saalistaa -kappaleen pärähtäessä ilmoille, minkä jälkeen jatkettiin tasaisesti eri levyjen tuotannolla. Yhtyeen poistuessa lavalta olin ihan ihmeissäni, kun oli pari odotettavissa olevaa rallia jäänyt soittamatta, mutta tulivathan ne sieltä sitten encorena. Keikan päätti viimesyksyisen albumin nimikkobiisi Kuu Kaakon Yllä, joka on myös oma suosikkini kyseiseltä levyltä ja erinomainen lopetuskappale.

Viikate @ Klubi 17.4.2010

Uusimman lätyn rauhallisempaa sävellystä edustavaa Avoimen maan äärellä -kappaletta ei kuultu tälläkään kertaa livenä, samoin kuulematta jäi Kaakko (jonka olen kuullut tasan kerran livenä) sekä Ah, ahtaita aikoja. Illan settiin kuitenkin kuului aiemmin mainittujen laulujen lisäksi mm. Viina, terva & hauta uusimmalta levyltä sekä muutamat ikisuosikit kuten Tie ja Pohjoista viljaa. Yhteenvetona: keikka oli kerrassaan loistava, kyllä Viikate osaa!

Laugh

Viimeksi oltiin siskon kanssa Viikatetta kuuntelemassa viime lokakuussa, jolloin keikkatunnelmaa latisti käytöstavat unohtaneet nelikymppiset känniääliöt. Taidettiin tällä kertaa löytää ratkaisu ongelmaan: ei kannata jäädä hieman kauemmas lavasta vaan mennä rohkeasti lähemmäs. Lattiatasossa lavan edessä oli ainakin tällä kertaa pääasiassa nuorehkoa porukkaa, jotka osasivat käyttäytyä eikä tarvinnut koko ajan väistellä huitovia käsiä tai mitään. Toisaalta tämä ei taas toimi sellaisten bändien (esim. Apulanta) keikoilla, joissa suurin osa yleisöstä on juuri täysi-ikäistynyttä superinnokasta fanittajaa…

Yökebabilla

Keikan jälkeen ajateltiin lähteä vielä jossain baarissa käymään, mutta loppujen lopuksi päädyttiinkin siskon kanssa hakemaan kebab ranskalaisilla puoliksi. Kulta oli ihana ja tarjoutui hakemaan meidät kaupungista, kebabit tuli syötyä katoksen alla ulkona sateen ropistessa ympärillä. Tunnelmallista kerrassaan, onneksi kebabbikin oli hyvää!

Viikate – Kuu Kaakon Yllä [2009]