Ajastaika

Aattoilta sujui kaikinpuolin mukavasti, pöydässä oli kystä kyllä ja lahjojakin oli jokaiselle. Pienestä pakettikasastani paljastui mm. pörröisiä sukkia, ralliruutuinen niittivyö, Eniten vituttaa kaikki -kirja sekä vähän jotain muutakin. Mielenkiintoisinta lahjojen avaamisen yhteydessä taisi olla se, kun joka kolmas käärö tuntui sisältävän Mamma Mia! -elokuvan. No ei nyt ehkä ihan, mutta saatiin me yhteensä 4 kpl kyseistä elokuvaa meidän perheeseen…

Tänään aamulla oltiin äitin ja siskon kanssa joulukirkossa – ainoa kerta vuodessa, jolloin mä saatan istahtaa vapaaehtoisesti kirkon penkkiin. Nyt on ollut muutama vuosi väliä, kaava tuntui hieman muuttuneen sanoisinko jopa nykyaikaisempaan suuntaan. Jumalanpalveluksen päättävä Maa on niin kaunis oli ehkä kaunein koskaan kuulemani versio! Vaikka ateistina en pahemmin virsistä välitä sanoitusten puolesta, kauneimmat joululaulut ovat enimmäkseen juurikin virsikirjasta peräisin.

Eilen illalla jo oli aika kirpakka ilma ja sama jatkui tänään. Lunta ei näillä nurkilla ole näkynyt hetkeen, mutta onhan tuo kuuran peittämä maakin suhteellisen nätti. Kukaan tuskin on eri mieltä? :)

Iltapäivällä talo täyttyi äitin puolen sukulaisista, perinteisellä joulupäivän aterialla oli isovanhemmat sekä nuorinta (eli mua 7 vuotta vanhempaa tätiäni, joka on mulle enemmänkin kuin isosisko) lukuun ottamatta kaikki lapset perheineen koolla. Ruoka maistui jälleen eikä jälkeenpäin meinannut päästä tuolista ylös, kun oli niin ähky olo. Miten jouluna aina tuleekin ängettyä napaan niin paljon ruokaa kuin vain suinkin jaksaa – ja yleensä vähän ekstraakin vielä?! Kahvin yhteydessä avattiin Hollannista (meillä oli pari vuotta sitten hollantilainen vaihto-oppilas) tulleet paketit, joista muodostui yhdessä eräs tietty sukunimi suklaakirjaimin:

Nyt menen hätistelemään siskoani pianon äärestä kameran eteen ja otan mukaani tähtisadetikkuja. En edes muista, milloin viimeksi olisin kunnolla leikkinyt pitkillä valotusajoilla. Äh, ei kyllä millään raaskisi nostaa mun sylissä nukkuvaa kissaa pois! Oli muuten ensimmäinen joulu, kun toinen kissoista ei ollut läsnä – Miska on kesästä saakka tykännyt tehdä pitempiä reissuja ja on omilla teillään myös tällä hetkellä. Jostain se taitaa saada murua rinnan alle, koska ei ole kertaakaan ollut mitenkään laihassa kunnossa, vaikka reissu olisi kestänyt useamman viikon… Joka tapauksessa, toivottavasti karvatassu palaa piakkoin meidän iloksi kotiin.

Tähän saakka joulun vietto on meidän perheessä mennyt rauhallisissa merkeissä, tänään ei edes ollut sitä normaalia aattoaamun siivouspaniikkia kuten aikaisempina vuosina. Päivällä kävin iskän kanssa kaupassa hakemassa viimeiset tarvikkeet joulupöytään, ja lisäksi meillä piipahti mm. ystäväni Sansu sekä pari siskon kaveria kylässä. Alkuillasta käytiin koko perhe iskän veljellä vahvistettuna hautausmaalla, kynttilät sytytettiin perinteisesti mamman ja pappan (isän vanhemmat) sekä niiden kummankin vanhempien haudoille. Sankarihaudoille – jossa on myös pappan kahden talvisodan alkuvaiheessa kaatuneiden veljien muistolaatat – oli seurakunta laittanut jokaiselle laatalle oman kynttilän.

Iskä ja sisko koristelivat iltapäivällä omasta metsästä tuodun kuusen, mukana jälleen kerran ensimmäisen Suomen Idolsin ajalta – en muista kenen tai minkä takia väkertämä – Antti Tuisku -pukki. Meillä ei muuten ole ikinä ollut joulukuusessa ei värikkäitä koristenauhoja eikä minkään sortin joulupalloja, sen sijaan kuusemme saa vuosi toisensa jälkeen koristeekseen mm. äitin nuorempana askartelemia enkeleitä ja virkattuja sydämiä.

Kulta tuli omista joulukekkereistään hetki sitten meille ilahduttamaan aattoiltaamme, nyt se tuossa kovasti kiskoo mua jo kahvipöytään. Taitaapi olla myös aika jakaa lahjat, joita on ihmeellisen paljon kuusen alla, vaikkei kenenkään varsinaisesti pitänyt ostaa lahjoja… Oikein ihanaa joulua kaikille!

Raskaampaa joulua [2006]

Tällä lomalla en ole saanut oikein mitään aikaiseksi, olen ollut ehkä joku aikaansaamattomin ikinä. Toisaalta hyvä vain, että olen saanut rentouduttua, mutta toisaalta joulupuuhat ovat edelleen niin vaiheessa että ihan hävettää. Julkaistuani tämän kirjoituksen heitän kyllä ulkovaatteet päälle ja suuntaan kaupungille hoitamaan loput joululahjaostokset.

Kuten otsikkokin kertoo, aiheena tällä kertaa ei suinkaan ole inttikuulumiset vaan viimeaikaiset lisäykset siviilissä näkyvään tyyliini. Aloitetaanpa parista H&M-löydöstä. Tutkailin muistaakseni viime lomilla H&M:n nettiputiikin SALE-osastoa enkä lopulta malttanut olla laittamatta tilausta menemään. Paketti saapui Turkuun jo ennen kuin ehdin lomille, joten torstaina sain heti mennä hakemaan paketin – ja odottaa postissa sellaset puoli tuntia, sillä jonossa oli yli 50 ihmistä mua ennen… No, selvisin hengissä ja pääsin kotiin tutkailemaan paketin sisältöä. Kiilakorkokenkiä on näkynyt yhdessä jos toisessa blogissa, sellaisethan munkin ostoskoriin päätyi kun hinta oli pudotettu puoleen. Jostain blogista olin bongannut myös vetoketjuleggingsit, jotka totesin loistavaksi ideaksi ja suunnittelin toteuttavani sellaiset itse (tai siis äidin avustuksella). Pari päivää sitten satuin bongaamaan vetoketjulliset pökät H&M:n rekistä, hintaa oli saman verran kuin tavallisissakin leggingseissä, joten kassan kautta kotiin. Olivat muuten ainoa vetoketjullinen pari ja vieläpä mun kokoa, selvä enne eikö? :)

(Kengät 14,90e / H&M; vetoketjuleggingsit 9,90e / H&M Divided.)

Kiilakorkopopojen lisäksi H&M-paketissa oli jos jonkinlaista yläosaa (mulla on selvästi joku puutostila sellaisista), alla yksi niistä eli valkoinen tennariprintillä varustettu ohuehko t-paita. Selkäpuolelta paita on sopivasti syvään uurrettu ja lisäksi niskassa on narut, jotka saa kivasti rusetille. Toinen uutuus kuvassa näkyy kynsissä, Anytimen oranssin kynsilakan nappasin mukaan halpahallin alekorista.

(Printtipaita 4,90e / H&M Divided; Anytimen kynsilakka, sävy Sun flower 1e / Vapaa Valinta.)

Siinäpä ne, joku päivä toivottavasti lisää. Nyt jätän datailun joksikin aikaa ja painelen sinne jouluostoksille. Ai niin, meikkiä tarvitsee ehkä hieman korjailla ensin – mä olen nykyään ihan kamala itkupilli ja vollotan pienimmästäkin. :’| Ehkä se johtuu siitä, ettei armeijassa pahemmin itketä?

Pendulum – Hold Your Colour [2005]

Elossa ollaan edelleen, lomillakin jopa – jotenkin vain pari ensimmäistä vapaapäivää on hujahtanut ohi pääosin tietokoneiden ulottumattomissa. Lomille päästiin torstai-iltapäivällä AUK-kurssijuhlan jälkeen, todistus (kurssi suoritettu arvosanalla hyvä) kädessä ja alikersantin natsat kaulassa. Nyt lomailen kokonaisen viikon, tapaninpäivänä vasta täytyy mennä takaisin. Oi onnea!

Kohta syöksyn tästä suihkuun, sitten olisi tarkoitus lähteä kullan kanssa ulos syömään. Palailen astialle lähiaikoina tarkempien kuulumisten kera, siihen asti näkemiin!

Koski 08 ohi, pasissa matkalla kotiin.

Kanye West feat. Chris Martin – Homecoming

Menossa viimeiset viikonloppuvapaat ennen meidän varusmiespalveluksen kuulemma suurinta haastetta, Koski 08 -harjoitusta, joka alkaa ensi maanantaina. Mun on ollut tarkoitus ottaa rennosti tämä viikonloppu ja hyvin se on onnistunutkin; eilen käytiin kullan kanssa kotikotona saunomassa (sain pyykinvaihdossa uuden baretin ja oli pakko särmätä sitä siedettävämpään suuntaan) ja tänään päivällä tultiin takaisin Turkuun katsomaan itsenäisyyspäivän paraatia. Ihan alusta asti ei ehditty nähdä, mutta hornetit (kuvassa yllä) ja helikopterit onneksi nähtiin.

Mun luota roudattiin eilen sänky ja sohva pois, huomenna saan tädiltä kunnon sängyn vanhan runkopatjan tilalle sekä oikean sohvan edellisen sohvana toimineen sängyn tilalle. Makuuhuonetta piti hieman järjestellä uusiksi, iltapäivä menikin tänään rymsteeratessa ja tulipa samalla myös siivottua oikein kunnolla (joulusiivous näin etukäteen). Ensi yönä tosin sängyn virkaa toimittaa petauspatja ja sohva on muuttunut patja-tyynykasa-yhdistelmäksi, mutta eiköhän niillä yhden vuorokauden pärjää.

Jotain muutakin uutta mulle on tänä viikonloppuna – itse asiassa tänään – osunut, nimittäin hiuksille uusi väri. Tykkään kyllä kovasti mustasta letistä, mutta viimeisen kuukauden olen pohdiskellut josko vaihtaisi vähän vaaleampaan. Sopivaa väriä olen miettinyt useaan otteeseen, kunnes eilen päätin tarttua tuumasta toimeen ja ostoskoriin päätyi toffee suklaanruskea. Alle tietysti värinpoisto, päälle em. sävy ja tulos on tällainen:

Näyttää vielä aika kummalliselta, kun peiliin katsoo, mutta olen tyytyväinen. Kampaajalla tosin voisi jossain vaiheessa käydä, edellisestä visiitistä on jo reippaasti yli puoli vuotta… Tällä hetkellä vietetään iltaa mun luona kullan ja muutaman intti-ihmisen kanssa, pojat alkavat olla sen verran levottomia, että taitaa olla parempi kerätä luut täältä ja suunnata kohti baaria. Tähän loppuun kuitenkin vielä pari asua, jotka osuivat silmään selatessani kuvia Linnan juhlista. Tero Pitkämäen puolison Niina Kelon mekon väri ja kuosi ovat aivan ihanat, tuollaisessa mäkin voisin mielelläni lähteä johonkin juhlimaan. Anna Abreun keltainen mekko taas viehättää sekä kirkkaalla värillään että pitsisillä yksityiskohdilla, ja tumma tukka sopii paremmin kuin hyvin keltaisen kaveriksi. Toimii, tycker jag.

(kuvat: yle.fi – klikkaa suuremmaksi)

Nyt baariin, heippahei.