Ajastaika

Viikonloppuna tykkäsin kerrankin kynsieni ulkoasusta sen verran lujaa, että piti ihan ottaa kuva ja tyrkätä tännekin. Alla Lumenen tummanharmaa Quick & Chick -lakka Pimeän taa, jonka kruunasi päälle OPI:n minipullosta sudittu Mad as a Hatter. Vähän jotain avaruusmaista fiilistä, eikö olekin? Yllättävän hyvin muuten pysyi tuo yhdistelmä kynsissä, vaikka olin vuoron verran varastoduunissa ja hilluin yhden illan tuparoimassa.

Kävin toukokuun alkupuolella pitkästä aikaa sekä kasvo- että jalkahoidossa, jossa varpaankynteni saivat suloisen pinkin lakkakerroksen. Aivan täysin tuo ei mätsää ensi viikon lopulla tarvitsemaani juhlamekkoon, mutta lakan vaihto on harkinnassa. Muistaakseni kosmetologin kynsilakka oli Orlyn, tarkasta sävystä ei mitään aavistusta. Mulla ei omakohtaista kokemusta kyseisestä merkistä ole, mutta näin käytössä on vaikuttanut ihan kelvolliselta. Lakkakerros on tasainen eikä ole pahemmin lohkeillut pois, vaikka varpaissa tietysti pysyykin aina lakat sormien kynsiä paremmin.

Viime kesänä Zarasta ostamani täydelliset farkkushortsit ovat päässeet taas aktiiviseen käyttöön, mistä olen aivan onnessani. Mä kun en oikein osaa farkkushortseja käyttää sukkisten kanssa niin nyt on ihan parasta, kun tarkenee (ja hyvin tarkeneekin!) kulkea paljain säärin ulkona. En onneksi ole koskaan kärsinyt mistään paljaiden jalkojen komplekseista, vaikka on ties millaista appelsiini-ihoa ja selluliittia ja vähän suonikohjujakin. Eihän mun koivet mitkään kauniit ole ja edustavat taatusti aivan toista ääripäätä kuin jonkun Giselen gasellijalat, mutta näillä mennään mitä on. Mun jalat eivät kauniimmiksi muutu, vaikka verhoaisin ne läpi elämän sukkahousuhin ja leggingseihin – olo sen sijaan olisi kesähelteillä sietämättömän tukala.

P.S. Rakastan myös syvästi Gina Tricotin alerekiltä vitosella löytämääni mustaharmaaraidallista löysähköä paitaa, joka sopii täydellisesti kesäillan viileneviin tunteihin. Toimii tarpeen vaatiessa myös lämpimällä mutta tuulisella säällä.

Ei oikeesti, vuorokauden tunnit ei meinaa millään riittää! Koko ajan hullu hässäkkä päällä ja kymmenen rautaa yhtä aikaa tulessa. Jonkun verran sentään olen ehtinyt nukkua öisin, mutta syöminen on jäänyt vähemmälle – tajusin tänään ettei me olla käyty koko viikkona kunnolla kaupassa ja nyt on jo torstai. Jääkaapissa ei kyllä paljon muuta olekaan kuin valo, leipää onneksi on pakastimessa ja jotain pussipastojakin pari kaapissa. Jos vaikka tänään saisi aikaiseksi kokata jotain pientä iltapurtavaa?

Palataanpa viikonloppuun, jolloin tuli syötyä vaikka mitä. Lauantaina ajeltiin siis alkuillasta Saloon siskon luokse, jossa illan ohjelmassa oli tupaantuliaiset eli toisin sanoen vaihtelevan kokoinen lössi ahtautuneena runsaan 30 neliön yksiöön. :) Pöytä notkui naposteltavaa, olipa sisko väsännyt kylmäsavulohirulliakin. Mulla on aina ollut epäilys kylmää kalaa kohtaan, mutta noita rullia popsin pari – vaikka en kyllä osaa sanoa tykkäänkö vai inhoanko. Hyvin tekivät rullat vieraiden kesken kauppansa joka tapauksessa. Snapsiakin otettiin hieman, kuvan violetin liköörin sisko sai lahjaksi ja sitä piti heti testata. Aika makeaa eikä mulla kyllä mennyt koko snapsilasillinen alas, mutta kolan kanssa miksattuna toimi paremmin kuin hyvin.

Ohjelma koostui boolin ja napostelun lisäksi iloisesta puheensorinasta (Nokia-jutuista förstås) ja muutamista Guitar Hero -matseista. Kuviakin räpsittiin innokkaasti, mm. mun kamera oli yhdessä vaiheessa varmaan tunnin erään pojan käsissä kun tämä ihastuneena testaili eri toimintoja. Kaupungilla muistin nakittaa kultsin kameran taakse nappaamaan kuvan mun asusta, nimeltään päälläni nähty kokonaisuus oli blogioksennus. Arvaako joku mistä tällainen nimi?

Iltaa jatkettiin “Pulpukassa” (en muista mikä sen mestan nimi oikeasti on), jossa heti alkuun törmäsin yläasteajoilta tuttuun poikaan. Ei olla varmaan viimeiseen viiteen vuoteen osuttu missään kohdakkain, ihan hullua miten pieni maailma taas onkaan. Baarissa oli porukkaa ihan mukavasti, saatiin onneksi vallattua porukallemme loosi ettei tarvinnut koko iltaa seisoskella. Musiikki oli just niin huonoa, että se oli hyvää – ja erittäin tanssittavaa siis. Tyttöjen kanssa kulutettiin tanssilattiaa ahkerasti, paljon ihania 90-luvun hittejä ja vähän jotain uudempiakin. Niin ja pääsinpä kerrankin tanssimaan hitaan biisin kullan kanssa! Hitaat tuovat mulle aina mieleen ala-asteen hipat, joissa viidennellä ja kuudennella luokalla kohokohta oli se jos pääsee tanssimaan hitaita jonkun kivan pojan kanssa. Pikkuisena kolmas- ja neljäsluokkalaisenahan hippojen päätarkoitus oli tietysti buffetin tarjonta. ;)

Nukkumaan selvittiin mutkien kautta joskus viiden jälkeen aamuyöstä, onneksi yö oli lämmin eikä tullut kylmä uinuvassa kaupungissa pyörien. Puoliltapäivin oltiin jo hereillä, ja yhden maissa pöydälle illan jäljiltä jääneet kalja- ym. pullot olivat vaihtuneet herkulliseen brunssiin. Ehdottomasti paljon parempi vaihtoehto kuin mättää heti herättyään naamaansa jotain rasvaista hesepullaa! Nyt kyllä alkaa maha kurnia, kun katsoo tuota kuvaa… Univelkaa viikonlopulta jäi aika reippaasti, sunnuntai-illalla olikin sitten parin tunnin päiväunien jälkeen ihan katujyrän alle jäänyt olo. Seuraavana yönä uni tuli nopeasti enkä edes heräillyt yöllä, kuten mulla usein on tapana.

Kiitokset siskolle hauskoista kekkereistä!

(Baarikuvan taisi nappaista K, muut ovat itse ottamiani.)

Pidin näköjään hieman suunnittelematonta lomaa blogista. Monta kertaa olin aikeissa päivittää, mutta aina tuli muuta eteen ja päivät vaan hävisivät johonkin. Pääasiassa olen tehnyt töitä, viime viikolla mulla oli työpäiviä kuusi huolimatta torstain pyhäpäivästä. Ei siis ehkä mikään ihme, etten oikeastaan muuta ole ehtinyt tehdä – en edes nauttia järjettömistä keväthelteistä. On muuten hassua, miten vain viikkoa aiemmin kaikkialla angstattiin tavanomaista kylmemmästä kevätsäästä, ja nyt lämpöaallon pukatessa päälle about jokainen blogi on yhtäkkiä pullollaan hellehehkutusta aurinkoisine kuvineen. :)

Keskiviikkoillalla sentään käytiin kullan kanssa kävelemässä. Raunistulan siiloilla on purku täydessä vauhdissa, ihan käsittämätöntä millaisiin paikkoihin graffitteja onkaan käyty maalailemassa. Paljastuvat ohikulkijan silmillekin nyt, kun osia rakennuksesta on jo purettu. Siiloilta jatkettiin jokirantaa pitkin ydinkeskusta kiertäen, paljon näkyi ihmisiä olevan jokirannassa loikoilemassa vielä seitsemän jälkeen illalla. Kunpa vain itsekin ehtisi joku päivä ulos nauttimaan auringosta ja lämmöstä!

Torstai-illan vietin tehokkaasti varastossa, mikäs siinä tuplapalkalla työskennellessä. Perjantaina sain duunit purkkiin sen verran ajoissa iltapäivällä, että päästiin lähtemään kullan kanssa kaupunkiin kenkäkaupan kautta (poika sai ensimmäiset Vagabondinsa) syömään. Paikkana oli Hansakorttelissa sijaitseva Red Hot Chilis ja ruokana kummallakin aurajuustohampurilainen, kun oli hyvä tarjous napsahtanut tekstiviestitse puhelimeen. Rakastan ravintolaburgereita, rakastan aurajuustoa, rakastan rapsakoita ranskiksia – sanat eivät riitä kuvaamaan miten herkullinen annos oli! Aurajuustokastiketta oli välissä sopivan paljon ja myös viherpuoli oli juuri sopivasti edustettuna, marinoiduilla punasipuleilla vieläpä. Kaksi kunnon pihviä takasivat sen, ettei todellakaan ollut nälkä pois lähtiessä.

Lounasaikaan Red Hot Chilis on suht edullinen ruokapaikka ja mun mielestä kaikin puolin parempi kuin entinen suosikkini Amarillo. Jyväskylä-aikoinani suorastaan palvoin Amarilloa ja erityisesti sen quesadilloja, mutta ruokalistan uusiuduttua ja hintojen noustua olen jo kahdesti joutunut karvaasti pettymään kyseiseen ravintolaan. En kovin usein käy ulkona syömässä, joten pettymyksillä on suuri vaikutus seuraavan kerran ruokapaikkaa valitessa. Red Hot Chilis on toiminut joka kerta, samaan ei näillä main pysty ehkä kuin Taco Bar Myllyssä. Ja nyt puhun siis oman kokemukseni perusteella enkä tosiaankaan ole kaikkia ravintoloita edes testannut.

Nyt nukkumaan, jotta jaksaa huomenna taas pakertaa töiden parissa. Toivottavasti ehdin jossain vaiheessa kirjoitella myös viikonlopusta, kerrankin oli jotain äksöniä ja pitkästä aikaa myös juhlimista ohjelmassa. Palataan asiaan.

Ja sitten päästään vihdoin faktalistan viimeiseen osaan! Alkuun tuntui, etten tätä enää saa niin helposti täytettyä, mutta kun vauhtiin pääsi niin kohtia olisi keksinyt vielä lisääkin. Jaksoiko joku lukea kaikki kolme? Elävästä elämästä tutuille: opitteko jotain uutta musta vai oliko kaikki tuttua kauraa? Näihin on taatusti hauska palata myöhemmin, vuodessakin jotkut asiat ehtivät muuttua aika tavalla. Kuvamateriaali on tällä kertaa luontoaiheista, kävin alkuillasta kävelemässä ja mukana oli D90 ensimmäistä kertaa 35mm objektiivilla varustettuna. Siinä vasta sellainen kombo, että huh huh. Kyllä tuo valovoimainen pikku-Nikkor toimi erinomaisesti vanhan D70s:n kanssakin, mutta uudemman rungon kanssa jälki on jotain aivan mieletöntä. Ainakin mun semiamatöörisilmään ja sehän mulle on se tärkein mittari. ;)

71. Haaveilen rivitalokolmion ostamisesta kullan kanssa. Ärsyttää kun ne ovat niin paljon kalliimpia kuin kerrostaloasunnot.
72. Olen viime kuukaudet ollut aika sisustuskuumeinen ja pohdiskelen vähän väliä erilaisia sisustuksellisia kysymyksiä. Juurikin siihen unelmissa pyörivään rivarikämppään.
73. Tahtoisin paljon vaaleaa pintaa herkullisilla yksityiskohdilla sekä mustan keittiön. Myös kiiltävä musta lautalattia on haaveissa, mutta sen en usko ainakaan vielä seuravassa asunnossa toteutuvan.
74. En pidä ajatuksesta, että asun isossa betonimöhkäleessä kymmenien mulle täysin tuntemattomien ihmisten kanssa. Oman kerroksen naapurit ovat naamatuttuja kyllä, mutta esimerkiksi meidän alapuolella asuva nuoripari ei ole koskaan vaivautunut avaamaan ovea käydessämme pimpottamassa ovikelloa (ötökkäasioista oli silloin kyse siis).
75. Yläkerrassa asuu herra, jolla on sama sukunimi kuin mulla, ja useampi ihminen on meille tullessaan ajattelematta soittanut alaovella hänen ovisummeriaan. Emme kuitenkaan ole mitään sukua.
76. Toivoisin sukunimeni olevan harvinaisempi. Se voi toteutua kahdella tapaa, joko menemällä naimisiin kullan kanssa tai ottamalla itselleni sukumme alkuperäisen nimen. Ensin mainittu on todennäköisempi vaihtoehto.
77. Etunimeni vasta onkin yleinen, olihan se suosituimpien 80-luvulla kastettujen nimien joukossa. Nuorempana en tykännyt nimestäni, mutta nykyään se sopii mielestäni oikein hyvin mulle.
78. Vanhempani olivat kuulemma päättäneet nimeni jo kun olin vasta pilke silmäkulmassa. Poikien nimiä ei edes harkittu, olivat niin varma että tyttö sieltä tulee.

79. En ole koskaan koskenut kastematoon, muistaakseni ekaluokalla tehdessämme onget ja mennessämme kalastamaan heitin koukun ilman mitään syöttiä veteen. Madothan näyttääkin jo ällön limaisilta!
80. Kuten myös sammakonkutu, jollaista tosin olen ala-asteella pitänyt kädessä. Kerran.
81. Etanat sen sijaan ovat aika söpöjä, vaikka en mä kyllä sellaiseenkaan koskea haluaisi.
82. Inhoan kaikenmoisia ötököitä ja kiljahdan useimmiten kohdatessani hämähäkin sisätiloissa. Kaikista pahimpia örkeistä ovat kuitenkin luteet, sattuneesta syystä. Ihan uskomatonta miten pieni hyönteinen on niin sitkeä ja lisääntyy niin vauhdilla.
83. Myrkytys onneksi näyttää tehonneen eikä lutikoita ole moneen viikkoon näkynyt. Nukutaan silti edelleen patjalla lattialla ja vaatekaapin sisältö on pitkin poikin kämppää, kun vielä pitäisi yksi varmistusmyrkytys tehdä.
84. En enää edes muista millaista on elää, kun voi yöt nukkua sängyssä ja vaatteet valitaan aamuisin kaapista.
84. Telkkariakin katsomme nykyään lattialla istuen, onneksi sieltä harvoin tulee mitään katsomisen arvoista. Pelkään ettei me koskaan ehditä ostaa erästä tyylikästä harmaata ja nahkaista vuodesohvaa, jota olen pariin otteeseen käynyt Vepsäläisellä ihastelemassa.

86. En voi sietää kesäkurpitsaa tai punajuurta, kumpaakin olen maistanut mutten koskaan tykännyt.
87. Lempiruokani jouluna on äitin tekemä perunalaatikko.
88. En ymmärrä miten päivän aikana ehtisi juomaan sen 2 l vettä, jota päivittäin suositellaan muiden nesteiden ohella juomaan. Eihän sitten ehtisi muuta tehdäkään kuin olla vesilasi/-pullo kourassa?
89. Olen hyvin kiintynyt iMaciini, joskaan en näiden puolentoista kuukauden jälkeen vieläkään osaa käyttää tätä sujuvasti.
90. Magic Mouse on ehkä suurin kompastuskiveni, jotenkin sen käyttö vain on niin hankalaa. Hipaisurullaus saa yleensä aikaan sen, että rullailen dokumentteja tai selaimen välilehtiä miten sattuu. Jossain hipaisut toimii erinomaisesti, toisissa ohjelmissa taas ruudulla sinkoilee tavaraa edestakaisin kun vähänkään hiireen koskee.
91. Ainoa ohjelma, jota Windowsista kaipaan on Winamp. Applen oma iTunes ei vaan ole yhtään niin mukava käyttää, ihan harmittaa kun ei Winampia saa muille alustoille.
92. Onneksi mulla on edelleen kannettava, en ihan täysin pääse erakoitumaan Windows-maailmasta. Läppärissä oleva Vista tosin on hanurista, Win7 olisi paljon parempi vaihtoehto.

93. Rakastan lakritsia, voisin mussuttaa sitä vaikka joka päivä. Uusin ihastukseni on Pandan valkosuklaiset omenalakupalat.
94. Ruuan kanssa juon mieluiten rasvatonta maitoa, Valion kiitos.
95. Olen aika tarkka sen suhteen, missä ostamani ruoka on valmistettu. Suosin lähes poikkeuksetta kotimaista, kun se on mahdollista.
96. Tarkastan joka kuukauden tiliotteesta kaikki pankkikortilla maksettujen ostosten kuitit.
97. Tykkään myös papereiden mapittamisesta ja aakkostamisesta sekä käytän Excel-taulukoita kaikkeen mahdolliseen tilastointiin.
98. Inhoan pölyä ja epäjärjestystä, minkä takia siivoankin kotona vähintään kerran viikossa.
99. En todellakaan ole saanut siisteysintoilijan geenejä perimässäni, sillä muut meidän perheessä ovat enemmän tai vähemmän sotkevia tapauksia.
100. Rakastan perheeni jäseniä ja perhe on mulle tärkeintä maailmassa. Kultsi on alusta saakka tullut hyvin toimeen perheeni kanssa ja lukeutuu nykyään jo vakiokalustoon.

Näyttää siltä, että ihan pian lehdet puhkeavat esiin! Kevät on aina yhtä ihana vuodenaika. ♥

Sally Shapiro – Disco Romance [2007]

Seuraa jatkoa sataan faktaan, tässä tulee osa kaksi. Kuvamateriaali on eiliseltä, jolloin kävimme tädin luona äitienpäiväkahvilla. Oman äitini pienen lahjanhan unohdin taidokkaasti kotiin, kun lauantai-illalla mentiin syömään ja saunomaan kotikotiin… Enkä edes muistanut kuin vasta äitienpäivän aamuna herätessäni. No, täytyy seuraavalla kerralla muistaa ottaa mukaan – kuten pitäisi pari muutakin juttua muistaa. Mulla on useimmiten hyvä muisti, mutta toisinaan se vain on auttamattoman lyhyt. Tai sitten aivot eivät ehdi käsitellä kaikkea tietoa, kun teen miljoonaa asiaa yhtä aikaa.

36. Rakastan lukemista! Kovakantiset kirjat, pokkarit, aikakauslehdet, sanomalehdet, blogit – kaikki menee. Toisinaan tulee lueskeltua jotain keskustelupalstojakin ihan huvikseen.
37. Pystyn uppoutumaan kirjaan niin, etten tajua ympäröivästä maailmasta mitään. Joskus lukemani kirjan tapahtumat jäävät pyörimään päähäni useaksi päiväksi.
38. Viimeisin lukemani kirja, Enkelit ja demonit, on ensimmäinen Dan Brownini. Jossain vaiheessa aion tutustua myös kirjailijan muuhun tuotantoon.
39. Deko on ehdoton sisustuslehtisuosikkini.
40. En osaa sanoa pidänkö enemmän Oliviasta vai Trendistä, kummastakin tykkään joka tapauksessa paljon. Ulkomaalaisia lehtiä luen harvoin.
41. Säästän mm. sisustus- ja muotilehdet, niitä on kiva selata pitkän ajan kuluttuakin.
42. Lempikirjojani ovat Reijo Mäen Vares -kirjat sekä suurin osa Juha Vuorisen tuotannosta.
43. Sarjakuvasuosikkejani ovat Viivi & Wagner, Kiroileva siili ja Mummo.
44. V&W-stripit tuntuvat välillä kuvaavan vähän liiankin osuvasti mun ja kullan yhteiseloa.

Kuisma leikkii selvästikin pulua.

45. Olen kissaihminen enkä osaisi kuvitella omaan huusholliini koiraa. On koiratkin suloisia juu, mutta ne vaativat niin älyttömästi huomiota, kun taas kissa osaa olla itsenäinen.
46. Kissan nukkuessa sen nenä on ihana, kun se on sellainen kuiva ja lämmin. ♥
47. Tahtoisin kovasti kissan omaankin kotiin, mutta ikänsä maalla eläneitä karvatassuja en halua kotikotoa viedä pois. Sitä paitsi nykyinen kämppä on sen verran pieni, että lykkään suosiolla kissan hankintaa sopivampaan ajankohtaan.
48. Kissan lisäksi meillä oli lapsena lemmikkeinä pari hamsteria, muutama gerbiili sekä kaksi kania (eivät siis toki kaikki samaan aikaan).
49. Viime aikoina olen alkanut haaveilla myös gerbiilikaverusten tai kanin hankkimisesta. Ihania karvapalleroita!
50. Työskentelen seuraavan kuukauden joka arkipäivä kotoa käsin eräälle mainostoimistolle. Toivottavasti hommia riittää, jotta diili voisi jatkua kuukauden kokeiluajan jälkeenkin.
51. Olen hyvin utelias, ja esimerkiksi töissä opin nopeasti tuntemaan työhön liittyvät menetelmät, esineet tai asiat. Kehittelen myös itselleni muistisääntöjä ja työskentelytapoja, joiden avulla työnteko nopeutuu.
52. Enkä siten tietystikään pysty ymmärtämään sellaisia työntekijöitä, jotka hoitavat kyllä hommansa mutta jotka eivät kuukausienkaan jälkeen ole yhtään ole kartalla minkä kanssa varsinaisesti työskentelevät.
53. Mulla on tällä hetkellä periaatteessa kolme työpaikkaa, yhdessä tosin en ole ollut sitten helmikuun. Pitäisikin muistaa soittaa rekryfirmaan, että mut voi ottaa vuokratyövoimalistalta pois.

54. En stressaa siitä, ettei mulla ole kokopäiväistä saati sitten vakituista työpaikkaa. Kyllä sellainen tulee vastaan sitten kun on tullakseen.
55. Kullan kyllä toivoisin löytävän kunnon työpaikan heti kun hän on saanut työvoimakoulutuksensa suoritettua.
56. Valvoin viime yönä aamukuuteen inspiraatiopuuskassani. Sen jälkeen torkuin muutaman tunnin, kunnes nousin ylös aloittamaan duunit.
57. Harrastin jo teini-ikäisenä sitä, että saatoin valvoa aamuun asti nettisivuleiskan parissa.
58. Yo-kirjoitusten aikaan lukemisen sijaan vaihdoin silloisten kotisivujeni ulkoasun kahdesti tai kolmesti. Kyllä mä jossain vaiheessa vähän lueskelinkin, mutta parhaiten muistan sen kun joka kerta historiankirjan avattuani nukahdin sohvalle.
59. En yllättäen loistanut reaalikokeessa. Historian kysymysten ohella ryssin jopa helppoakin helpomman biologian risteytystehtävän jotenkin ja sain ainoastaan viisi pistettä kuudesta.
60. Joskus harmittaa, että lukioaika livahti ohitse ihan huomaamatta. Ne kolme vuotta olisivat taatusti jättäneet paljon enemmän muistoja, mikäli en olisi seurustellut koko lukioaikaa kaksi vuotta nuoremman pojan kanssa.
61. Kyseisen seurustelusuhteen takia mun teiniaika meni jotenkin ohi. Esimerkiksi baariin menin ensimmäistä kertaa vasta 20-vuotiaana muutettuani jo Jyväskylään!

62. Ei sillä, opiskeluaikana olin suurimman osan ajasta sinkku ja siltikin ne olivat suht rauhalliset vuodet. Taisin vain olla liian tunnollinen oppilas, että olisin jättänyt oppitunteja väliin opiskelijabileiden takia.
63. Jyväskylän murre ei tarttunut mulle muuten kuin että muutaman alkoholiannoksen jälkeen kaverit väittivät mun venyttävän sanoja Keski-Suomen tyyliin.
64. Tarkoitukseni oli kolmannen opiskeluvuoden jälkeen muuttaa Tampereelle. Elämä kuitenkin yllättää joskus ja loppujen lopuksi muutin Jyväskylästä vasta neljännen vuoden keväällä – kotiin Turkuun. Vähän ehkä Tampere houkuttaisi vieläkin, mutta puolisko ei ole asiasta kovin innostunut.
65. Olisi myös mielenkiintoista muuttaa hetkeksi ulkomaille, vaikkapa sitten vain Tukholmaan.
66. Inttiin lähtiessäni haaveilin, että palveluksen jälkeen alan opiskella ranskaa ja sitten muutan vuodeksi tai pariksi Pariisiin.
67. Sitten tapasin kullan ja elämä heitti taas volttia. Millään muulla ei ole merkitystä kuin sillä, että ollaan yhdessä. ♥
68. Mulle on luvattu, että pääsen naimisiin ennen kuin täytän kolmekymmentä. Enää vajaa neljä vuotta aikaa!
69. Siitä syystä yritän epätoivoisesti kasvattaa hiuksiani pitkiksi, hääkampaus ei saa kaatua liian lyhyeen tukkaan.
70. Mulla ei itse asiassa ole koskaan ollut todella pitkiä hiuksia, joten haluaisin kovasti tietää miltä näyttäisin ja minkälaista niiden kanssa olisi elää.

Viikate – Kuutamourakat [2004]